Aiemmin tapahtunut:
Kiristysjuoni sen kuin kiristyi. Romeo oli jo valmis maksamaan lunnaat, mutta Rainer ei ilmestynytkään paikalle. Myöhemmin selvisi, että Rainer oli luopunut suunnitelmasta kotonaan sattuneen räjähdyksen vuoksi.
Romeo perheineen ei kuitenkaan tiennyt, että hänen olisi kiittäminen vampyyritätejään, jotka kävivät hätyyttämässä Lucinda-noidan pois. Lucinda katosi, ja Helmi ja Aada katosivat Romeon elämästä. Ainakin toistaiseksi…
Neljä vuotta myöhemmin Jesse oli jo nuorimies rakkaushuolineen. Susanna unelmoi häistä, ja Amanda haluaa elää normaalin tytön elämää.
Nyt Jessen suunnitelma ihastuksensa hurmaamisesta lähenee tavoitepistettään. Onnistuuko Jesse voittamaan turnauksen? Ja voittaako hän Miran sydämen puolelleen?
***
Viimein oli koittanut se suuri päivä, jolloin Jessen Pogimon-taidot mitattaisiin. Ja samalla selviäisi se, huomaisiko Mira hänet vihdoin.
Ottelut oli käyty, ja Jesse seisoi muiden finalistien kanssa lavalla odottamassa tuloksia. Jännitys tiivistyi, kun tuomaripöydässä kuiskailtiin kiivaasti. Jessen vieressä seisova pikkupoika näytti pyörtyvän minä hetkenä hyvänsä.
"No niin!" ilmoitti kilpailun juontaja, ja väki hiljeni. "Nyt on aika julkistaa tulokset! Eniten yritystä -palkinto menee..."
Sen jälkeen jaettiin puolisen tusinaa sekalaista palkintoa.
"Nyt ovat vuorossa pääsarjan parhaat kolme", juontaja henkäisi. "Kolmannelle sijalle ylsi Jakke Viljanen!"
Jakke sai suosionosoituksia.
"Toiseksi parhaan tuloksen sai... Riikka Väli-Mättö!"
Riikkaakin kunnioitettiin taputuksin.
"Ja vuoden 2128 Pogimon-kilpailun paras oli", juontaja sanoi ja piti jännitystä kasvattavan tauon. "Jesse Ala-Tuuhela-Savela!"
Jesse oli uskonut omiin mahdollisuuksiinsa, mutta voitto tuntui kuitenkin uskomattomalta. Tärisevin käsin hän asteli juontajan luo noutamaan pokaalin ja kukkakimpun.
Missähän Mira on? Jesse mietti. Näkiköhän hän?
Mutta siihen hän sai vastauksen pian. Mira syöksyi lavalle leveästi hymyillen. "Upeaa Jesse! En ole koskaan nähnyt taitavampaa pelaajaa kuin sinä!"
Romeo vietti hyvin ansaittua lomapäivää kotona. Lapset olivat vielä koulussa, ja Hanna oli lähtenyt ulkoiluttamaan koiria. Niinpä Romeo ja Melissa olivat kaataneet itselleen lasit viiniä ja hipsineet parvekkeelle.
Vieno tuuli puhalteli, mutta auringonpaisteessa ei tullut liian viileää.
"Miten sisaresi voi?" Melissa kysyi.
"Ymmärtääkseni ihan hyvin", Romeo kertoi. "Robin ei pahemmin salaile uusia miesystäviään ja tästä uusimmastakin hän kertoi sen jälkeen, kun oli tavannut tämän yhden kerran."
"No onko se vakavaa?"
"Sen näkee sitten", Romeo sanoi olkiaan kohauttaen. "Ainakin Tatu ja Maija ovat pitäneet isäpuoliehdokkaastaan."
"Milloinkohan me tapaamme hänet?" Melissa kysyi innoissaan. "Voisimme kutsua Robinin syömään viikonloppuna..."
"Sopii", Romeo virnisti.
Mira oli kutsunut Jessen kanssaan kahville. Juomat nautittuaan he olivat siirtyneet istumaan terassin sohvalle.
"Kerrotko vielä, kuinka koulutit pogimonisi?" Mira kysyi ripset räpsyen.
"No", Jesse vastasi tylsistyneisyyttään peitellen. Oli varmaan sadas kerta, kun he puhuivat pogimoneista! "Hankin tarpeeksi eliksiiriä ja tappelin vain vahvimpia vastustajia vastaan."
"Kuinka kiintoisaa", Mira huokaisi.
"Haluaisitko lähteä viikonloppuna Hauskalaan?" Jesse kysyi. Hauskala oli huvipuisto lähikaupungissa.
"Hmm", Mira mietti ja hänen ilmeensä kirkastui. "Kyllä! Siellä avattiin juuri pelimuseo. Varmasti kuulemme lisää pogimoneista."
"Niin", Jesse sanoi. Hän ei halunnut kuulla pogimoneista. Hän halusi vain muhinoida tyttöystävänsä kanssa niin kuin muutkin hänen ikäisensä pojat.
Kaikki paikkakunnan pikkutytöt olivat Anssi Tuikun lumoissa. Anssi Tuikku oli uusi pop-sensaatio, jolle povattiin samanlaista uraa kuin Miikkael Jakoselle. Tosin tällä hetkellä Tuikun fanikunnan keski-ikä oli kymmenen vuotta.
"Hän on niin ihana", Susanna huokaisi. "Hän olisi ihannesulhaseni."
Tyttöjen huoneen seinällä oli valtava Anssi Tuikku -juliste. Ja pari muuta. Itse asiassa aika monta julistetta.
"Miksei me voida pitää hevosjulisteita?" Amanda marisi. "Tai koira?"
"Koska", Susanna sanoi teatraalisesti. "Anssi on ihanampi kuin kaikki hevoset ja koirat yhteensä."
"Onneksi äiti lupasi, että saamme omat huoneet kesällä", Amanda tuhahti. "Sitten voin laittaa seinille mitä julisteita haluan."
Romeo oli yhä tavannut säännöllisesti vanhaa ystäväänsä Erikaa. Tämä oli edelleen sinkku, mutta poti jäytävää vauvakuumetta.
"En kaipaa mitään muuta", Erika tunnusti. "En kaipaa edes parisuhdetta. Lapsi riittäisi."
Romeo ei oikein tiennyt, mitä sanoa. "Sinä vielä saat sen."
"Alan olla jo epätoivoinen, Romeo!" Erika parahti. "Minä alan olla jo vanha lapsentekoon."
"Voithan adoptoida", Romeo ehdotti varomattomasti.
"Ei se ole sama asia!" Erika kiljahti.
"Anteeksi", Romeo sanoi nopeasti. Sen jälkeen he olivat hetken hiljaa ja puhuivat sitten aivan muista asioista.
Hanna oli kyllästynyt kykkimään kotosalla, joten hän oli liittynyt paikalliseen eläkeläisten vapaa-ajan kerhoon. Kerhossa hän oli tavannut Arhippa Talastie -nimisen herrasmiehen, jonka kanssa hän vietti nyt aikaa kerhon ulkopuolellakin.
Ei Hanna tuntenut itseään ihastuneeksi, enemmänkin hän tunsi löytäneensä jonkun, jonka kanssa oli mukava olla.
"Rannassa on avattu uusi ravintola", Arhippa kertoi. "Siellä tarjotaan kuulemma maan parasta kalapihviä."
"Kuulostaa hyvältä", Hanna sanoi hymyillen. Hän ei ollut uskonut, että voisi tuntea sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta Benjaminin kuoleman jälkeen.
"No, kaunokainen", Arhippa jatkoi. "Oletko harkinnut tarjoustani? Vietämmekö talven Simiguayssa?"
"Minun täytyy keskustella siitä perheeni kanssa", Hanna vastasi. "Jos heille vain sopii, niin kyllä."
Arhippa asetti kätensä Hannan käden päälle. "Hyvä kuulla."
Hanna ei voinut kuin hymyillä.
Susanna kirjoitteli ahkerasti päiväkirjaa. Viime aikoina sivut olivat täyttyneet Anssi Tuikun ihailusta.
Hänellä on niin upea ääni, Susanna kirjoitti. Voisin kuunnella hänen musiikkiaan koko ajan, enkä koskaan ikinä kyllästyisi.
Toivottavasti näen hänet joskus livenä, vaikka äiti on niin tiukka, ettei anna minun lähteä konserttiin yksin. Haluaisin vain kertoa hänelle, kuinka paljon ihailen häntä. Ehkä myös kosisin häntä. Jos vain löydän jonkun tarpeeksi hyvän sormuksen.
Onneksi äiti lupasi, että saan Anssin uuden levyn syntymäpäivälahjaksi. En malta odottaa.
Sen jälkeen hän kirjoitti vielä pari kappaletta koulusta ja siitä kuinka Amanda oli tyhmä, koska ei ymmärtänyt Anssin upeutta.
Romeo ja Erika tapasivat taas rullaluistinradalla.
"Romeo", Erika aloitti hengästyneen kuuloisena. "Olen miettinyt."
"Niin?" Romeo kysyi hieman epäluuloisena.
"Sinähän tuet minua sen lapsiasian kanssa", Erika selitti. "Haluaisitko myös auttaa minua?"
"Mitä sinä tarkoitat?" Romeo kysyi ontosti.
"Kenenkään ei tarvitsisi tietää! Enkä vaatisi sinulta mitään!" Erika selitti hätääntyneeltä.
"Haluatko sinä, että minä tekisin lapsen sinun kanssasi?" Romeo kysyi epäuskoisesti.
"Niin", Erika vastasi.
"Hemmetti, Erika, älä ole hullu", Romeo huokaisi.
"Ei se onnistu", Romeo jatkoi. "En voi auttaa sinua sillä tavoin."
"Tiedän", Erika kuiskasi surullisena. "Minä vain yritin..."
"Kyllä asiat vielä järjestyvät", Romeo rohkaisi.
Jesse oli taas viettämässä aikaa Miran luona. He olivat erottamattomat, vaikka mitään romanttista ei ollut vielä tapahtunut. Jessen mielestä he olivat käyneet useilla treffeillä, mutta suudelmaakaan ei oltu vaihdettu. Se harmitti häntä.
Ja sitten Jesse kuuli jotain, mitä ei olisi halunnut kuulla.
"Voi Jesse", Mira sanoi. "SInä olet minun paras ystäväni! Olet kuin veli, jota minulla ei ole koskaan ollut. Olethan minun veljeni ikuisesti?"
Jesse oli hetken ilmeetön. Hänen maailmansa romahti. Sydän rutistui kasaan kuin paperipallo.
"Totta kai", hän sanoi pinkeän tekohymyn kera. Nyt hän tiesi, miksi heidän "treffeillään" ei ollut koskaan ollut romantiikkaa.
"Ihanaa!" Mira hihkaisi ja halasi Jesseä painaen naisellisen vartalonsa Jesseä vasten. "Voit sitten neuvoa minua poikaystävähuolien kanssa, kun löydän sen oikean ja..."
Jesse viipyi Miran luona vielä hetken ja lähti sitten kotiin. Hän ei voinut viettää aikaa tuon tytön kanssa. Ei nyt, kun hän halusi romanttisen suhteen, ja Mira halusi olla vain ystävä.
Kotimatka tuntui ikuisuudelta. Ulkona olisi voinut sataa vaikka räntää, ja Jesse ei olisi huomannut. Hän laahusti talon läpi niin alakuloisena, että Romeo ei voinut olla huomaamatta.
"Jesse", Romeo sanoi käveltyään poikansa perässä tämän huoneeseen. "Mikä on?"
Jesse huokaisi syvään. Sitten hän kertoi. Hän kertoi kaiken alusta alkaen. Romeo nyökkäili ja hymähteli.
"Elämä on joskus pettymyksiä", Romeo sanoi olkiaan kohauttaen. "Ja on sinulla oikeus olla allapäin. Mutta älä murehdi kauaa. Elämä ja varsinkin nuoruus on liian lyhyt murehtimiseen."
"Niin", Jesse sanoi Romeon lähtiessä. Hänellä oli jo parempi olo. Pettymys tuntui pahalta, mutta kyllä siitä selviäisi.
Amanda oli tullut juuri koulusta. Susanna oli jäänyt hetkeksi leikkimään kaverinsa kanssa, ja siksi Amanda oli rynnännyt koneelle bussista päästyään. Hän oli nimittäin tekemässä jotain, josta hän ei halunnut Susannan tietävän.
Hän avasi selaimen, klikkasi muutaman linkin ja löysi haluamansa. Kaiuttimista alkoi raikua Anssi Tuikun tunteikas balladi. Alkuun Amanda ei ollut sietänyt koko miestä ja oli kertonut siitä kovaan ääneen.
Sitten hän oli alkanut pitää tästä, muttei ylpeyttään voinut kertoa siitä Susannalle. Tämä olisi kuitenkin vain piikitellyt. Siksi Amanda kuunteli Anssin musiikkia salassa. Amanda hoilotti biisin tahtiin ja kuunteli vielä puolen tusinaa muuta kappaletta.
Pihalta alkoi kuulua Susannan huudahduksia, kun tämäkin palasi kotiin. Amanda tyhjensi sivuhistorian nopeasti, sammutti kaiuttimet ja lähti koneelta kuin olisi vain tarkistanut sähköpostinsa...
Jesse oli laittanut hakemuksensa yliopistoon ja saanut myöntävän vastauksen. Nyt perhe juhlisti sitä, että esikoispoika oli lähdössä kampukselle elokuussa.
"Ole sitten kiltisti", Susanna neuvoi. "Tyttöjä ei saa kiusata!"
"Enhän minä ole kiusannutkaan", Jesse selitti.
"Millaista yliopistossa on, isä?" Amanda kysyi. "Opiskellaanko siellä yli paljon?"
"Muun muuassa", Romeo vastasi. "Ahkeraa opiskelua kellon ympäri."
"Hyi", Susanna kommentoi heti. "En mene ikinä yliopistoon!"
"Ei se niin kamalaa ole", Jesse selitti. "Kavereitteni isosisarukset ovat kertoneet, että aikaa kuluu eniten juhlimiseen ja treffailuun..."
"Niinhän se menee", Hanna sanoi, ja Melissa nyökkäili. Hanna oli levänneen näköinen vietettyään koko talven ulkomailla.
"No joo", Romeo myönsi. Hän oli yrittänyt antaa yliopistosta rehdin ja siveellisen kuvan.
"Malja Jesselle!" Susanna ehdotti. Hän katseli toiveikkaasti tiskipöydällä odottavaa tarjotinta, joka oli lastattu aikuisten ja lasten kuohujuomilla.
"Hyvä on", Romeo naurahti, nousi ylös ja haki tarjottimen pöytään. 
Myöhemmin muu perhe meni jo nukkumaan. Jesse oli halunnut vielä katsoa yhden elokuvan, ja hän oli jäänyt yksin hereille. Lopputekstien lipuessa ruutuun hän sammutti television ja nousi ylös.
"Kas Jamppa", hän sanoi huomatessaan vanhan kaktuksen.
Jesse kyykistyi kaktuksen vierelle kuin kosiakseen tätä.
"Mitäs vanha veikko?" Jesse kysyi. "Olisiko neuvoja yliopistoa varten?"
Jamppa oli tietenkin hiljainen kuin hauta.
"Katso tyttöjen perään", Jesse naurahti. "Ei tiedä, mitä kaikkea he keksivät."
Hän nousi ylös ja toivotti hyvät yöt Jampalle. "Ole kaktuksiksi."
Niin vain vuodet vierivät. Jessen yliopistoaika oli yhtä vuoristorataa juhlineen, tentteineen ja ihmissuhdekiemuroineen. Tytöt taas olivat jo nuoria naisia, jotka odottivat malttamattomasti kotoa pois muuttamista.
Susannan luokkatoverit Julietta ja Julianna kuuluivat sikarikkaaseen Frankkien sukuun. Sen jälkeen kun Goottilat olivat joutuneet alamäkeen, Frankit olivat nopeasti nousseet arvostetuimpien sukujen joukkoon.
Mutta toisin kuin Goottilat, Frankit eivät olleet konservatiivisia ja itsekeskeisiä.
"Isä halusi ostaa meille autot syntymäpäivälahjaksi", Julietta kertoi silmiään pyöräyttäen.
"Mutta me sanoimme, että mp3-soittimet olisivat ok", Julianna jatkoi.
"No, tietenkin hän hankki niistäkin kalleimman version, joka löytyi", Julietta huokaisi. "Niissä on jopa Teuvo Jopon nimikirjoitus, koska isä tuntee hänet henkilökohtaisesti."
"Voin jo kuvitella, kuinka hän pakottaa meidät johonkin rikkaiden yliopistoon", Julianna jatkoi.
Susanna olisi halunnut irvistää. Hänen ystävänsä osasivat todella tehdä rikkaudesta ongelman, mutta Susannalle olisi raha kelvannut. Huomauttamisen sijaan hän päätti vaihtaa puheenaihetta.
"Mitä te sitten haluaisitte opiskella yliopistossa?" Susanna kysyi.
Julianna ja Julietta miettivät hetken. "Vaatesuunnittelua", he sanoivat sitten yhteen ääneen.
"Minä haluaisin ehkä ruveta opettajaksi", Susanna mietti. "En tosin tiedä, mitä haluaisin opettaa."
Sitten ystävykset miettivät, mitä heistä tulisi isona.
Koulussa oli jo viikkojen ajan kiertänyt juoru, joka oli vihdoin vahvistettu todeksi. Rouva Kokkolan jäätyä äitiyslomalle koulu kaipasi musiikinopettajaa, ja kukapa muukaan siihen hommaan oli palkattu kuin tähtiartisti Anssi Tuikku!
"Onkohan hänellä tullut rahasta puutetta, kun pitää opettajaksi ruveta?" Susanna naurahti huvittuneesti. "Edellinen levyhän oli ihan floppi."
"Etkö sinä pitänyt hänestä?" Amanda kysyi.
"Ehkä silloin kun olin alakoulussa", Susanna selitti. "Sellainen pikkutyttöjen suosikkihan hän on. Tai oli. Ei kukaan nykyään fanita häntä."
Amanda koitti olla punastumatta. Hänellä oli vieläkin kaikki Anssi Tuikun albumit mp3-soittimessaan. Myös se uusin, jota hän piti yhtenä Tuikun parhaista.
"Mutta kai sillä oli se opettajan tutkinto jo ennen musiikkiuraa", Susanna jatkoi. "Palannut juurilleen tai jotain."
"Me varmaan lauletaan pelkkiä Tuikun kappaleita musiikintunneilla", Amandan luokkatoveri Lotta nauroi. "Eivätkö kaikki julkkikset ole itsekeskeisiä?"
"Olet oikeassa", Susanna myötäili.
Amanda puri huultaan. Hän olisi halunnut puolustaa idoliaan, mutta hän ei kerta kaikkiaan voinut kaikkien vuosien jälkeen paljastaa totuutta. "Haha, olet varmasti oikeassa", hän sen sijaan sanoi yhtä irvailevaan sävyyn kuin muutkin. Hän kuitenkin odotti musiikintunteja innolla.
Hanna oli stressaantunut. Hänen pitäisi kertoa perheelleen suuri uutinen, joka muuttaisi kaikkien elämän. Pian hän ei olisi laittamassa lapsille välipalaa ja auttamassa kotiläksyissä.
Miten hän selittäisi, että pian häntä ei enää nähtäisi perheen arjessa?
Arhippa oli vakuuttanut kaiken menevän hyvin, mutta Hannaa jännitti silti. Hän vain valmistelisi asiat kaikessa hiljaisuudessa, ja kertoisi perheelle, kun aika olisi kypsä.
Teini-ikäisten opettajana toimiminen ei ole helppoa, ja sen sai myös Anssi Tuikku kokea. Hän oli kuitenkin urallaan tottunut arvosteluun, eikä ollut moksiskaan piikittelystä, juoruilusta ja huutelusta.
"No niin, luokka", hän sanoi erään tunnin päätteeksi. "Eiköhän tämä tunti ollut tässä. Muistakaa valmistella esitelmänne ensi kerraksi!"
"Amanda", Anssi sanoi, kun Amanda oli poistumassa luokasta viimeisenä. "Jäisitkö hetkeksi?"
Amanda pysähtyi, ja hänen sydämensä hakkasi tuhatta ja sataa. Hän ei ollut koskaan puhunut idolinsa kanssa kahden! Ja mistä tämä edes halusi puhua hänen kanssaan?
"Käytkö sinä laulutunneilla?" Anssi kysyi.
Tätäkö se olikin? Olen niin huono, että pitäisi käydä lisäopetuksessa... "En käy."
"Sinun todella pitäisi!" Anssi huudahti innoissaan. "Sinulla on todella hyvä ääni, ja pienellä harjoittelulla voisit laulaa ammatiksesi!"
Täh? "Öh", Amanda takelteli. "O-oletko sitä mieltä?"
"Ehdottomasti", Anssi jatkoi. "Olisiko typerää, jos... jos minä opettaisin sinua?"
Mitä?! "No, tuota", Amanda sanoi ja toivoi, ettei punastuisi. "Jos siitä ei ole liikaa vaivaa..."
"Käytän mieluusti aikaani uuden kyvyn treenaamiseen", Anssi vakuutti. "Tule käymään toimistollani viimeisen tuntisi jälkeen niin sovitaan aikatauluista."
Susanna oli 16-vuotispäivänään tavannut Martinin, jonka kanssa hän oli myöhemmin alkanut seurustella. Pari oli läheinen ja rakastunut, mutta yksi asia heidän suhteestaan puuttui edelleen.
"Mitä sinä teet?" Susanna kysyi, kun Martin laski kätensä hänen kyljelleen.
"Kyllä sinä tiedät, mitä minä haluaisin", Martin sanoi ujosti. 
"Ja sinä tiedät, että minä odotan", Susanna sanoi, "erityistä hetkeä."
"Tiedän", Martin puuskahti. "Mutta kauan siihen kestää?"
"Ei kauaa", Susanna vakuutti. "Mutta ei nyt. En pysty rentoutumaan täällä."
"Omassa kodissasi?" Martin kysyi kummissaan.
"Amanda on viereisessä huoneessa, ja vanhemmatkin alakerrassa", Susanna selitti.
"No", Martin sanoi hitaasti, "jos järjestän jonkun rauhallisen ja romanttisen paikan, harkitsisitko?"
Susannan oli pakko hymyillä. "Harkitsisin."
"Olet rakas", Martin sanoi ja silitti Susannan hiuksia.
"Niin sinäkin", Susanna kuiskasi.
Oli koittanut hetki, jona Hanna aikoi paljastaa synkän salaisuutensa.
"Aiotte muuttaa?" Romeo toisti. "Ja menette naimisiin? Äiti, tässä on aika paljon sulateltavaa."
"Sulatelkaa rauhassa", Arhippa sanoi. "Muuttoon on vielä kuukauden päivät."
"Ja muutatte vielä ulkomaille", Susanna huokaisi.
"Niin", Hanna sanoi. "Te ette enää lastenhoitajaa tarvitse. Ja minun vanhat luuni viihtyvät etelän lämmössä."
"Me tulemme vierailulle sitten", Romeo virnisti.
"Tervetuloa", Arhippa naurahti.
"Tyttärelläni on loma-asunto vain kivenheiton päässä meidän tulevasta kodistamme", Arhippa jatkoi. "Ehkä tekin löydätte kodin sieltä..."
"Se olisi kieltämättä mukavaa", Hanna sanoi.
"Saa nähdä", Romeo virnisti.
Susanna oli jäänyt illalliselle Frankkien luo.
"Kuulin, että koulussanne on uusi opettaja", rouva Frankki sanoi.
"Kyllä", Julietta sanoi. "Itse Anssi Tuikku."
"Itse asiassa hän opettaa siskoani laulamaan", Susanna lipsautti. Amanda oli halunnut pitää asian salassa, jottei kuulisi naljailua. Vain Susanna oli tiennyt asiasta.
"Niinkö?" rouva Frankki kysyi nokkaansa nyrpistäen. "Siis yksityistuntejako? Sisaresi on kahdestaan aikuisen miehen kanssa?"
"Tuota, joo", Susanna vastasi. Mihin tämä oli johtamassa?
"Minusta se ei kuulosta hyvältä", rouva Frankki jatkoi. "Ei olisi ensimmäinen kerta, kun aikuinen mies käyttää hyväkseen oppilastaan."
"Taatusti kyse ei ole mistään sellaisesta", Susanna vakuutti.
"Niin, äiti", Julianna sanoi ja katsoi äitiään varoittavasti.
"Hyvä on", rouva Frankki tuhahti.
Susanna toivoi, että asia jäisi siihen.
Helottava aurinko oli houkutellut Ala-Tuuhelan naisväen pihalle. He olivat levitelleet vilttinsä ja eväänsä nurmikolle ja makoilivat rentoutuneina. Susanna oli ainoa, joka toivoi väriä ihoonsa; Melissa halusi D-vitamiinia ja Amanda oli tullut mukaan lähinnä seuraksi.
"Äiti, olisiko hirveää, jos opiskelisin yliopistossa laulua?" Amanda uskaltautui kysymään. Hän oli pohtinut asiaa laulutuntien alkamisesta lähtien.
"Jos se on sitä mitä eniten halajat", Melissa sanoi. "Kunhan muistat, että sillä uralla voi olla vaikeaa tienat leipänsä."
"Muistan."
"Mitä sinä sitten haluaisit, Susanna?" Melissa kysyi.
"Ehkä opettajaksi", Susanna vastasi. "En ole varma. Jokin ihmisläheinen ammatti kuitenkin."
"Se sopisi sinulle", Melissa sanoi. "Ei teidän vielä tarvitse päättää, mitä haluatte olla isona. Eikä vielä yliopistonkaan jälkeen."
Amanda oli harjoitellut laulua Anssin kanssa jo muutaman kuukauden ajan. Hän ei ollut varma, oliko hän kehittynyt laulamisessa, mutta ainakin hän oli itsevarmempi esiintyjä. Aluksi hän oli jännittänyt Anssin seurassa, mutta nyt hän kykeni rentoutumaan.
"Ja koskaan en sitä saata unohtaa", Amanda lopetti harjoittelemansa laulun.
"Oikein hyvä", Anssi sanoi. Viikonloppuisin he harjoittelivat hänen asunnollaan, jossa oli oma studio. "Kokeillaan vielä sitä balladia."
"Selvä", Amanda sanoi. Hän ei ollut koskaan ajatellut olevansa hyvä laulaja, mutta nyt hän nautti laulamisesta. Hän oli jopa lupautunut esiintymään joulujuhlassa!
"Upeaa", Anssi sanoi, kun viimeiset sävelet hiljenivät. "Olet tainnut harjoitella kotona, vai mitä?"
"No joo", Amanda sanoi aavistuksen punastuen. Ja sitten hän kysyi jotain, jota oli jo pitempään miettinyt: "Voisinko joskus laulaa sinun kappaleitasi?"
"Toki", Anssi naurahti. "Ainakin osaan soittaa ne nuotilleen."
Amanda palasi kotiin kevein askelin. Hän mietti seuraavaa laulutuntia. Vatsaan lepatteli perhosia, kun hän ajattelikin joulujuhlaa ja omaa esitystään.
Entä jos kaikki alkavatkin nauraa? Entä jos ääneni pettää?
Sitten hän päätti luottaa Anssiin. Kyllä kaikki menisi hyvin.
Eteiseen päästyään Amandaa kuuli kutsun keittiöstä.
Äiti ja isä istuivat keittiössä vakavina. "Kuulimme laulutunneistasi rouva Frankilta."
Amanda nielaisi. "Öh."
"Ei ole sopivaa, että sinun ikäisesi tyttö viettää aikaa niin vanhan miehen kanssa", Melissa jatkoi tiukasti.
"Äiti, hän vain opettaa minua!" Amanda kiljahti. "Eikä hän ole vanha, vain vähän yli kolmekymmentä. Olemme vain ystäviä –"
"Niinkö hän on sinulle sanonut?" Melissa kysyi. "Olet hieman sinisilmäinen, tyttöseni."
"Äiti, uskoisit minua", Amanda aneli.
Melissa oli kuitenkin päättänyt uskoa rouva Frankin väritettyä tarinaa. "Minä en halua, että haikailet sen miehen perään enää."
Amanda olisi halunnut taistella. Hän olisi halunnut väittää vastaan, mutta hän tiesi, että se olisi turhaa. Miksi häneltä piti viedä tärkein asia, joka hänellä oli?
"Rehtorikaan ei pitänyt siitä, miten opettajasi tapaa sinua kahden kesken", Romeo jatkoi vakavana. "Joten Tuikku aiotaan erottaa."
Amanda olisi halunnut kiljua.
***
Ei kai tullut yliannostusta illalliskohtauksista? ;D
Ei niitä pitänyt tulla niin paljon, mutta jotenkin vaan ne monistuivat... Ruokapöytä on niin kätevä paikka pitää simit ruodussa ja keskustelemassa luonnollisen näköisesti ;)
LC-sääntöjen mukaanhan perijät eivät saa muuttaa tontilta pois. Mutta enpä ole aina muutenkaan ihan sääntöjen mukaan pelannut, joten annettakoon anteeksi. Kai saan anteeksi? :3
Mutta joo, vanhukset tuppaavat jäämään vähemmälle huomiolle, kun uudet sukupolvet palaavat paikalle. Ja haluan pienentää perhettä :P
Sama homma koirien kanssa. Romeonhan elämäntavoite on omistaa 6 lemmikkiä, jotka ovat päässeet uran huipulle. Kun se on saavutettu, pidän varmaan taukoa koirista tämän perheen osalta. Pienemmällä perheellä on helpompi pelata :P
Aikahyppyä taas mentiin aika reippaasti. Ei vaan jaksa jumiutua yhteen polveen liian pitkäksi aikaa. Seuraavan osan lopussa onkin luvassa perijä-äänestys. Eli mukana kisassa ovat Susanna ja Amanda. (Sori Jesse-fanit) :P
Luvassa olisi siis Susannan ja Amandan teiniyden loppu, yliopiston alku ja perijä-äänestys. Jessen yliopistoaikaa pitäisi varmaan näyttää sen jälkeen. (Eli perijä-äänestyksen tuloksia laskettaessa palattaisiin muutama vuosi ajassa taaksepäin...)
Ja sitten siis vaihto-opiskelijajuttu!! (Kaikki ilmoittautumaan tai simssiliini joutuu taas uhrautumaan!!) Lue täältä lisää.
Ja tuo vuosi 2128, joka alussa mainitaan. Jesse on aikajanan mukaan syntynyt vuonna 2111, joten vuonna 2128 ikää olisi 17 vuotta :o)
Kommentit olisivat taas kuten aina kivoja :)
Ja muistakaa, jos kysytte ladattuja, niin olisi tosi kiva, jos laittaisitte viestiinne sen kuvan osoitteen, jossa ko. ladattu näkyy ;> Minäkin varmasti tiedän, mistä on kyse :)
***
