"Tästä tulee komein juliste ikinä!"

Vaalityö vei kaiken M-P:n vapaa-ajan, ja hän joutui yötä myöten tehtailemaan mainosjulisteita.
"Äiti on aina sanonut, että pitää olla säästäväinen", M-P perusteli. Mitään taideteoksia hänen julisteistaan ei tullut, mutta kunhan nimi ja äänestysnumero ovat esillä, niin kaikki on hyvin.


"Ai miksi presidentiksi? Muiden asioista huolehtiminen on sydäntäni lähellä!"

M-P:n pahin haastaja kilpailussa oli hänen rinnakkaisluokkalaisensa Vilja Mäkinen. Vilja ei ollut koulun suosituimpia tyttöjä, mutta hänen puheensa eivät jättäneet ketään kylmäksi.

M-P:nkin oli myönnettävä, että Vilja oli ihan söpö ja fiksu ja... No, miten vain, Vilja oli ennen kaikkea kilpailija!


"Koulun vessoihin kaivattaisiin paperia!"

M-P olikin kuuntelemassa Viljan puhetta saadakseen selville, kenen kanssa oli kilpasilla. Viljan puhe vakuutti yleisön, joka lopussa nousi seisomaan ja antamaan villisti aplodeja.
"Eihän se nyt mitään niin ihmeellistä ollut", M-P mutisi ja oli taputtavinaan.


"Kolmipäiväinen kouluviikko on perusoikeus!"

Hänen vuoronsa puhujanpöntössä oli loppuviikosta. Yleisöä tuli kiitettävästi, joskin osa lähti kesken pois ja aplodeja M-P sai lähinnä myötätunnosta.
Perjantaina kerättiin väliaikatietoja ehdokkaiden suosiosta, ja M-P jakoi lentolehtisiä entistä innokkaammin.


Onhan se lihapullaohje joskus opittava.

Lyyti oli vasta vanhemmalla iällä alkanut miettiä perhetavoitettaan. Lapsenlapsia odotellessa hän opiskeli ruuanlaittoa, olihan mummin osattava lihottaa lapsoset kunnon kotiruualla.


"Voivatko nämä tiedot todella pitää paikkansa?!"

Äidin opiskellessa M-P tutkaili perjantain tutkimuksesta tehtyjä kaavioita. Niissä kuvattiin hänen suosionsa kehitystä syksyn aikana, eikä tulos näyttänyt hyvältä.
"Tätä menoa on turha voitosta haaveilla", hän huokaisi katsoessaan synkkiä lukuja.


Sattuma puuttuu peliin.

Olikin onni, että M-P sattui kulkemaan Viljan ja äidinkielenopettajan ohi seuraavana päivänä. He olivat keskustelemassa Viljan vaalistrategiasta. M-P sattui kuulemaan jotakin mielenkiintoista.
"Tuosta voisi olla apua omassa kampanjassani", hän myhäili.


"Keksin tämän ihan itse..."

Pari päivän päästä M-P esitteli uuden ideansa kuulijoilleen.
"Jos minut valitaan presidentiksi, hankin Patu Parkusen esiintymään koulumme kevätjuhlaan", M-P ilmoitti, ja sekös villitsi oppilasjoukon. Jo saman päivän aikana koko koulu tiesi asiasta, M-P:n suosio nousi kohisten.


"Senkin sika!"

Kaikkia ei tietenkään miellyttänyt kilpailun uusi käänne.
"Sinä varastit minun ideani!" Vilja Mäkinen huudahti.
"Miten niin? Kuka tahansa voisi keksiä Patu Parkusen", M-P sanoi muina miehinä.
"Ettäs kehtaat!" Vilja sanoi, sillä hän ei voinut uskoa kuulemaansa.


"Ainahan voit tulla kuuntelemaan Patu Parkusta..."

"Ei se nyt noin vakavaa voi olla", M-P sanoi epäuskoisesti.
"Vakavaa?! Minun voittoni ei ole enää itsestään selvä", Vilja tuhahti. "Älä kuvittelekaan, että pääset tästä helpolla."


Äsh, ei hyvältä näytä...

Maanantaina M-P tuli kouluun vasta ruokailun kynnyksellä ja sai huomata, että kukaan ei puhunut enää Patu Parkusen esiintymisestä.
"Voitko kuvitella, jos Jussi Timpurijärvi esiintyisi koulussamme..."


"Pentele, Jussi Timpurijärvi on kuuminta hottia juuri nyt..."

Pian M-P sai selville, että Vilja oli aamulla pitämässään puheessa kertonut pystyvänsä hankkimaan Jussi Timpurijärven kevätjuhlien esiintyjäksi.


"Ai et kertonut vai?"

Seuraavana päivänä koulussa alkoi liikkua huhu siitä, että Patu Parkunen oli ollut aluksi Viljan idea.
"En minä sitä ole kenelläkään sanonut", Vilja vakuutti. "Ehkä he keksivät sen itse."

"Uskomme sinuun, poika."

Enää ei pidetty puheita, sillä perjantaina olisivat vaalit.
"Sinun pitää vain uskoa itseesi", Ressu sanoi pojalleen.
"Kyllä oppilaat tietävät, mikä on heille parhaaksi", Lyyti vakuutteli.


"Joo, iha sama."

Vilja oli jo äänestyspaikalla M-P:n saapuessa kouluun.
"Onnea, ihan totta", Vilja sanoi. "Voittajaa voidaan vain arvailla."
M-P ei sanonut mitään, vaan pudisti vain päätään.
Äänestys sujui ilman enempiä kommelluksia. Tilaisuus, jossa voittaja julkaistaisiin, olisi seuraavana päivänä.


Tuloksia odotellessa.

Jännitys oli veitsellä leikattavissa. Sali oli tupaten täynnä, eikä M-P:tä ollut hermostuttanut näin sitten jouluaaton. Hän seisoi lavalla seuranaan Vilja ja muutama muu ehdokas, joilla ei kuitenkaan näyttänyt olevan mahdollisuuksia voittoon.


"Saanko huomionne, oppilaat?"

Rehtori rykäisi. "Eiköhän olisi aika kertoa, kuka tämän koulun oppilaskunnan hallitusta johtaa tänä lukuvuonna?"
Epämääräisen mölinän ja ulinan säestäessä rehtori avasi kirjekuoren.


"Vilja on uusi oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja!"

"Niin, oppilaat, Viljahan se on!" Rehtori mylvi. Sitten opettajakunta halasi onnellista voittajaa, ja muutama loi säälivän silmäyksen toiseksi tulleeseen kilpailijaan. M-P ei viitsinyt olla hyvä häviäjä, vaan hermostui täysin.


"Kissanpierut!"

"Olisi sittenkin pitänyt... Miksi ihmeessä lupasin..." Hän mutisi itsekseen lavan reunalla, kun kukaan ei enää kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Hetken valiteltuaan hän päätti lähteä kotiin.

M-P laahusti ulos liikuntasalista. Ei paljon kiinnostanut juhlia murskatappiota. Hän ehti juuri ylittää tien, kun hänet pysäytettiin. "Odota!"


"Hä?"

"Sinä", oli kaikki mitä M-P pystyi henkäisemään. Vilja seisoi hänen edessään hymyillen nolostuneena.
"Olen pahoillani", Vilja sanoi. "Olisin halunnut sanoa tämän jo aiemmin -"
"Antaa olla", M-P keskeytti ja aikoi jo jatkaa matkaansa. "Onnea vaan ja silleen."


"Siis... täh?"

"Minusta se oli aika rohkeaa."
"Mikä niin?" M-P kysyi uteliaana.
"Ideani varastaminen", Vilja selitti. "Se oli epäreilua, mutta myös rohkeaa. Itse en olisi koskaan uskaltanut."
M-P tunsi punastuvansa. Mitä ihmettä tämä nyt oli?
"Ja, öhm.. Minä todella pidä rohkeista pojista..."


"Öh, kiva?"

"Aijaa?" M-P kysyi vieläkin uteliaampana.
"Niin, ajattelin vain, että... Jos haluaisit nähdä jossain huomenna? Nyt kun tämä vaalijuttukin on poissa päiväjärjestyksestä", Vilja sanoi ja nyt hän oli se, joka punasteli.
"Ky-kyllähän se sopii", M-P sanoi ja sitten enempiä miettimättä halasi Viljaa.


Tasapaino kadoksissa.

He päättivät tavata rullaluistelun merkeissä, mutta pian tuli selväksi, ettei kumpikaan ollut oikeastaan rullaluistellut aiemmin.


"Näin se onnistuu!"

Hetken päästä he huomasivat, että pystyssä pysyminen oli helpompaa, kun tukeutui toiseen. Ja sitten he horjahtivat ja --


Oi!

Moisk! Se oli heidän ensisuudelmansa ja vielä keskellä Kaunialan rullarataa. Nyt M-P tuskin muistikaan, että Vilja oli vielä eilen ollut hänen pahin kilpakumppaninsa. Nyt heitä ei erottaisi mikään!


"Tein sen, tein sen, tein sen!!"

Ressulla oli suuria uutisia illallispöydässä.
"Olen saanut ylennyksen", hän sanoi. "Olen nyt lain ruumiillistuma!"
Lyyti ja M-P onnittelivat isäpappaa, joka saisi nyt nauttia loppuelämänsä platinaisesta mielialasta.


"Nyt elämme yhdessä platinamielialoilla."

"Onneksi olkoon, kulta", Lyyti sanoi. "Tiesin, että pystyt siihen. Pitää vain uskoa unelmiinsa. Ota nyt oppia isästäsi, Miro-Petteri."
M-P hymähti ja kohautti olkiaan.


"Varo sitten, tämä tujua tavaraa."

Muun perheen viettäessä rauhaisaa perhe-elämää Aada yritti epätoivoisesti saada elämäntavoitettaan suoritettua (joka oli siis "pelehdi 20 eri simin kanssa"). Hän kutsui apuun ennustajaeukon, joka huhujen mukaan myi lemmenjuomaa.


"Joku komea, outo mies."

"Saisit treffiseuraa alennuksella", eukko mainosti, ja Aada päätti enempiä miettimättä lykätä puolet isältä saamistaan rahoista eukon kouraan.


Outo se ainakin on, komeasta voidaan olla montaa mieltä.

Treffiseuralainen oli oudon kalvakka, ja naamakin näytti kirveellä veistetyltä, mutta Aada ei viitsinyt valittaa. Sen verran oli kuitenkin rahaa mennyt seuralaisen hankkimiseen.


"Kolme tenttiä huomenna, mutta mitäs siitä!"

Pian osoittautui, ettei Kreivin paikalle kutsuminen ollut ollut mikään turha sijoitus. Parilla oli saman tien kaksi salamaa, ja juttu luisti niin, että he eivät olisi mielellään eronneet.
"Meitti ei voi harmi vaan liikkua auringossa", Kreivi sanoi juostesaan kotiaan kohti, kun aamuaurinko pilkotti vuorten takaa.


"Papan pikkukullat..."

Sekä Fifi että Manna olivat jo vanhoja koiria. Ne eivät enää leikkineet yhtä riehakkaasti kuin ennen, mutta olivat kuitenkin vähintään yhtä kujeilevia kuin ennen.
"Että aika kuluu nopeasti", Ressu huokaisi koirien kanssa ulkona peuhatessaan.


"Okei, paras kolmesta..."

Ressu ja Lyyti olivat kumpikin mieltyneitä miniäehdokkaaseensa. Vilja oli Lyytin tavoin kiinnostunut politiikasta, ja he viettivät mielellään aikaa eri puolueita ruotien. Ressua taas miellytti Viljan päättäväisyys ja kyky iloita sellaisista pienistä asioista kuin shakinpeluusta ja kaktusten hoidosta.


"Niin, Pummipuolue on yllättänyt suosiollaan..."

Vilja olikin tuttu vieras Ala-Tuuheloiden illallispöydässä.
"Milloinkas on lapsenlapsia luvassa?" Lyytillä oli tapana vitsailla. Vilja jaksoi nauraa, mutta M-P:tä äidin leikinlaskut lähinnä nolottivat ja vaivaannuttivat.


"Hihhihhii, kutittaa..."

Aadan ja Kreivin suhde eteni vauhdilla.
"Hei... Mitäs sinä.." Aada kysyi naurahtaen, kun Kreivi kutitti Aadan kaulaa. Tämä meni jo vähän oudoksi...

Hups vain ja Aadasta oli tullut vampyyri.


"Iiik! Minä pelotan itseäni!"

"Äiti kyllä varoitti outojen tyyppien kanssa liikkumisesta", Aada tuumi katsellessaan maailmaa punaisilla silmillään. "Mitenköhän minä nyt käyn luennoilla?"


"No, onhan tässä aikaa..."

Sitä Aada ei ehtinyt kauaa miettiä, sillä vaikka hänen sydämensä ei enää sykkinyt, Kreivi oli yhä yhtä puoleensa vetävä.
"Tulepa tänne, kaunotar", Kreivi myhäili ja taputti patjaa vierellään.


"Nyt tajuan, miksi sain tämän niin halvalla..."

Värkkäily oli ollut M-P:n mieleen jo pitemmän aikaa, ja vihdoin hän oli onnistunut haalimaan käsiinsä vanhan autonromun, jota hän saattoi kunnostaa.
"Kyllä tästä vielä peli tulee", hän tuumi moottoria tutkiessaan.


"Hupsista."

Ressun ura lain huipulla sujui hyvin, mutta kaikki muuttui, kun hänen oli päätettävä säälaitteiden laillisuudesta. "Totta kai laillisia", Ressu tuumi ja kirjoitti nimensä paperiin.
Parin päivän päästä toimistoon tulvi valituksia säävempeleiden vaarallisuudesta. "Valitettavaa, mutta välttämätöntä", Ressulle sanottiin, kun hänet potkaistiin pellolle. Kauaa ei oltu ehditty huipulla paistatella. Eikä nyt ollut edes eläkettä!


"En tiedä, mitä tehdä!"

Aadalla oli taas syviä vaikeuksia yliopiston kanssa. Päivät olivat aurinkoisia, ja hän pääsi läpi ainoastaan niistä kursseista, jotka järjestettiin illan tullen.
"Kreivi, mitä minä teen?" Aada kysyi Kreiviltä, joka oli hieman vastentahtoisesti tullut käymään Aadan luona.


"Huolehdi itse asioistasi!"

"Arvaa mitä? Ei kiinnosta tipan tippaa", Kreivi sanoi kylmästi.
Aadan suu loksahti auki ja hän löi nyrkkinsä läpi viereisestä puusta. Hänellä oli edelleen ongelmia vampyyriksi muuttumisen tuoman temperamentin ja suuren voiman kanssa. "Jätätkö sinä minut noin vain?"
"Kyllä jätän. Olen ollut kanssasi jo liiankin pitkään. Tylsistyttää", Kreivi sanoi, muuttui lepakoksi ja lensi tiehensä.


"En minä osaa elää näin!"

Aada tunsi itsensä petetyksi. Kreivi oli vienyt hänen vanhan elämänsä, eikä edes auttanut tämän uuden hallinnassa.
"En minä voi sotkea perhettäni tähän", Aada ajatteli suruissaan. Hän pakkasi tavaransa, ja lähti vähin äänin yliopistosta. Hän tarvitsi aikaa ja rauhaa koota ajatuksiaan. Ehkä pari sataa vuotta kaukana tutuista paikoista riittäisi aluksi.


"Toistapa vielä kerran."

"Mitä?" Ressu kysyi ja toisti sanan useasti. Aadan opinto-ohjaaja oli soittanut Ressulle ja kysyi tämän tyttären olinpaikkaa. "Ei hän ole täälläkään. En tiennyt hänellä oli tällaisia suunnitelmia."
Aadaa ei tavoitettu, ja häntä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, mutta turhaan.


"Kunpa pikkuiseni olisi kunnossa!"


"Auta, Jamppa, ole kiltti."

"Mitä ihmettä pikkutytöllemme on voinut tapahtua?" Lyyti kysyi murheissaan, kun etsintöjä oli jatkunut kuukausikaupalla.
Pian hän sai kysymykseensä vastauksen, kun postin mukana tuli säänpieksemä kirjekuori. "Se on Aadalta."

"Rakkaat äiti ja isä sekä pikkuveli", Lyyti luki ääneen, "olen pahoillani kaikesta huolesta, jota katoamiseni on aiheuttanut. En aio kertoa, missä olen nyt, enkä tahdo teidän etsivän minua. Minun on saatava ajatella, miettiä elämääni ja tarvitsen aikaa. Haluan olla yksin. En osaa sanoa, milloin näämme seuraavan kerran, mutta yritän kirjoittaa mahdollisimman usein. Olette minulle rakkaita, teidän, Aada."


"Yritetään ymmärtää."

"Miten hän voi tehdä näin?" M-P kysyi tuohtuneena.
Lyyti itki. Hän oli surullinen, mutta kuitenkin eniten helpottunut siitä tiedosta, että hänen tyttärensä oli kunnossa. "Noudatetaan hänen pyyntöään. Luotetaan häneen."


Niin kuin ennen.

Aadasta kuultiin aina toisinaan, ja Ala-Tuuheloiden elämä kulkeutui hiljalleen normaaleille raiteilleen. Aika kului kuin siivillä, ja pian M-P:n oli aika suunnitella lukion jälkeistä elämää.


"Ai niin, yliopistokin on olemassa. Pääsi unohtumaan."

"Oletteko keskustelleet yliopistoista?" Lyyti kysyi pojaltaan, kun tämä haki evästä keittiöstä itselleen ja Viljalle, joka odotteli M-P:n huoneessa.
"Ei olla", M-P tunnusti, "mutta menenkin heti kysymään."


Ongelmia luvassa.

Vilja näytti vaivaantuvan kysymyksestä. "Tiedän, ettet halua lähteä kauas kotikaupungistasi ja taloustiedettä opetetaan niin harvoissa kouluissa. Ainakaan hyvin."
M-P ei pitänyt Viljan äänensävystä ja odotti kauhulla, mitä Viljalla oli vielä sanottavanaan.
"Isäni kuitenkin vaatii, että kävisin saman yliopiston kuin hänkin, ja se on ulkomailla. Tiedäthän, sen poliittiseen historiaan painottavan."
Kyllähän M-P sen tiesi. Ja myös sen, ettei hänen yliopistonsa sijainnut lähimaillakaan Viljan isän suosimaa huippukoulua.


"Älä huoli."

"Kyllä me tästä vielä selviämme", M-P sanoi rauhallisesti, muttei tiennyt uskoiko sanoihinsa itsekään.
He halasivat, mutta olivat muuten vaisuissa tunnelmissa.

Kesä koitti nopeammin kuin koskaan aiemmin. M-P ja Vilja olivat päätyneet eri yliopistoihin. M-P:n yliopisto sijaitsi vain kivenheiton päässä Kaunialasta; hän saattoi vierailla vanhempiensa luona vaikka joka viikonloppu. Viljan opinahjo taas oli useiden satojen kilometrien päässä, niin kaukana, ettei matkaa tehty kuin lentokoneella.

"Nähdään sitten."

"Ei taideta nähdä vähään aikaan", M-P sanoi suruisana, kun Viljan oli aika lähteä kouluun. He seisoivat ulkomaanlentojen terminaalissa vältellen katsomasta onnellisia pariskuntia ja lomalle lähteviä perheitä.


"Mitä tarkoitat?"

"Ajattelin, että meidän pitäisi ehkä pitää taukoa suhteessamme", Vilja sanoi.
M-P:n suu loksahti auki. "Etkö halua edes kokeilla, toimiiko tämä kaukojuttu?" Hän kysyi pala kurkussaan.
"Ei se ole ainoa syy", Vilja sanoi. Tämä ei ollut hänelle sen helpompaa. "Yliopisto on tärkeä etappi elämässä. Ehkä meidän pitäisi nyt keskittyä siihen."


"Epäreilua."

"Eivät nämä ole välttämättä lopulliset jäähyväiset", Vilja yritti lohduttaa, mutta M-P vältteli hänen katsettaan. "Minä rakastan sinua."
Nyt M-P:n oli pakko katsoa Viljaa, joka pidätteli kyyneliä. He halasivat, ja sitten Vilja nousi koneeseen, joka vei hänet pois M-P:n elämästä.


Huokaus.

M-P:n kurkussa oli elämää suurempi pala. Häntä ei oikeastaan kiinnostanut mennä yliopistoon, ja Lyyti yritti puhua pojalleen järkeä. "Ei sinun elämäsi yhden suhteen päättymiseen lopu. Se loppuu, jos et osaa mennä eteenpäin."


"Tulen varmasti käymään usein!"

Kahden viikon kuluttua M-Pn oli aika lähteä kampukselle. Hänen elämänsä tuntui yhä tyhjältä, mutta hänen oli tunnustettava, että yliopistoelämä vaikutti kiinnostavalta.


"Tällainen huone sitten seuraavat neljä vuotta."


"Talousoppia päähän sitten vaan!"

Asuntola oli siisti ja kodikas, ja M-P:n huone hyvällä paikalla.
Tyyliinsä hän teki muutoksia; hän halusi olla vakuuttava taloustieteen opiskelija.


"Luin jo lapsena finanssilehtiä..."

Opiskelut alkoivat hyvin. M-P onnistui vakuuttamaa lehtorit ja professorit tietämyksellään ja hän sai paikan erään professorin avustajana.


"Ajatteleekohan hän minua juuri nyt?"

Viljaa hän ei saanut silti mielestään. Varsinkin iltaisin, kun hän oli yksin, oli vaikeaa olla ajattelematta muuta. "Vielä on niin monta vuotta", M-P mietti ja yritti sitten turhaan palata inflaatiokirjansa pariin.


Tyttöjä riitti jonoksi asti.

M-P ei ollut koskaan ollut suosittu tyttöjen keskuudessa, tai ainakaan hän ei ollut sitä huomannut. Nyt kuitenkin useampikin tyttö jäi katsomaan hänen peräänsä käytävillä.


"Nimeni on kylläkin Maisa, torvi!"

Hän jopa lähti ulos muutaman kanssa, mutta eivät ne suhteet toimineet. Kaikki sanoivat M-P:n olevan hajamielinen, ja kutsuvan heitä jostain kumman syystä Viljaksi.


"Ai tähän pörssiromahdus perustuu..."

Opiskelut sujuivat jo rutiininomaisesti ja M-P suunnitteli täyttä päätä kesälomaa autonromunsa kanssa. Vilja oli ilmoittanut viettävänsä kesän sikäläisten sukulaistensa kanssa.


"Siivoan, kun tulen takaisin..."

"Nähdään sitten elokuussa, huone", M-P sanoi huoneelleen valmistautuessaan lähtöön. Vaikka hän asuikin suhteellisen lähellä kotiaan, ei hän ollut ehtinyt vierailla siellä pitempiä lomia lukuunottamatta. "Äiti on varmasti kokkaillut jotain hienoa illaksi."


"Minnekäs tavarani lensivät?"

M-P oli eteisessä, juuri lähdössä, kun ovi avattiin niin, että hän säikähti.
"Mitä ihmettä?" M-P huudahti kykkiessään lattialla, sillä hän oli pudottanut muutamia tavaroitaan. "Olisit varovaisempi!"


Yllätystä kerrakseen.

"Olen pahoillani..."
M-P ei uskonut korviaan.


"M-P..."

"Vilja", hän henkäisi, eikä uskonut myöskään silmiään. Mutta siinä Vilja oli, purskahtamaisillaan itkuun. Mitään sanomatta Vilja syöksyi M-P:n syliin.


"Ei erota enää koskaan!"

"Olen pahoillani. Luulin, että se olisi toiminut. Olin väärässä, anna anteeksi", Vilja puhui itkunsa seasta, mutta M-P vain hyssytteli häntä. Kaikki kääntyisi vielä hyväksi.


***


Huomasin, että Goottiloita ei osassa näkynyt, melkein outoa : D
Olen pitkästä aikaa ihan tyytyväinen tähän tarinaan. Muuten aika synkeä osa, mutta loppu oli sentään onnellinen. Tästä on hyvä jatkaa. :)
Kirjoittaessa tuntui pitkältä, mutta kuviakin oli 67, yksi vähemmän kuin edellisessä osassa. Ei se nyt mikään tappopitkä ollutkaan.

Pelottavaa. Tällä tahdilla tarinani kestää ainakin 200 osan verran : D Yrittäkää jaksaa lukea. (Jaksanko kirjoittaa niin paljon?)

Tarina ei kerro, tuliko Jussi tai Patu koskaan esiintymään M-P:n kouluun.