Aiemmin tapahtunut:
Paula muutti poikaystävänsä Rikun kanssa äitinsä luo Franskaan, missä hän synnytti Siiri-tyttären. Myöhemmin Peten ja Rikun äidin Minervan suhde kiristi Franskan porukan välejä. Riku oli jo vähällä muuttaa takaisin Kaunialaan, mutta hänen anoppinsa Sanelma sai hänet ylipuhuttua.
Nyt kaikki näyttäisi olevan taas hyvin...


***




Franskassa elämä oli sujunut harvinaisen seesteisesti. Säät olivat suosineet, ja suurilta riidoilta oli vältytty.



Riku oli vihdoin oppinut franskaa sen verran, että hän oli saanut hyvän työpaikan. Hänellä oli myös useita ystäviä, jotka puhuivat ainoastaan franskaa. Nyt Rikua kauhistutti ajatus, että hän oli aikonut muuttaa pois Franskasta.



Sanelma oli yllättänyt perheensä totaalisesti ja mennä pamauttanut naimisiin. Sulhanen oli hänen työkaverinsa Anselmi, johon Sanelma oli tutustunut jo kauan sitten. He olivat tavanneet pitkästä aikaa, ja romanssi oli syttynyt nopeasti.



"Ei tässä iässä ole aikaa jäädä jossittelemaan", Sanelma oli perustellut yllättyneelle perheelleen. Hän oli viimeinkin saanut järjestää kunnolliset hääjuhlat ja leikkiä prinsessaa päivän ajan.



Paula oli jatkanut töitään muusikkona. Hän opetti pianonsoittoa paikallisessa musiikkikoulussa ja teki iltatöitä baarin pianistina.



Pikku Siiri oli jo ehtinyt kouluikään. Hän oli äitinsä tavoin musikaalinen, muttei suunnitellut ryhtyvänsä ammattimuusikoksi. Toisaalta ei Paulakaan ollut niin suunnitellut aikoinaan...



"Ei muusikon ammatissa vikaa ole", Paula yritti selittää.
"Ei varmaan", Siiri sanoi epäuskoisesti. "Mutta minusta ei muusikkoa tule."
"Mitä ikinä aiotkin, me olemme sinun tukenasi", Paula vakuutti.



Ja niin vuodet kuluivat. Siiri ei ollut enää vain koululainen, vaan hän oli jo viidentoista ikäinen nuori nainen. Sanelman talo, joka oli ollut aikoinaan turhan suuri yhdelle hengelle, antoi nyt kodin viidelle hengelle, eikä tilaa ollut liikaa. Mutta sopu sijaa antaa, kuten sanotaan. Yhden lisähuoneen he olivat sentään saaneet rakennettua.



"Koulussa puhuttiin vanhoista salaisuuksista ja mysteereistä", Siiri kertoi. "Siis jos jonkun mummo oli vaikka piilottanut miljoonaomaisuutensa metsään tai isotäti kummittelee."
"Käsitelläänpä koulussa ihmeellisiä asioita nykyään", Anselmi naurahti.



"Se oli lisätehtävä, jolla voi korottaa arvosanojaan", Siiri jatkoi. "Jos siis tekee kunnollisen raportin selvitystyöstään ja lopputuloksesta."
"Ai että sellaista", Riku hymähti ja pilkkoi spagettiaan pienemmäksi.



"Onko meidän suvussa jotain mysteerejä?" Siiri kysyi. "Minäkin voisin tehdä selvitystyötä."
Muu perhe oli hetken hiljaa ja mietti.
"En minä ainakaan muista", Paula sanoi lopulta.



"Ei minun suvussani ainakaan", Sanelma sanoi. "Tai ei minulle ole ainakaan kerrottu."
"Harmi", Siiri sanoi. "Olisi ollut hauskaa selvittää jotain vaiettua salaisuutta."



Riku oli yhä mietteliäs. "Odotas."
"Niin?" Siiri sanoi.
"Isoäitini Lyydia kertoi joskus kadonneesta isotädistään", Riku sanoi hitaasti, yhä muistellen. "Aika kaukaista..."



"Haa! Minäkin muistan kuulleeni siitä", Paula huudahti. "Mummo mainitsi joskus asiasta. Almako sen isotädin nimi oli? Vai Aila?"
"Aada", Riku sanoi. "Hän oli vain parikymppinen kadotessaan. Hänet taidettiin julistaa kuolleeksi, vaikka ruumista ei löydettykään."



"Kukaan ei siis tiedä, mitä hänelle oikeasti tapahtui?" Siiri kysyi innoissaan.
"Ei, mutta siitä on jo pitkä aika", Riku sanoi. "Yli sata vuotta. Et sinä saa sitä selvitettyä!"



"Mistä sinä sen tiedät!?" Siiri sanoi topakasti. "Minä aion selvittää, mitä sille kadonneelle isotädille tapahtui!"
"Siirin selvitykselle!" Anselmi sanoi ja kohotti lasinsa kilistettäväksi.



Koska mysteeritutkimus oli vain lisätehtävä, Siiri keskittyi ensin muihin läksyihinsä. Keskittyminen oli kuitenkin vaikeaa.
Mitä sille tädille tapahtui? Ei hän voinut vain tylsästi kuolla!



Vaikka se onkin todennäköisin vaihtoehto... Ai niin, minun piti kirjoittaa yksisoluisten eliöiden ruokailutottumuksista...
Siiri kirjoitteli oikeita läksyjään hetken ja päätti sitten, että jatkaisi hetken päästä. Ensin hän tarkistaisi netistä pari juttua.



"Aa-da A-la-Tuu-he-la", Siiri sanoi ääneen näpytellessään hakukoneeseen ja painoi enteriä. Osumia oli tuhansia, mutta suurin osa koski kaimoja tai muita Ala-Tuuheloita.
Siiri lisäsi hakusanojen perään sanan "kadonnut" ja aloitti haun uudestaan. Osumia tuli vähemmän.



"Haa", Siiri innostui nähdessään ikivanhan verkkolehden artikkelin. "Aada Ala-Tuuhela katosi salamyhkäisesti yliopistolta. Hän lähetti perheelleen kirjeen, muttei koskaan enää tavannut heitä. Kirjeen aitoutta ei pystytty varmistamaan. Vau", Siiri sanoi ja sulki selaimen. "Tämä käy jännittäväksi."



Pari viikkoa kului tutkimuksia tehden. Paula ja Riku eivät uskoneet Siirin löytävän mitään, mutta Sanelma jaksoi olla positiivinen. "Voisihan tyttö aikansa huonomminkin käyttää."



Paulalla ja Siirillä oli tapana lenkkeillä joka sunnuntaiaamu. Kello oli varttia vaille yksitoista, ja he olivat juuri palanneet kotiin.
"Annoitko minun voittaa tarkoituksella?" Siiri naurahti. "Hidastelit mäessä."



"Kyllä ja ei", Paula hymyili. "En voi kilpailla tosissani. En vähään aikaan."
"Mitä tarkoitat?" Siiri kysyi.
"Minä olen raskaana, Siiri", Paula kertoi. "Sinä saat pikkuveljen tai -siskon."



"Ai", Siiri lausahti. Hän oli kieltämättä yllättynyt. Kymmenen vuotta sitten hän oli halunnut leikkikaverin, mutta oli lopulta lakannut suostuttelemasta vanhempiaan. Hän ei ollut enää vuosiin miettinyt asiaa. Mutta toisaalta, äiti ja isä eivät olleet vielä kovinkaan vanhoja...



"Hieno homma", Siiri sanoi.
"Oletko sitä mieltä?" Paula sanoi helpottuneesti. "Me pelkäsimme jo –"
"Mitä?" Siiri naurahti. "Että minä suuttuisin?"



"En oikein tiedä", Paula myönsi. "Mutta se on siis täysin OK?"
"Tietty!" Siiri vakuutti nauraen. "En kaipaa enää leikkikaveria, mutta ei minulla ole mitään pikkusisarusta vastaan."



Koska Riku oli muistanu Aadan tapauksen, Siiri päätti kysellä isältä lisätietoa.
"Mutta katso nyt tätä laitetta!" Riku ohitti Siirin kysymyksen. "Tai ei se ole laite – se on taidetta!"
Riku oli ostanut espressokoneen, jonka toimintaa hän esitteli innoissaan.



"Niin, isä", Siiri sanoi. Hän ei jakanut Rikun innostusta. "Mutta se Aada-täti..."
"Kahvia on annosteltava juuri oikea määrä", Riku selitti. Siiri mietti, olisiko isä selostanut tekemisiään, vaikka kukaan ei olisi ollut kuulemassa.



"Ja nyt", Riku sanoi dramaattisesti, "se on valmista!"
Siiri huokaisi ja otti kupin vain isäänsä miellyttääkseen. Ehkä tämä vastaisi kysymyksiin, jos hän hehkuttaisi kahvia ensin?



"Tämä on just sitä itseään", Riku sanoi maistettuaan juomaansa. "Eli täydellistä espressoa. Sitä ei voi tehdä ilman kunnollisia laitteita."
"Ei niin", Siiri myötäili.



"Muuten... Halusitko kysyä jotain?" Riku kysyi.
"Öh, kyllä", Siiri sanoi. "Siitä Aada-tädistä. Tiedätkö jotain muuta? Tarkkoja päivämääriä?"
"En", Riku hymähti. "Isoäitini puhui asiasta toisinaan, mutta vain yleisellä tasolla."



"Mutta", Riku sanoi ja muisteli. "Hänen äitinsä, Kerttuli, kuulemma palkkasi yksityisetsivän tutkimaan katoamista. Kerttuli oli tarkka sukunsa kunniasta, eikä hän halunnut Aadasta paljastuvan skandaaleja. Hän halusi tietää mahdollisista skandaaleista etukäteen."



"No mitä se yksityisetsivä sai selville?" Siiri kysyi.
"En tiedä", Riku vastasi. "Kerttuli piti raportin tiedot itsellään. Hän ei kertonut kenellekään."
"Onko raportti vielä tallessa?"



"Voi olla", Riku kohautti olkiaan. "Jos onkin, se on jossain Kaunialassa. Kaukana täältä."
"Niin tietysti", Siiri sanoi pettyneenä. "Kiitos kuitenkin, isä. Kahvikin oli hyvää."



Tutkimusraportti oli pitänyt jo palauttaa koululle, mutta Siiri päätti jatkaa kesken jäänyttä tutkimustaan huvin vuoksi. Hän oli soittanut sedälleen, jotta tämä olisi etsinyt Kerttulin raporttia. Etsintä ei ollut kuitenkaan tuottanut tulosta.



Siiri päätti varmuuden vuoksi kysellä myös isoäidiltään, sillä olihan tämä asunut viisi vuotta Ala-Tuuheloiden talossa.
"Ei minulle mitään sellaista kerrottu", Sanelma naurahti.



"En olisi uskonut, että joudun vielä muistelemaan sitä aikaa", hän jatkoi.
"Anteeksi", Siiri sanoi. "En ajatellut –"
"Ei sinun tarvitse anteeksi pyytää", Sanelma hymähti.



"Voin kuitenkin auttaa jotenkin", Sanelma tajusi. "Minulla on tuttuja yliopistolla. Siis siellä, missä itse opiskelin. Ja aikanaan siellä opiskeli myös se sinun Aada-tätisi."
"Ihanko totta?" Siiri ilahtui.



"Voin pyytää lähettämään kopioita vuosikirjoista ja arkistoista." Sanelma iski silmää.
"Se olisi huippua!" Siiri kiljahti. "Nyt tutkimukseni edistyy!"



"Jotenkin jännittää enemmän kuin viimeksi", Riku naurahti.
"Miksi?" Paula ihmetteli.
"Olimme niin nuoria", Riku sanoi kohauttaen olkiaan. "En silloin tiennyt mitä odottaa."



"Niinpä kai", Paula hymähti.
"Tieto lisää tuskaa", Riku selitti. "Niinhän sitä sanotaan."
"Ei kai lapsen odotus tuskaa ole?" Paula kysyi.



"E-en minä sitä", Riku yritti pelastaa tilanteen.
"Et tietenkään", Paula sanoi ja hymyili.
"Oletko miettinyt nimiä?" Riku kysyi ja sipaisi vaimonsa poskea.



"En vielä", Paula vastasi. "Mutta eiköhän se nimi tälläkin kerralla tule itsestään..."
"Toivotaan niin", Riku hymähti ja kietoi kätensä Paulan ympärille.



Vanhempiensa kuherrellessa Siiri tutki ikivanhoja vuosikirjoja, jotka Sanelman tuttava oli lähettänyt. Aadasta oli useita kuvia, mutta hänen katoamistaan ei mainittu.
"Kirjoitetaanko sellaisia asioita yleensäkään vuosikirjoihin?" Siiri mietti raapustaessaan muistiinpanoja.



"Hän siis katosi 1950", Siiri kertasi tuloksiaan. "Hän lähetti kirjeen perheelleen, mutta sen jälkeen hänestä ei ole havaintoja. Se kirjekin on voinut olla sieppaajan lähettämä väärennös."



"Mutta jos se onkin aito", Siiri tuumaili. "Miksi hän halusi kadota? Mitä hän halusi salailla? Miltä hän halusi suojella perhettään?"
Kirjoitettuaan vielä muutaman rivin erinäisiä huomioita Siiri sulki vuosikirjan.



"Entä jos hän vaikka muuttui vampyyriksi?" Siiri mietti ja repesi sitten naurmaan. "Ei nyt sentään! Sellaista tapahtuu vain elokuvissa..."



Paulan raskaus oli jo pitkällä, eikä hän mielellään liikkunut ison mahansa kanssa. Onneksi Siiri oli vapaaehtoinen käymään ostoksilla.
"Muistitko kanelin?" Paula kysyi tyttäreltään. "Tarvitsen sitä kakkuun..."



"Totta kai, äiti", Siiri sanoi pyörittäen silmiään. "Muistutithan vain kymmenen kertaa."
"No hyvä, että muistit", Paula sanoi lievästi punastuen. "Saitko muuten sen kirjan?"
"Joo", Siiri vastasi. He puhuivat eräästä sukututkimuskirjasta.



"Toivottavasti siitä on apua", Paula sanoi.
"Niinpä", Siiri myönteli. Hän halusi jo lukemaan kirjaa, joten hän antoi ostokset äidilleen ja painui kirjan kanssa yläkertaan.



"Kunhan Riku ei tällä kertaa pyörry", Paula naurahti. Synnytykseen oli alle kuukausi.
"Lyödäänkö vetoa?" Sanelma virnisti. "Vaikka satasesta."
"Oletan, että sinä olet pyörtymisen puolella", Paula arvaili.



"Jep", Sanelma sanoi. "Häviäjä maksaa vauvan tilille. Aikanaan lapsi voi sitten vaikka ostaa oman auton. Kunhan korkoa on kertynyt."
"Hyvä idea", Paula kehui. "Kiinni veti."



"Kuulitkos, pikkuinen", Sanelma huikkasi Paulan vatsalle. "Äitisi lupasi juuri aloittaa sinun tilisi!"
"Pah", Paula sanoi. "Minä luotan Rikuun."



"Hyvä niin", Sanelma sanoi lempeästi. "Luottamus on tärkeää, kun on lapsista kyse."
"Niin", Paula nyökkäsi. "Saitko muuten lainattua sitä ammetta vauvaa varten?"
"Kyllä vain", Sanelma vastasi ja kertoi sitten lisää ammeesta.



Siitä lähtien, kun Helmi oli ollut tarpeeksi vanha matkustamaan yksin, hän oli viettänyt kuukauden kesässä Paulan perheen vieraana. Enimmäkseen Helmi viihtyi tietenkin muutamaa vuotta vanhemman sisarentyttärensä kanssa.



"Oletko edistynyt tutkimuksissasi?" Helmi kysyi.
"No en oikeastaan", Siiri huokaisi. "Juttu junnaa paikallaan."
"Harmillista", Helmi sanoi myötätuntoisesti. "Olen kuitenkin varma, että onnistut vielä."



Siiri oli varma, että Helmi puhui vain kohteliaisuuttaan, mutta oli kiitollinen sanoista.
"Kiitos", Siiri sanoi. "Äiti ja isä eivät jaksa uskoa."
"No, on melko epätodennäköistä, että löydät jotain ratkaisevaa", Helmi järkeili.



"Epätodennäköistä, muttei mahdotonta", hän jatkoi.
"Sano tuo vanhemmilleni", Siiri puuskahti.
"Ehkä sinun pitäisi keksiä jotain muuta ajateltavaa", Helmi ehdotti olkiaan kohauttaen.



"No mitä esimerkiksi?" Siiri kysyi.
"Voisit käydä vaikka treffeillä", Helmi sanoi. "Sinulla on siihen kuitenkin mahdollisuus."
"Vaari on niin epäreilu", Siiri sanoi. "Ihan kuin et osaisi pitää huolta itsestäsi!"



"Niin", Helmi sanoi apeasti.
Helmi kaipasi piristystä, joten Siiri sanoi: "Kuulin, että keskustan elokuvateatterissa on tänään halvemmat hinnat. Mennäänkö leffaan?"



Helmin vierailun aikana Paula synnytti pienen tytön, joka perusteellisen miettimisen jälkeen sai nimen Kiira. Kiiralla oli samanlaiset vihreät silmät kuin äidillään ja siskollaan, mutta jostain kumman syystä hän oli perinyt vaaleat hiukset.



Riku oli vitsaillut, että lapsi ei ehkä olisikaan hänen. Paula ja Sanelma olivat kuitenkin vaientaneet hänet tuimilla katseilla.
"Olepas siinä pikku enkeli", Sanelma höpötti Kiiralle.



"Ja saat minulta kunnon pesämunan tulevaisuuttasi varten", Sanelma sanoi aavistuksen ärsyyntyneesti. "Isäsi kun pysyi kuin pysyikin tolpillaan koko synnytyksen ajan. Mokomakin."



Syksy saapui ja Helmi palasi kotiin. Siiri oli tehnyt tutkimuksiaan, mutta paljon oli yhä selvittämättä. Siksi hän oli kehittänyt suunnitelman.



"Oletko tosissasi?" Paula ihmetteli.
"Totta kai olen", Siiri sanoi. "Aion mennä Simkaupungin yliopistoon. Samaan kouluun, jossa se Aada-tätikin oli. Siellä voin jatkaa tutkimuksia."



"Sinnekö asti sinun pitää mennä..." Paulasta ajatus kuulosti hurjalta.
"Vaari ja muut asuvat aivan lähellä", Siiri kertoi. "Joten en minä ole siellä yksin."
"Mutta onko järkevää mennä sinne vain yhden katoamisen vuoksi?"



"Se yliopisto on tunnettu hyvistä professoreistaan", Siiri selitti. "Siellä on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita. Ja saisin simlishin taitojani parannettua."
"Hyviä pointteja", Paula myönsi.



"Joten et kanna kaunaa, vaikka hakisin sinne", Siiri johdatteli.
"En", Paula vastasi. "Mutta kuulostaa se aika villiltä idealta."
"Kyllä sinä vielä totut, äiti", Siiri sanoi virnistäen. "Ja onhan teillä Kiira pitämässä seuraa."



"Totta", Paula sanoi hyväksyvästi.
Siiri uppoutui mietteisiinsä ja tuijotti tietokoneensa näyttöä samalla, kun Paula tyhjensi kahvikuppinsa.



Siiri kirjoitteli selaimen hakukoneeseen erilaisia hakusanoja ja päätyi mitä ihmeellisemmille sivuille. Hän laittoi muutaman sivun kirjanmerkkeihin ja kokeili uusia hakusanoja.
Älä huoli, Aada-täti, Siiri mietti kirjoittaessaan. Kyllä minä vielä selvitän, mitä sinulle oikein tapahui...



***


Arvoin tuota vauvaa pari kertaa, koska olisin halunnut vauvalle Rikun silmät. Lopetin arpomisen, kun katsoin vauvaa tarkemmin. "Onko tuolla vauvalla blondit hiukset!?" Mietin ja päätin pitää sen vauvan. Default-kulmakarvat vähän hämäävät, mutta vauvalla oli kuin olikin blondit hiukset!
Millä todennäköisyydellä!? Voitte vaikka katsoa sukupuusta, missä vaiheessa suvussa on viimeksi ollut blondeja... Ja sen pitäisi olla resessiivinen ominaisuus... :---------D
Ja sukupuussa ei näkyvistä sukulaisista: Rikun isä oli punapää, ja Minervan isä ruskeahiuksinen. Eli ei blondigeeniä sieltä.

Anselmi muuten kuoli tuota osaa kuvatessa, joten siksi ukkelia ei näkynyt niin paljoa. Anselmin piti olla loppukohtauksessa, mutta ukkopa potkaisi tyhjää juuri ennen sen kuvaamista >.<
Kivoja nuo townie-vanhukset...

En ole ihan varma, mainittiinko Aadan yliopiston nimi jossain vaiheessa tarinaa. Lueskelin osia, joissa se olisi voitu mainita, mutta olin kirjoittanut vain "yliopisto". Joten sovitaan, että se on "Simkaupungin yliopisto" :--------D

En ole muistaakseni aiemmin nimennyt sitä maata, jossa Pete ja kumppanit asuvat. Paikan virallinen kieli on simlish, joten eiköhän maakin ole joku tyyliin Similia. Tai joku sellainen. Ei ainakaan Simlandia. Se kuulostaa huvipuistolta.

Seuraavassa osassa pääsemme vihdoinkin takaisin pääjuonen pariin. Jeah! Minä ainakin odotan sitä.

Ja kommentteja saa laittaa. Tarvitseeko sitä edes erikseen pyytää? :------->
Piilolukijat varsinkin, kommentteja! En luota kävijälaskureihin, joten minulla ei ole hajuakaan lukijamäärästä. Kommentit auttaisivat :-----------------------------------------3


Ps: Ladatkaa seinät! :-----------D Klik klik


***