Asuttuaan pari päivää kopperossaan Ressu oli alkanut nähdä valoisia puolia uudessa asumuksessaan. Nurmimatto pysyi hyvin suht puhtaana ja tuoksui raikkaalta. Melko kylmä se kuitenkin oli, ja Ressu alkoikin tuumia, että rahaa tarvittaisiin lisää muihinkin tarpeisiin. Kaunialan seudulla oli kuitenkin muitakin työttömiä, eikä juuri ja juuri lukion läpäisseellä Ressulla näyttänyt olevan mitään mahdollisuuksia työmarkkinoilla.

"Äh, rahat loppuvat..."

Hän päätti tehdä pikku kävelylenkin ennen kuin lähtisi työvoimatoimistoon ruikuttamaan. Hän ehti kävellä parisen sataa metriä, kun eräältä pihalta huudettiin: "Hei sinä siellä!"

"Minäkö?" Ressu kysyi kummissaan, vaikka lähimaillakaan ei ollut ketään muita.
"Niin, taidat olla uusi täällä", pihalta tielle asti ehtinyt mies sanoi. "Minä olen Janatuinen. Kaarle Janatuinen. Heh heh."
Ressu ei tajunnut Kaarlen hauskaa sutkautusta, vaan esitteli itsensä.

"Joo ja sit silleen niin ku tälleen niin ku tolleen ja silleen!"

"Minä voin esitellä sinulle paikkoja. Kotona on niin kaaos, kun nuorimmaiseni on juuri uhmaiässä", Kaarle voivotteli.
"Öh.. hyvä on", Ressu sanoi sitten. Tähän mennessä yksikään Kaunialan asukas ei ollut sanonut hänelle sanaakaan, vaan he olivat kävelleet nopeasti pois paikalta tai vain tyytyneet katsomaan häntä uteliaana.

Kaarle osoittautui rennoksi ja vitsikkääksi tyypiksi (vaikka puolet vitseistä menivätkin Ressulta ohi). Jossain vaiheessa keskustelu ajautui Ressun työtilanteeseen, ja kuullessaan, ettei Ressua meinattu palkata mihinkään, Kaarle sai idean. Hänen kummin kaimansa sedän pikkuveljen kissanhoitaja toimi lääkärinä läheisessä sairaalassa ja oli vihjannut, että pari lähihoitajan paikkaa saattaisi vapautua pian. Parin puhelun jälkeen Ressu otettiinkin koeajalle.

Ei enää aamiaista naapurin roskiksesta!

Ressun mieliala nousi huimasti, ja hän halusi hyvittää Kaarlen vaivannäön jotenkin. "No jos vaikka tarjoat yhdet."
He sopivat tapaavansa seuraavana iltana eräässä Kaunialan villeimmistä menomestoista. Kaarle jätti mainitsematta, että ainoa villi asia Kaunialassa oli hurjistunut rouva Kurjenkaula.

Villiä menoa Kaunialan tyyliin.

Illalla Ressu pukeutui parhaimpiinsa ja oli hieman varuillaan. Hän ei ollut koskaan ollut innokas juhlija.
Muutama yliopistoikäinen tyttö katsoi häntä uteliaasti, mutta Ressu katseli mieluummin kenkiään.
"Mikä meininki?" Kaarle kysyi saavuttuaan paikalle. Ressu kohautti hartioitaan.

"Älä käänny, mutta tuolla kolme tyttöä ihailevat sinun takapuoltasi!"

Muutaman tunnin kuluttua Ressu oli kumonnut jo monta lasillista, ja tunsi itsensä hyvin miehekkääksi. "Kukas tuo on?"
Kaarle vilkaisi, ketä Ressu oikein osoitti ja katsoi Ressua varoittava ilme kasvoillaan. "Se on Jemina Jantunen. Hänelle riittäisi kyllä ottajia, mutta minäkin sain pakit häneltä", Kaarle sanoi ikään kuin se oli jokin suurikin juttu.
"Sinähän olet naimisissa", Ressu sanoi tuijottaen yhä Jeminaa, joka juuri torjui erästä innokasta herrasmiestä.
Kaarle mumisi vastaukseksi jotain epämääräistä, ja Ressu nousi ylös. "Moi."

Kuka on tämä sädehtivä kaunotar?

Jemina oli yllättynyt. Tämä oli vuosiin ensimmäinen mies, joka ei kertonut hänen olevan helmi tai taivaasta pudonnut enkeli. "Hei vaan."
"Tota.. tanssiiks neiti?" Ressu kysyi, kun ei muutakaan keksinyt.
Jemina ei vastannut, vaan hymyili ja tarttui Ressun käsiin ja veti tämän keskemmälle tanssilattiaa. He tanssivat ja ihmiset tuijottivat.

"Oi Reima!" "Se on kyllä Ressu..."

Valomerkin jälkeen Jemina lähti ystävineen ja Ressu jäi tuijottamaan hänen peräänsä hömelö hymy kasvoillaan. Kaarlella oli heti jotain sanottavaa.
"Älä nyt liikaa innostu, hän ei ole sitoutuvaa tyyppiä. Minä kyllä-"
"Meillä on treffit huomenna", Ressu sanoi huokaisten.
Kaarle pudisti päätään.

Ressua jännitti paljon. Paljon enemmän kuin ensimmäisenä koulupäivänä tai ensimmäisessä työhaastattelussa.
"Hei", Jemina tervehti, ja Ressu oli sulaa vahaa.
"Mennäänkö vaikka syömään tai jotain?" Ressu kysyi sitten, ja Jemina naurahti ja nyökkäsi.

"Ihan totta, Länsi-Babupiassa syödään näin."

Ilta oli onnistunut, vaikka rouva Kurjenkaula onnistuikin iskemään laukkunsa kipeästi Ressun korvaan. Jemina kertoi myöhemmin, että treffit olivat epäonnistuneet, jos rouva Kurjenkaula ei tullut valittamaan. "Ei sitä kukaan ole hänelle tietenkään kertonut."

"Mitä sinä saatanan sikiö kuvittelet tekeväsi?!"

Heillä oli seuraavan viikon aikana kolmet treffit. Kuun lopussa Ressu näytti siltä, kuin olisi joutunut jengitappeluun. Heidän suhteensa eteni nopeasti, sillä aikaa riitti; Ressulla ei ollut kovinkaan paljon työvuoroja ja Jemina asui milloin minkäkin kaverinsa siivellä, sen sijaan, että olisi käynyt töissä ja asunut omillaan.

"Oli taas ihana ilta!"

Pian Ressu ehdottikin, että olisi tavallaan ihan kiva asua saman katon alla. Pysyvä asunto kuulosti sen verran hyvältä, että Jemina suostui oitis ja muutti Ressun luo saman tien. Jeminan säästöjen avulla heidän oli mahdollista laajentaa kotiaan, ja nyt talo olikin jo ihan mukavankokoinen asunto. Ressu oli hyvin toiveikas heidän yhteisasumisestaan.

Mökkerö sisältä...


..ja ulkoa.

----

Heh. Taas kökköisiä pelikameran kuvia, latasin nyt tuon yhden ohjelman, jolla print screen -kuvat pitäisi saada suoraan kansioon. Josko sitten onnistuisi :)

Ja kuten varmaan huomasit, mukaan tulee myös naapuruston valmisperheiden edustajia, kuten nyt Kaarle. Katsotaan, keitä muita tulee mukaan ;)
Ja taas osa tilanteista on lavastettuja. Jemina on puutarhuri, eli ihan sääntöjen mukainen puolisoehdokas ;>

Kommentoikaa, olkaa hyvät.