Aiemmin tapahtunut:
Ala-Tuuheloiden perhe muutti uuteen kotiin. Pete ja Emmi menivät naimisiin, ja muutamaa kuukautta myöhemmin perheeseen syntyi Rami-poika. Parin vuoden jälkeen syntyi vielä Hanna-pikkusisko.
Pete jatkoi uraansa ja päätyi lopulta ministeriksi. Työtä hankaloitti kuitenkin Maria Teresa Goottila, joka edusti kilpailevaa puoluetta.
Omat hankaluutensa toi myös Paulan ystävä Riku ja varsinkin tämän äiti, Peten entinen tyttöystävä Minerva...


***



Peten eduskuntaan paluusta kului viisi vuotta. Hän oli saanut työministerin salkun, vaikka hän olisikin halunnut sisä- tai opetusministeriksi. Sama virka oli pysynyt myös seuraavien vaalien jälkeen, mutta Pasifisti Liberaalit olivat saaneet enemmän kansanedustajapaikkoja. Pete halusi yhä pääministeriksi.



Rami ja Hanna kasvoivat ja kehittyivät kuten lapset yleensä. Aikanaan kumpikin aloitti koulunkäynnin, ja Hanna alkoi harrastaa uimista tosissaan. Rami taas kokeili eri harrastuksia, sillä hän ei löytänyt mitään erityisen mieleistä. Mikään ei tuntunut omalta.



Yläkouluun saakka Paula harjoitteli pianonsoittoa, mutta ihan vain isoäitinsä mieliksi. Oli soitto toki kivaa, mutta oli hänellä muutakin ajateltavaa. Paula oli opiskellut valinnaisaineena franskan kieltä, sillä hän unelmoi pääsevänsä isompana vaihto-oppilaaksi Franskaan. Ajatus oli jännittävä ja kutitteli jo vatsanpohjassa.



Nyt Emmin vatsanpohjassa kutitteli jotain aivan muuta, sillä hän oli yllättäen raskaana. Pahoinvoinnista ja muista raskauden merkeistä huolimatta Emmi oli uskonut vasta lääkärin sanaa. Pete oli ollut uutisesta iloissaan ja hän jaksoi kertoa asiasta kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella ja varsinkin niille, jotka eivät jaksaneet.



Emmi ei ollut uhrannut ajatustakaan sille, että hän saattaisi vielä saada yhden lapsen. Mutta nyt kun asia oli ajankohtainen, se tuntui hänestä hyvin luonnolliselta.



Paula kirjoitteli päiväkirjaansa, kuten jokaikinen päivä menneiden viiden vuoden aikana.
Minä vihaan Rikua, hän kirjoitti ärsyyntyneenä ja oli puhkaista paperin kynällään. Minä vihaan Rikua ja hänen typerääkin typerämpää tyttöystäväänsä.



Vuotta vanhempi Riku oli tietenkin aloittanut yläkoulun aiemmin ja tavannut siellä Venlan, jonka kanssa hän oli lopulta päätynyt seurustelemaan. Paula, joka oli tietenkin ollut mustasukkainen, oli lakannut puhumasta Rikulle syytä kertomatta. Riku oli turhaan yrittänyt selvittää välejä ystäväänsä.



Riku oli lopulta antanut asian olla, kun Venlakin oli vaatinut, ettei Rikulla oli naispuolisia ystäviä.
Paula ei ollut puhunut Rikulle yli vuoteen, mutta kirjoitti tästä päiväkirjaansa lähes päivittäin.



Hanna oli päässyt koulun uintijoukkueeseen ja hän harjoitteli ahkerasti myös kotona. Hän todella piti vedestä ja uimisesta, mutta hänellä oli myös voitontahtoa.



Uimajoukkueen valmentajan mukaan Hannalla oli hyvät mahdollisuudet pärjätä isommissakin kilpailuissa. Ehkä Hannasta voisi tulla vielä olympia-tason uimari...



Rami oli taas kaikinpuolin hyvin tavallinen. Hän oli isänsä tavoin melko suosittu luokkatovereidensa parissa, mutta eri syistä. Siinä missä Pete oli ollut opettajia kiusaava pahis, Rami oli enemmänkin luokan pelle ja naurattaja.



Kyky nauraa itselleen toi Ramille paljon kavereita. Hän oli myös varsin söpö, mikä oli monien tyttöjen mieleen, mutta Rami ei osannut vielä katsella tyttöjä sillä tavalla. Siihen olisi vielä vuosia.



Yhdeksännen luokan aikana Paula oli alkanut hengailla luokkatoverinsa Jutan kanssa. Jutta kuului pieneen jengintapaiseen porukkaan, joka tunnettiin nimellä Käskyttäjät. Muut ryhmän jäsenet kävivät koulussa juuri sen verran, että pääsivät luokalta, mutta Paula ja Jutta osallistuivat opetukseen normaalisti.



"Olisi hienoa, jos pääsisit mukaan Käskyttäjiin", Jutta intoili. "Ei sinun tarvitse suorittaa kuin muutama tehtävä ja se on siinä."
"Enpä tiedä", Paula tuumaili.



"Ensiksikin sinun pitäisi värjätä hiuksesi vaaleanpunaisiksi", Jutta selitti kuulematta Paulan epäröintiä. "Ja toiseksi saat jonkun pienen yksilöllisen tehtävän."
"Minkä tehtävän sinä teit?" Paula kysyi.



"Minun piti laittaa papatteja kaikkiin koulun postilaatikoihin", Jutta naurahti. "Opettajat epäilevät yhä väärää tyyppiä."
"Idiootit", Paula naurahti yrittäen kuulostaa kovikselta. Juttaan se ainakin tuntui menevän läpi. "Ehkä minä sitten yritän."



Peten ja Emmin kolmas yhteinen lapsi oli poika, joka nimettiin Lassiksi. Lassi oli aivan samannäköinen kuin Rami vauvana.
"Onpas tuo geeni vahva", Pete kummasteli viitaten Lassin punaiseen hiusväriin.



Lassi ei tietenkään osannut muuta kuin katsella isäänsä violeteilla silmillään ja yrittää hymyillä.
"Isä on niin onnellinen", Pete sanoi laskiessaan Lassin pomputtimeen.



Emmi oli lukemassa erään lapsipsykologin esikoisteosta, kun huoneeseen asteli aivan outo tyttö.
"Kuka ―", Emmi aloitti, mutta tunnisti saapujan sittenkin. "Mitä ihmettä olet tehnyt hiuksillesi, Paula?"
"Vähän värjäsin", Paula sanoi yrittäen kuulostaa huolettomalta.



"Huomaan sen", Emmi sanoi kykenemättä irrottamaan silmiään Paulan purukumin pinkistä kuontalosta. "Luuletko, että isäsi ―"
"Hyväksyy asian?" Paula päätti lauseen. "Ei voisi vähempää kiinnostaa."



Tytön uhmakkuus huvitti Emmiä. Hän tiesi, että teini-ikäisille oli tärkeää kokeilla rajojaan ja kuulua porukkaan; siitä syystä Paulakin oli varmaan värjännyt hiuksensa.
"No, eiköhän hän ymmärrä", Emmi sanoi kohauttaen olkiaan ja jatkoi kirjan lukemista. Menisi jokunen tovi tottua Paulan uuteen kampaukseen.



Petellä oli niin paljon muuta ajateltavaa, että hän reagoi tyttärensä kampaukseen vain olankohautuksella.
Hänellä meni aikaa lakialoitteisiin, mutta vielä enemmän aikaa kului valitusten kuuntelemiseen.



"Mitä sinä tarkoitat?" Pete kysyi Maria Teresa Goottilalta, joka oli taas kerran tullut syyttämään Peteä jostakin. Toisaalta Petekin syytti Maria Teresaa milloin mistäkin.
"Yrität sabotoida meidän esitystämme vanhainkotien lisäämisestä", Maria Teresa sanoi kiukkuisena.



"En tietenkään", Pete suuttui. "Mutta nuorison auttaminen on joka tapauksessa tärkeämpää."
"Meidän pitää pitää huoli vanhuksista!" Maria Teresa väitti vastaan.
"Ei, vaan meidän pitää katsoa tulevaisuuteen", Pete sanoi napakasti. "Toisin sanoen: satsata nuorisoon."



"Toivon hartaasti, että äänestäjät tajuavat ideasi typeryyden", Maria Teresa puuskahti.
"Kiitos samoin", Pete tuhahti Maria Teresan kopistellessa tiehensä.
Tämä kääntyi vielä kivahtamaan: "Minulla on kyllä keinoni..."



Pete ei tuonut töitä kotiin, joten muilla perheenjäsenillä oli vain hatara käsitys siitä, mitä eduskunnassa tapahtui. Heidän tietonsa perustuivat pitkälti tv-uutisiin ja juorulehtiin.
"Mitä isä oikein tekee töissä?" Hanna kysyi, kun hän oli pelaamassa isoveljensä ja isoäitiensä kanssa.



"Päättää asioista", Annukka selitti turhan lyhytsanaisesti, sillä Hanna katsoi häntä kummastuneena.
"Hän päättää muiden ministerien kanssa isoista asioista", Veronika jatkoi selitystä.



"Aijaa", Hanna sanoi, vaikka ei ollut vieläkään täysin ymmärtänyt. "Kuulostaa aika tylsältä."
"Sitä se onkin", Rami vakuutti.



"En tajua miksi meidän isällä pitää olla noin tylsä työ", hän jatkoi. "Matinkin isä on hammaslääkäri. Se vasta on jännä ammatti!"
"Niinhän se taitaa olla", Annukka sanoi naurua pidätellen ja kuunteli sitten Ramin  selostusta hammaslääkäriyden hienoudesta.



"Sinun tehtäväsi on nyt keksitty", Jutta kertoi Paulalle puhelimessa.
"No? Mikä se on?" Paula kysyi hieman kauhuissaan, kun Jutta piti tauon.
Jutta mietti sanojaan hetken, ja Paulaa alkoi hirvittää vain enemmän.



"No?" Paula kysyi uudestaan.
"Sinun pitäisi", Jutta aloitti. "Sinun pitäisi kutsua se Riku koulun kentälle lauantai-iltana. Muilla on kana kynittävänä hänen kanssaan, sillä hän huijasi juoksukilpailussa."
"Ei hän huijannut", Paula sanoi heti.



"No, se ei ole sinun asiasi päättää", Jutta muistutti. "Riku saa joka tapauksessa nähdä, ettei meidän kanssa ryttyillä."
"Mutta", Paula keskeytti.
"Lisäksi tuo tehtävä testaa uskollisuuttasi", Jutta kertoi vähän liiankin innoissaan.



"Niin, minähän olen uskollinen", Paula mutisi. Jutta selosti vielä väijytyksen yksityiskohtia, ja Paula myönteli vaisusti.
Lopetettuaan puhelun Paula mietti, oliko tekemässä oikean ratkaisun. Riku oli ollut hänen pitkäaikainen ystävänsä. Mutta toisaalta... Ei Paula enää rakastanut Rikua. Eihän?



"Tosi siistiä, Rami!" Ramin ystävä Matti huudahti kuullessaan Ramin suunnitelmasta.
"Eikö olekin?" Rami sanoi ylpeästi. Hän oli keksinyt mennä seuraavana päivänä kouluun rullalaudalla. "Sinähän tulet myös?"



"Enpä tiedä", Matti sanoi. "Viimeksikin kaaduin ja käteni oli paketissa kuukausikaupalla!"
"No jos laitat tällä kertaa suojat", Rami ehdotti, ja Matti nyökkäili hyväksyvästi.
"Eikö rullalaudan vieminen kouluun ole kiellettyä?" Matti kysyi.



"Itse asiassa tarkistin asian koulun säännöistä. Ei se ole kiellettyä", Rami kertoi. "Vielä."
"Mitä tarkoitat?" Matti kysyi.



"Kyllä se varmaan huomenna kielletään", Rami sanoi aavistuksen pahaenteisesti. "Eikö olisi hienoa, että rullalautailu koulussa kiellettäisiin meidän takiamme?"
Matti ei vastannut mitään, vaan nauroi kippurassa.



Koska talon makuuhuoneet oli jo kaikki varattu, Lassin kehto oli sijoitettu Peten ja Emmin huoneeseen. Pete ei ollut järjestelystä erityisen innoissaan, sillä hänellä oli pitkät työpäivät ja hän halusi nukkua kunnolla.



Hänen onnekseen Lassi oli kuitenkin suhteellisen rauhallista tyyppiä, eikä hän herättänyt vanhempiaan montaa kertaa yössä.
"Päiväunien aika, pikkuinen", Emmi kertoili Lassille. Hän hymyili vauvaa katsoessaan. Lassin näkeminen nuorensi häntä ainakin kymmenen vuotta.



Petekin tunsi nuorentuneensa. Tosin aivan eri syistä. Hän oli viime aikoina uppoutunut mietteisiinsä tämän tästä. Niinpä hän taas istuskeli täysin valveilla eikä saanut unta. Asia, joka Peteä piti hereillä ja kuitenkin toisissa maailmoissa, oli tietenkin Minerva.



Vielä vuosien, vuosikymmentenkin jälkeen Minerva sai Peten ajatukset sekaisin. Pete ei ollut edes täysin varma, mitä tunteita Minerva hänessä herätti, mutta hän ei voinut olla ajattelematta Minervaa. Ja sitä, mitä Minerva mahtoi ajatella hänestä nykyään.
Onko hänkin nyt valveilla ja miettii samaa asiaa?



Peten katse osui rauhallisesti nukkuvaan Emmiin ja hän tunsi kipeän vihlaisun sydämessään. Pete rakasti Emmiä ja hänellä oli koossa täydelliseksi koottu palapeli: ihana vaimo, lapset ja aina vain nousujohteinen ura.



Mutta toisaalla oli palapeli, joka oli jäänyt kesken kauan sitten. Se odotti yhä vain kokoamistaan. Se oli alkanut hyvin, mutta sitten palaset olivat levinneet pitkin lattiaa.
Peten kurkkua kuristi, kun hän pakotti itsensä nousemaan tuolista ja palaamaan sänkyyn. Kyllä kaikki vielä jotenkin korjaantuu...



Kuten tavallista, elämä jatkui niin kuin kenelläkään ei olisi valtavia salaisuuksia piiloteltavinaan.
Hanna oli taas jäänyt keskustelemaan naapurin Olli-Pekan kanssa.
"Oletko jo nähnyt uusimman Kaaoskolmikko-jakson?" Hanna kysyi.



"En", Olli-Pekka myönsi apeasti. "Muistaakseni sen voi katsoa netistä."
"Tai voit tulla meille katsomaan sen", Hanna ehdotti. "Laitoin sen nauhalle."



"Siistiä!" Olli-Pekka sanoi. "Käyn vain viemässä repun kotiin ja tulen sitten. Jos siis tänään sopii..."
"Totta kai", Hanna vakuutti. "Menen laittamaan television valmiiksi."
Onneksi joidenkin elämä oli vielä helppoa.



Paula oli miettinyt asioita ja päättänyt, ettei voisi huijata Rikua ansaan. Hän lähetti lyhyen varoitusviestin Rikun numeroon, joka hänellä oli ollut kännykässään varmuuden vuoksi.



Luettuaan viestin Riku oli yrittänyt soittaa Paulalle, mutta tämä oli antanut puhelimen soida. Riku oli kuitenkin mitä ilmeisemmin onnistunut välttämään ansan, sillä Paulan kännykkään saapui viesti Jutalta: turha kuvitella enää kuuluvasi porukkaan, hemmetin ämmä.



Paula nyyhkäisi hiljaa lukiessaan viestin. Hän oli menettänyt ainoat ystäväntapaisensa, mutta toisaalta Riku oli turvassa. Käskyttäjät tuskin olisivat enää vaaraksi tälle.
Mitäköhän seuraavaksi? Paula mietti apea hymy kasvoillaan.



"Mikä sinun on?" Emmi kysyi Peteltä, joka havahtui mietteistään.
"Ei mikään", Pete sanoi nopeasti.
"Mietit koko ajan jotain", Emmi jatkoi huolestuneena. "Onko töissä sattunut jotain? Et kerro ikinä mitään..."



"Ei ole", Pete selitti heti. "Tai siis on. Meillä on päätettävänä yksi tärkeä asia, en saisi kertoa siitä. Tai voinhan minä sinulle kertoa. Äänestämme turkistarhauksen kieltämisestä."
Se ei ollut täysin valhetta, mutta Emmille tuntui riittävän, että Pete uskoi hänelle jonkin työhön liittyvän salaisuuden.



"Sitäkö se vain oli?" Emmi huokaisi.
"Niin, ei mitään vakavaa", Pete naurahti.
"Olet vain ollut niin poissaoleva. Luulin jo..."
"Luulit mitä?" Pete kysyi ja yritti olla kuulostamatta syyttävältä.



"Ei sillä ole enää väliä", Emmi kuiskasi, ja Pete tarttui hänen käsiinsä.
"Lupaan, etten mieti työasioita kotona", Pete sanoi hymyillen, ja Emmin oli vaikeaa olla luottamatta Peten sanoihin.
Ei Pete tietenkään töitä ajatellut, vaan jotain aivan muuta...



"Oletko huomannut Petessä jotain erikoista viime aikoina?" Veronika kysyi ollessaan Annukan kanssa puistossa.
"Miten pitkä aika on 'viime aikoina'?" Annukka vastasi kysymyksellä.



"En oikeastaan tiedä", Veronika sanoi kohauttaen olkiaan. Sitten hän sanoi hiljaa: "sen jälkeen, kun Paula ystävystyi Rikun kanssa."
Annukka vakavoitui tajuttuaan asioiden yhteyden. "Tarkoitatko sinä..."



Veronika nyökkäsi. "Nimenomaan."
Annukka pudisti päätään. "Eikö se poika oppinut kerrasta? Miten hän voi ―"
"Ei tunteitaan voi aina hallita", Veronika muistutti.



"Luuletko, että hän aikoo joskus ... tehdä jotain?" Annukka henkäisi. "Eikä vain ajatella?"
"En tosiaankaan tiedä", Veronika huokaisi apeasti. "Toivottavasti hän pystyy pitämään itsensä kurissa..."



Väijytyksen mentyä pilalle Paula oli viihtynyt kotosalla perheen huomassa. Hän vietti paljon aikaa huoneessaan.
Kului päiviä, ja sitten Riku kyllästyi soittelemaan ja tuli vierailulle. Paula ei kuitenkaan ollut valmis tapaamaan tätä.



"Paula, avaa ovi", Riku pyysi Paulan huoneen oven takana.
"En avaa", Paula kivahti. Hänen oli isänsä tavoin vaikea niellä ylpeyttään.
"Ole kiltti", Riku maanitteli.



"Miksi sinä tulit tänne?" Paula kysyi.
"Halusin kiittää", Riku vastasi totuudenmukaisesti. "Ja kertoa monia asioita, joita olen ymmärtänyt."
"No mitä esimerkiksi?" Paula kysyi uteliaisuuden viedessä voiton ylpeydestä.



"Ymmärsin, miten tärkeä olet minulle", Riku sanoi yhteen hengenvetoon. "Minun ei olisi pitänyt antaa periksi. Luulin vain, että Venla olisi sinua tärkeämpi. Olin niin väärässä."
Paula kuunteli hiljaa, kun Riku jatkoi: "Hän varmaan jättää minut, koska haluan olla taas sinun ystäväsi. Tai siis..."



Paula ei jaksanut odottaa Rikun puhuvan loppuun, vaan avasi oven. Riku kiitteli ja selitti tuntemuksiaan ja katumustaan, ja Paula potkaisi viimeisetkin ylpeyden rippeet jonnekin hyvin kauas.



Venla toden totta jätti Rikun, mutta heidän suhteensa oli muutenkin väljähtänyt viime kuukausina.
Paula uskalsi vihdoin kertoa Rikulle ihastumisestaan. Oli ehkä virhe vaarantaa ystävyys niin pian, mutta riskinotto kannatti. Riku nimittäin vastasi Paulan tunteisiin.



Hannan mielestä oli jotenkin ällöä, että siskolla oli poikaystävä. Pojathan olivat ihan mahdottomia!
"Ai taasko se Riku on teillä kotona?" Hannan ystävä Eerika kysyi.



"Joo, on se", Hanna vastasi. "Mistä arvasit?"
"Sinä haluat aina puistoon heittelemään palloa, kun hän on teillä", Eerika selitti havainnostaan. "Oletkohan itse ihastunut häneen..."



"En taatusti!" Hanna kiljahti punastuen. Ei hän oikeasti ollut ihastunut Rikuun, Eerikan vihjailut vain kiusasivat häntä.
"Et varmaan", Eerika naurahti tietäväinen virne naamallaan.



"En oikeasti ole!" Hanna kiljahti.
"Hyvä on, hyvä on", Eerika virnisti. "Et ole."
Kyllä tytötkin osasivat joskus olla mahdottomia...



Pete oli juuri palaamassa kotiin tavallista aiemmin, kun hänet pysäytettiin eduskuntatalon aulassa.
"Herra ministeri! Olen iltapäivälehti Iltahöpöstä, olisiko teillä hetki aikaa?" Yli-innokas nuorukainen kysyi häneltä.
"Kyllä kai", Pete huokaisi, sillä hän tiesi, että poika seuraisi häntä kotiin, jos ei saisi haastattelua heti.



Nuorukainen oli aivan täpinöissään, eikä tiennyt mistä aloittaa. "Tuota... Olen kuullut, että teitä syytetään lahjuksien ottamisesta."
"Ja kukas niin sanoo?" Pete tokaisi, ja poika oli yllättynyt.
"Kirjoitimme siitä eilen", tämä sanoi. "Utopianrakentajien puheenjohtaja ―"



"Maria Teresa Goottila", Pete murahti tajutessaan, mistä oli kysymys. "Minä en ole mitään lahjuksia ottanut vastaan. En ole koskaan ottanut, enkä ota. Se äm- tuota ... ministeri Goottila on keksinyt omiaan."
"Oletteko varma?" Toimittaja kysyi ja oli vain innoissaan keskustelun uudesta suunnasta.
"Kyllä olen", Pete sanoi lujasti ja oli poistunut paikalta ennen kuin kuin toimittaja tajusi kysyä lisää.



Saatuaan häädön Käskyttäjistä Paula päätti luopua vaaleanpunaisesta hiusväristään, mutta hän ei kuitenkaan halunnut palata luonnolliseen sävyynsä. Hän värjäsi hiuksensa astetta villimmin, ja Riku seurasi esimerkkiä.



"Et voi arvatakaan, kuinka paljon olen kuullut irvailua tästä 'pariskunta-lookistamme'", Riku kertoi naurahtaen. "Äitini mielestä olemme vain tosi söpöjä."
"Äitisi onkin hyvä tyyppi", Paula kommentoi.



"En vain tajua, miksi hän käyttäytyy niin oudosti isäsi seurassa", Riku sanoi sitten mietteliäästi.
"En ole huomannut mitään outoa", Paula kertoi kummastellen.
"Ei se varmaan mitään ole", Riku rauhoitteli.



"Olisi kurjaa, jos vanhempamme eivät tulisi toimeen", Paula huokaisi.
"Totta", Riku hymähti ja suukotti tyttöystäväänsä.
Kuinka tietämättömiä he olivatkaan!



Muutama vuosi kului. Paula ja Riku jatkoivat seurusteluaan, Pete kamppaili työnsä ja tunteidensa kanssa, eikä mitään suuria mullistuksia tapahtunut kenenkään elämässä.



"Mitenkäs koulussa on mennyt?" Pete kyseli vanhimmalta pojaltaan, joka oli juuri aloittanut yläkoulun.
"Hyvin", Rami sanoi automaattisesti. Isä ei usein kysellyt koulumenestyksestä.



"Me emme olekaan puhuneet paljoa kahden kesken", Pete huomautti. "Vähään aikaan."
"No emme niin", Rami myönsi, mutta tilanne oli hänestä edelleen hieman vaivaannuttava.



"No onkos koulussa jotakuta tyttöä, joka kiinnostaa?" Pete kysyi ja kohotteli kulmakarvojaan vihjaavasti.
Rami punastui silkasta ajatuksesta. "Ei ole, isä."
"Ei kai sitten", Pete hymähti ja päätti, että oli aika vaihtaa aihetta.



"Mennäänkö mini-golfaamaan ensi viikolla?" Hän ehdotti, ja Ramin ilme kirkastui heti.
"Sopii!" Rami suostui heti.
Ehkä nämä "pakolliset" isä-poika-tuokiot olisi parempi hoitaa jonkin harrastuksen parissa.



Muutamassa vuodessa myös Lassista oli kasvanut jo iso mies. Tai isompi vauva ainakin. Poika muistutti aina vain enemmän isoveljeään.
"Paulalla on hassut hiukset", Lassi rallatteli jo toista tuntia putkeen.



"Okei, tuli jo selväksi", Paula naurahti aavistuksen turhautuneesti.
"Paulalla on hassut hiukset", Lassi toisti entistä innokkaammin.
"Itselläsi on", Paula tokaisi ja kutitti pikkuvelipuoltaan niin, että tämä oli tikahtua nauruun.



"Paulalla on ―", Lassin lause katkesi haukotukseen.
"Nukkumaan sitten, pikkumies", Paula komensi laskiessaan Lassin pinnasänkyyn.
Lassi nukahti melkein heti. Että lapset osaavat olla hassuja, Paula hymähti mielessään.



Seuraavalla viikolla Paulan koulussa järjestettiin terveystarkastus. Paulaa jännitti, sillä hän oli varma siitä, että hänelle määrättäisiin silmälasit.
Tarkastus oli ohi, ja Paula palasi kotiin.



Keittiössä Emmi oli juuri siivoamassa lautasia pöydästä.
"Hei", Emmi tervehti Paulan istuutuessa pöydän ääreen.
"Hei", Paula sanoi ja hymyili väkinäisesti.



Emmi latoi astiat koneeseen kertoen samalla Lassin viimeisimmistä lauleskeluista.
"Sinullahan oli tänään se terveystarkastus", Emmi muisti sitten.
"Niin oli", Paula myönsi.



"No, tarvitsetko silmälasit?" Emmi kysyi hymyillen, mutta hän vakavoitui huomatessaan Paulan apean ilmeen. "Ei se niin vakavaa ole, kyllä niiden lasien kanssa oppii elämään."
"En minä sitä", Paula sanoi nopeasti ja huokaisi syvään. "Minä vain satun olemaan raskaana."


***

Jätinpäs kerrankin mukavan leppoisaan kohtaan. Varsinkin kun seuraavaksi hypätään seuraamaan ihan toisen perheen elämää.

Ei pitänyt tulla enempiä penskoja, mutta Emmi toivoi vauvaa, ja päätin ihan läpällä kokeilla - ja tietenkin onnisti(?) :--D
En vielä tiedä, miten aion menetellä "ei-perijä-osien" kanssa. Ehkä tungen vain kaikki samaan, niin kuin tein Tessan ja Anitan kanssa. En nimittäin jaksa tehdä kuutta(?!) ei-perijä-osaa. Jaksaisiko joku edes lukea niin paljon?

Jos nyt vielä palapelivertauksia tungetaan mukaan, niin Sanelman ja Peten suhde olisi palapeli, jossa toisiinsa sopimattomat palat on tungettu väkisin yhteen. Sanelmasta ei muuten olla päästy lopullisesti eroon. Se, milloin nainen tulee takaisin mukaan, on vielä vähän auki...

Perijöistä nyt sen verran, että nuo kolme nuorinta pääsevät mukaan äänestykseen. Yritän laittaa johonkin sopivaan rakoon sitten kun Rami ja Hanna ovat yliopistossa. Tai ainakin menossa sinne. Tai jotain :----D

Jos nyt ei ole jo tarpeeksi itsestään selvää, niin kommentteja otetaan vastaan! Ei tarvitse olla mitään ihmeellistä, kaikki kommentit ovat tervetulleita. Kritiikit, risut, ruusut ja rikkaruohot! ;-)


***