Aiemmin tapahtunut:
Romeo alkoi seurustella Saaran kanssa. Suhde kehittyi ja pian kihloihin meneminen tuli ajankohtaiseksi aiheeksi. Romeo kuitenkin jahkaili asian kanssa, ja Saara ehti kosimaan ensin.
Robinin poikaystävä Armas osoittautui pahimman luokan petturiksi, ja yhdessä Jennan kanssa Robin alkoi suunnitella kostoa. Armas nolattiin totaalisesti, ja Robinista ja Jennasta tuli parhaat ystävät.
Nyt Romeon ja Saaran häihin on vain hetkinen, ja järjestelyjä tehdään täysvauhdilla...

(Huom, sukupuusta voi olla iloa tätä osaa lukiessa ;>)


***



Kotona taas, Romeo ajatteli vaihdettuaan pyjaman ylleen. Takaisin kotiin muutettuaan hän oli saanut isoäitinsä vanhan huoneen, jonka sisustusta oli hieman uusittu. Saara nukkui Peten vanhassa huoneessa, koska vanhus asui nyt alakerrassa entisessä lastenhuoneessa.



Saara oli halunnut, että hän ja Romeo nukkuisivat hääyöhön saakka eri sängyissä. Romeo oli pitänyt ratkaisua vähän outona, mutta lopulta suostunut. Huoneita oli kuitenkin tarpeeksi.



Romeo katseli huonetta, jossa oli leikkinyt kymmenen vuotta sitten. Samassa huoneessa hän oli saanut innon alkaa tutkia Aadan salaisuutta. Salaisuutta, joka oli myöhemmin selvinnyt.
Mitäköhän Aadalle kuuluu nykyään? Romeo mietti ennen kuin veti peiton korviinsa ja nukahti.



Saara heräsi joka aamu kukonlaulun aikaan tekemään järjestelyjä. Hän oli askarrellut kasan kiitoskortteja ja leiponut vuoren erilaisia leivoksia löytääkseen sopivan. Ja silti tehtävää riitti.



Koska Saara halusi pitää suuren osan järjestelyistä salassa Romeolta, Hanna oli lupautunut auttamaan. Hanna ei kuitenkaan ollut erityisen innostunut, mutta uimaliiton hallituksessa hän oli oppinut näyttelemään kiinnostunutta.



"Olen miettinyt lautasliinoja", Saara kertoi. "En tiedä, ottaisinko ne violetinpunaiset vai punaisenvioletit..."
"Minä valitsisin ne violetinpunaiset", Hanna sanoi pohdiskellen, vaikka häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.



"Voin tarkistaa kuitit tänään", Hanna jatkoi. Hän huolehti mieluummin raha-asioista kuin mietti tilpehöörien värejä ja somisteita.
"Hienoa", Saara riemastui. "Sitten ehdin käydä kynttiläkaupassa ja ilotulitetukussa!"



Vieraslistalla oli paljon ystäviä ja opiskelukavereita, mutta myös sukulaisia. Kaikki Romeon serkut, tädit, sedät ja enot oli kutsuttu. Saaralla ei ollut sopivia sukulaisia morsiusneidoiksi, joten Romeon serkut oli värvätty hommaan.



Stella oli tullut sovittamaan pukuaan. Saara ompeli morsiusneitojen puvut itse, ja hänen korjatessaan yhtä saumaa Romeo ja Stella odottivat pihalla.
"En ole aikoihin ollut häissä", Romeo mietiskeli, kun ei keksinyt parempaakaan puheenaihetta.



"Ne taisivat olla isän häät", Stella puuskahti. Hänen vanhempansa olivat eronneet varsin riitaisasti kymmenisen vuotta sitten. Rami oli mennyt pian uusiin naimisiin ja saanut lapsen nuoren vaimonsa kanssa. "Toivottavasti isä ja äiti eivät järjestä mitään kohtausta. He eivät vieläkään ole puheväleissä."



Romeo hymyili myötätuntoisesti. "Heitämme heidät uima-altaaseen jäähtymään, jos he eivät osaa käyttäytyä!"
Stella yritti pitää naamansa peruslukemilla, mutta purskahti raikuvaan nauruun kuvitellessaan vanhempansa uima-altaassa.



Paulan tyttäret Siiri ja Kiira eivät suostuneet morsiusneidoiksi.
"Mikä neito minäkin olisin?" Siiri naurahti. "Olen melkein neljäkymmentä ja kahden lapsen äiti."
"Totta", Saara hymähti hieman nolostunena.



Hän oli jälleen kerran sovittamassa pukuja. Saara halusi mahdollisimman monen mielipiteen ennen lopullista valintaa, ja nyt oli Kiiran ja Siirin vuoro vertailla mekkoja.



"Minä myös olen aika vanha", Kiira sanoi hieman hapuilevasti. Franska oli hänelle vahvin kieli, eikä hän mielellään puhunut simlishiä. "Vanhempi kuin te ainakin."
"No, onhan minulla jo aika monta morsiusneitoa", Saara kertoi ja vaihtoi sitten puheenaihetta. "Miten olisi tämä turkoosi mekko?"



"Vai tämä sininen?" hän kysyi vaihdettuaan puvun.
"Turkoosi", Kiira sanoi vahvalla franskalaisaksentillaan.
"Sama", Siiri komppasi. Sitten hän puhui jotain franskaksi sisarensa kanssa. Lopulta Siiri vaihtoi taas kieltä: "Oletko kokeillut tuota vaaleanpunaista pukua?"



Saara katsoi pukua, jota Siiri osoitti. "En ole. Se on aika kallis."
"Kokeile silti", Siiri kehotti. Saara teki työtä käskettyä. Hän kokeili useampaakin pukua, mutta lopulta he päätyivät turkoosiin mekkoon.



Kesäkuun viimeisenä iltana oli täysikuu. Hanna oli vetäytynyt pihalle turvaan, kun Saara teki suursiivousta ja riehui imurin kanssa. Pete istui hänen vieressään ja tuijotteli kaukaisuuteen.



"Kuka olisi uskonut, että Maaria Kaivola voittaisi mestaruuden", Hanna päivitteli lukiessaan urheilu-uutisia. Uransa jälkeen hänestä oli tullut innokas penkkiurheilija.



Kello löi kaksitoista. Sillä hetkellä tapahtui jotain hyvin odottamatonta. Niin odottamatonta, että Hanna oli pudota tuoliltaan. Hän kuuli äänen, joka oli tuttu, vaikka hän ei ollut sitä vuosiin kuullutkaan.
"Missä Helmi on?" ääni kysyi.



Hanna kääntyi epäuskoisena katsomaan isäänsä. Tämän kasvoilla oli kuin olikin elonmerkkejä! Pete käänsi päätään hitaasti ja katseli ympärilleen. Hanna ei kyennyt kuin tuijottamaan. Lopulta hän kutsui muun perheen paikalle ja soitti lääkärille.



Pete oli yllättävän hyvässä fyysisessä kunnossa. Hän joutui tietenkin käymään kuntoutuksessa, sillä pyörätuolissa istuminen oli surkastuttanut jalkalihaksia. Rankinta oli kuitenkin pitkä aika, joka häneltä oli jäänyt näkemättä.



Hiljaisuuteen vaipumisesta oli kulunut melkein viisitoista vuotta. Sinä aikana oli tapahtunut paljon. Pete kuitenkin kuunteli tarkkaavaisesti ja omaksui uudet asiat. Oli outoa, kun lapset ja varsinkin lapsenlapset olivat roimasti vanhempia. Ja Emmi oli poissa. Kaikesta huolimatta nainen oli ollut hänelle tärkeä.



Peten kuntoutuessa häävalmistelut jatkuivat. Isoisän ihmeparantuminen ei hidastanut tahtia, vaan pikemminkin lisäsi vettä myllyyn.



Lassin esikoistytär Olivia oli kaikkein innostunein morsiusneidon pestistään.
"Lulu-täti sanoo, että morsiusneidoilla riittää vientiä", Olivia kertoi sovittaessaan pukuaan, jonka Saara oli ommellut. Lulu oli ottanut elämäntehtäväkseen löytää Olivialle rikas ja komea mies.



"Saa nähdä", Saara sanoi. Hänestä tuntui inhottavalta, että jotkut ajattelivat hänen hääjuhlansa miehenmetsästystapahtumana.
"Tämä mekko on aika peittävä", Olivia kommentoi. "Ja helma on aika pitkä..."



"Minusta se on täydellinen", Saara sanoi korostetun ystävällisesti. Olivia ei kuitenkaan ollut turhan terävä, joten hän ei huomannut Saaran turhautumista.
"Laitan vain pitemmät tekoripset ja paljon hajuvettä, niin minut huomataan!" Olivia ideoi Saaran pudistellessa päätään.



Samaan aikaan Romeo piti seuraa Lassin kaksosille Galatealle ja Deimokselle.
"Uskooko serkku sellaisiin... hölynpölyihin?" Galatea kysyi niin liioitellun kohteliaasti, että kuulosti säälivältä.
"Ai että morsiamen puvun näkeminen etukäteen tuo epäonnea?" Romeo kysyi. "En oikein tiedä, mutta Saaralle ne asiat ovat tärkeitä."



"Nimenomaan", Galatea sanoi arvoituksellisesti. Romeo ei saanut mitään selvää serkun mielenliikkeistä, eikä hän välttämättä tahtonutkaan.
"Deimos muuten", Romeo puhutteli toista serkkuaan. "Oletko miettinyt sitä sulhaspoikajuttua? Kiinnostaisiko sellainen homma?"



Deimos oli ujo ja hiljainen ja kesäflunssa sai hänet välttelemään puhumista yhä enemmän. "En minä oikein", hän sanoi, eikä uskaltanut katsoa Romeota silmiin.
"Ei se mitään", Romeo sanoi hymyillen. "Saitko jo siirtosi valmiiksi?" Romeo kysyi keskittyen taas simjong-peliin.



Jamppa, suvun perintökaktus, oli taas uuden mullan tarpeessa. Romeo oli lupautunut vaihtamaan maa-ainekset ja saatuaan homman valmiiksi hän jäi istuksimaan pihalle.



"Monetkohan häät sinäkin olet nähnyt?" Romeo kysyi kasvilta. Jamppa sai ihmiset puhumaan asioista, joista ei muuten tullut puhuttua. "Ja monta lasta olet nähnyt syntyvän?"



Jamppa ei tietenkään vastannut. Romeo katseli sen piikikästä olemusta ja huokaisi. Hän nosti kaktuksen viedäkseen sisälle. "Puhutaan taas joskus myöhemmin."



Häihin oli enää reilu viikko aikaa. Romeo oli käynyt viemässä muutaman tärkeän kirjeen postiin. Eteisestä hän kuuli kuinka keittiössä puhuttiin. Hetken kuunneltuaan hän erotti puhujiksi äitinsä ja Saaran.



He eivät vaikuttaneet huomanneen Romeota, joten tämä jättäytyi näkymättömiin.
"Romeosta tulee opettaja", Saara kertoi. "Se nyt on selvä. Minä haluaisin tietenkin olla vapaa taiteilija, mutta vielä enemmän äiti."



"Sinä varmasti menestyisit taiteilijana", Hanna sanoi. Isovanhemmuus ei houkuttanut häntä; hänestä se oli vanhojen ihmisten hommaa. Eikä Hanna tietenkään ollut vanha!
"Niin, mutta lapset pitää hankkia nuorina", Saara selosti. "Haluaisin olla 25-vuotiaana ainakin yhden lapsen äiti."



Viereisessä huoneessa Romeo oli kiljaista. Naimisiin meno tuntui jo tarpeeksi hullulta! Pitäisikö tässä ruveta isäksikin saman tien!?



"Ehkä meidän pitäisi kokeilla toista huulipunaa", Jenna kommentoi, kun Saara oli istunut muutaman tunnin peilipöydän ääressä.
"Olin juuri sanomassa samaa", Robin sanoi. Hän oli Saaran kaaso, ja Jenna hänen assistenttinsa.



"Koralli sopisi hyvin mekkoon", Jenna mietti.
"Ehkä voisimme jatkaa huomenna", Saara ehdotti, kun Robin kaiveli meikkipussia.
"Ei missään nimessä!" Robin huudahti. "Näistä häistä tulee täydelliset! Huulipunaa myöten!"



"Hyvä on, hyvä on", Saara sanoi alistuneena.
"Koralli ensin", Jenna suunnitteli. "Sitten lohenpunainen. Jos sekään ei toimi, kokeillaan ruusua..."



Vihdoin oli häiden aatto. Saara näytti tyyneltä ja itsevarmalta, mutta ulkokuoren alla hän stressasi kaikkea mahdollista. Olisiko ruokaa tarpeeksi? Kestäisikö kampaus? Sammuisiko Tomppa-eno riisuuduttuaan ensin?



Myös Romeo peitteli pakokauhuaan. Häntä ei kuitenkaan jännittänyt itse juhla, vaan elämä sen jälkeen. Avioliitto kuulosti niin... lopulliselta. Mutta ei kai se elämä niin paljon muuttuisi?



Sinä iltana oli tarkoitus vetäytyä nukkumaan ajoissa, joten illallista syötiin aikaisin.
"Enpä olisi uskonut, että tämä päivä tulisi näin pian", Benjamin nauroi. "Vastahan sinä olit pikku taapero."



"Onhan siitä nyt aikaa", Romeo sanoi hämillään.
"Minä tunnen itseni niin vanhaksi", Hanna huokaisi. "Lapsi menossa naimisiin!"
"Sinä et ole vanha", Saara vakuutti.



"Et niin, kulta", Benjamin sanoi. "Kohottelemme maljoja koko huomisen, mutta otetaan varaslähtö!"
Hän nosti pikarinsa, ja muut seurasivat esimerkkiä.



"Romeolle ja Saaralle", Pete naurahti, ja Hanna ja Benjamin toistivat hänen sanansa.
Saara katsoi Romeota onnellisena, ja Romeo vastasi hymyyn.



Tasan kello seitsemän aamulla Romeo heräsi. Hän kävi suihkussa, harjasi hiuksensa ja hampaansa ja pukeutui kuin robotti. Hänen vatsansa tuntui siirtolohkareen painoiselta köntiltä.



Muut perheenjäsenet ravasivat ympäri taloa tarkastaen koristeita ja tarjoiluja. Hanna harjasi samalla hiuksiaan, ja Benjamin söi aamiaista kävellessään. Saara valmistautui päivään läheisessä hotellissa. Hän tulisi paikalle vasta viime hetkellä.



"Vieraat ovat jo valmiina pihalla", Hanna kertoi, kun seremonian alkuun oli puolisen tuntia.
"Hyvä", Romeo sanoi ilmeettömänä. "Tulen pian."



"Älä hätäile", Hanna rauhoitteli ja iski silmää. "Hengitä. Ei se satu."
Romeo huokaisi syvään. "Selviän kyllä."
"Nähdään alhaalla", Hanna sanoi ja sulki oven.



Romeon oli pakko istua. Hän vilkaisi kuvajaistaan peilistä ja nyökkäsi kuvalleen vakavana.
"Olen valmis", hän sanoi itselleen.



Alhaalla Saara odotteli jännittyneenä.
"Olet upea", Robin vakuutteli.
"Upein koskaan näkemäni morsian", Jenna vahvisti.



"Nyt olisi aika", Hanna kuiskasi. Saara seisoi paikoillaan. Kaikki katsoivat ovea, josta Romeon olisi tarkoitus astella. Mutta ketään ei tullut.
"Romeo! Romeo! Romeo!" joku alkoi huutaa, ja muutama vieras yhtyi kutsuun. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut.



Paha aavistus valtasi Hannan, ja hän ryntäsi sisälle. Hän harppoi rappuset ylös kolme porrasta kerrallaan. Romeon huoneen ovi oli apposen auki, ja Hanna huomasi heti, ettei nuorukainen ollut huoneessaan.



"Romeo", Hanna kutsui. Talo oli kuitenkin hiljainen, pihalta kuuluvaa mutinaa lukuun ottamatta. Hanna katsoi ympärilleen. Oliko Romeo piilossa jossain? Sitten Hanna huomasi jotain.



Sängylle oli asetettu kaksi kirjettä; toinen osoitettu äidille ja isälle, toinen Saaralle. Kumpikin alkoi sanoilla "Olen pahoillani. En pystynyt siihen."



Romeon matkapuhelin oli mykkänä. Myöhemmin selvisi, että hän oli ostanut kolme lentolippua eri kohteisiin ja myös kaksi junalippua. Ei kuitenkaan saatu selville, mikä lipuista oli käytetty – jos mikään.



Romeo oli kadonnut, ja ilmiselvästi omasta tahdostaan. Kirjeen loppuun hän oli kirjoittanut, että ottaisi yhteyttä, kun olisi sopiva aika...


Osan loppunäytös:



Romeon salaperäisestä karkaamisesta oli kulunut jo viikkoja. Muu perhe oli yhä enemmän tai vähemmän järkytyksen vallassa, mutta Robin oli palannut yliopistolle. Hän luotti veljeensä ja uskoi, että tämä tiesi mitä teki.



Ei hän anteeksi antanut ennen kuin Romeo perustelisi kunnolla, mutta vihoittelukaan ei auttaisi. Robinilla oli sitä paitsi muuta ajateltavaa. Hän marssi päättäväisesti kohti kampuksen päärakennusta.



Kampus oli melko autio, sillä opetus alkaisi vasta muutaman viikon päästä. Paikalla oli vain koulusihteerejä, tutoreita (jollainen Robinkin oli) ja muuttokuormiensa kanssa painivia fukseja.



Päästyään kuraattorin huoneen eteen Robin puuskahti päättäväisesti ja avasi oven koputtamatta. Kuraattorina työskennellyt iäkäs rouva katsoi pöllämystyneenä uhmakasta nuorta naista, eikä kyennyt sanomaan mitään.



Robin istuutui raskaasti kuraattorin eteen, ja sai rouvan säpsähtämään. Ennen kuin tämä ehti kysyä, mikä oli hätänä, Robin ilmoitti: "Minä haluan keskeyttää opintoni!"
"Miksi ihmeessä?" kuraattori uskaltautui kysymään.



Muutaman syvän henkäyksen jälkeen Robin kertoi syynsä: "Minä olen raskaana."
Kuraattori nyökkäili ymmärtäväisesti ja alkoi kaivella tarvittavia lomakkeita laatikoistaan. Robin mietti syntymätöntä lastaan, jonka isä oli tietenkin Armas...


***


Ugh. Robinin raskaus oli OIKEA vahinko, ei lavastettu. (Pelaan yleensä ilman ääniä, enkä kuule pimpelipomeja)
Olin enemmän kuin yllättynyt, kun Robin eräänä iltana heräsi kesken uniensa (ilman mitään syytä, niin minä luulin). Ja sitten vatsa pömpähti! Olisin tietenkin voinut lopettaa raskauden ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta uteliaisuuteni voitti taas kerran ;D
Robinille oli kyllä suunnitelmia, mutta nyt menevät uusiksi. Tavallaan ihan hyvä... :)
Robinin raskausjupakkaa (:D) käsitellään sitten joskus Robin-osassa takauman muodossa. Mutta en osaa sanoa, milloin se tulee. Tai monen osan päästä ;)

Ensi osassa ei kuitenkaan kuulla Robinin kuulumisia (tai ehkä hyvin vähän), sillä Romeo pääsee kunnolla pääosaan. Muita perheenjäseniä ei välttämättä näy ollenkaan.
Ehkä joku alkoi miettimään, miksi Romeo teki sen. MIKSI?! Mikä meni vikaan?
No, sitä puidaan sitten seuraavassa osassa. Romeo on aikamoinen mulkero, mutta tällä mennään.

Saara otti tuon surullisen ilmeen ihan itse, ja oli pakko ottaa kuva, kun tuo ilme sopi niin hyvin tapahtumiin :--C
Saarasta tuli niin kaunis morsian, että harmitti pilata häät. Mutta tämä juonikuvio on ollut suunnitteilla jo kauan. Itse asiassa suunnittelin tällaista jo Ramille, jos siitä olisi tullut perijä. Koska Hanna kuitenkin päätyi kotitontille, sai alttarille jättö siirtyä seuraavalle miesperijälle...

Joo, noiden serkkujen iät on vähän miten sattuu. Olen lähettänyt kaikki jo yliopistoon, koska luulin että ikäeroa oli vähemmän :--3
Aikajanaa katsoessani huomasin, että Galatean, Deimoksen ja Stellan pitäisi olla vasta 13-vuotiaita XD Ja Oliviakin olisi vasta 16... No, ei voi mitään. Iät tasaantuvat sitten tarinan edetessä... ;--D

LOL, Hannastapa on tullut kyyninen täti ;D
No ainakaan kaikki mummot eivät ole mitään pullantuoksuisia puunhalaajia...

Minun piti kirjoittaa tähän vain vähän omia kommentteja, mutta aloin kuitenkin lörpötellä...
Öö, kommentit ovat aina kivoja :)


***