Iltahetki.

"Mahtaako minusta koskaan tulla rikollista?" Vilja mietti ääneen siistiessään peittoaan.
M-P hymyili rohkaisevasti. "Äidin ote alkaa jo lipsua. Kohta rikollisjärjestöt ovat taas jaloillaan."


Rohkaisu.

"Niinkö luulet?"
"Olen aivan varma siitä", M-P vakuutti. "Kaikki pomoni ovat peloissaan rikosaalloista, ja ovat siksi siirtäneet arvotavaransa turvallisempiin pankkeihin."


Vielä tarkenee.

Viljan ja M-P:n vielä keskustellessa Ressu päätti ottaa torkut viilenevässä kesäillassa ennen iltapalaa. Hän ei kuitenkaan ehtinyt istua kauaa rauhassa.


Yllätysvieras yllätti.

"Umm.. Hei", sanoi joku hänen takaansa, ja Ressu hätkähti.
Hän katsoi taakseen ja oli vieläkin yllättyneempi. "Aa.. Aada?"


Pitkästä aikaa!

"Niin, isä", Aada sanoi hämillään. "Ei olla nähty aikoihin."
Ressu kummasteli mielessään Aadan ulkonäköä, muttei jaksanut kysellä asiasta. "Oletko vain käymässä vai..."
"Käymässä vain", Aada sanoi. "Halusin tulla käymään vielä kerran."


"Isä!"

Ressu nyökkäsi surullisena. "On ihana nähdä sinua."
"Samoin", Aada sanoi, ja sitten he olivat hiljaa.
"Olen pahoillani, mutta minun on mentävä näin pian", Aada huokaisi, halasi isäänsä ja katosi kesäyöhön yhtä nopeasti ja äänettömästi kuin oli tullutkin.


Hmmmm....

Ressu heräsi jonkin ajan kuluttua lepotuolistaan.
"Olikohan se unta", hän mietti. Unta tai ei, Aadan näkeminen oli hienointa mitä pitkään aikaan oli tapahtunut. Muille hän ei kuitenkaan maininnut asiasta.


Vauva ja pohjaton vatsa.

"Voi, pikkuinen, miten sinulla on aina nälkä?" Lyyti hyssytteli Elena-vauvaa, joka vaati taas tuttipulloa. "Olet kuin isäsi pienenä, senkin syöppö!"


Kuin ilmetty äitinsä!

Ala-Tuuhelat olivat keskittyneet niin paljon ihmislapsiin, että kaikille oli suuri yllätys, kun Luna synnytti pienen koiranpennun. Urospentu nimettiin Raneksi, ja se päätettiin kasvattaa aikuiseksi saakka.


"Kuka on pikkuinen nallekarhu?"

"Opithan sinäkin soittamaan yhtä hyvin kuin mummisi?" Ressu kyseli Kerttulilta, joka oli kuuntelemassa Lyytin soittoa. "Sitten voit soittaa minulle lempimusiikkiani."


Osaanhan minä!

Koko perhe oli innostunut pianon pimputtamisesta, ja myös Viljan oli kokeiltava instrumenttia. Hän oli soittanut viimeksi koululaisena, mutta tutut kappaleet muistuivat pian mieleen.


"Paljon onnea vaan, paljon..."

Aika kului kuin siivillä, ja pian Elena-vauvasta oli aika kasvaa Elena-taapero! Ukki valmistautui puhaltamaan kynttilät sammuksiin vauvan puolesta, mutta...


Toinen yllätysvierailu.

Syntymäpäiväjuhlat saivat ikävän käänteen, kun Viikatemies saapui vieraaksi. Ressun oli aika lähteä hänen mukaansa.


Onko ihan pakko lähteä?

Hulazombitkaan eivät saaneet Ressua iloisemmaksi.
"Olisin halunnut nähdä tyttöjen kasvavan ja -"
"Niin, niin, tuo on kuultu monta kertaa ennenkin", Viikatemies örisi.


Kasvetaan sitten ilman ukkia.

Viikatemiehen ja Ressun mentyä Elena saattoi lopulta kasvaa.


Nyt sitten vain oppimaan!

Ja Elenasta tulikin varsin soma taapero.


Kunniapaikalla.

Ressun uurna oli sitten ensimmäinen, joka asetettiin katakombia täyttämään.


Kohti uusia haasteita!

Pottaopetuksen ja torkkujen jälkeen Elenan hiukset muotoiltiin uudestaan.


Ura urkenee.

Vilja onnistui vihdoikin saamaan paikan juoksutyttönä eräästä rikollisjärjestöstä.
"Vihdoinkin!" Vilja hihkui innoissaan, kun epämääräinen kottero tuli hakemaan häntä työpaikalle.


"Mikäs sen kirjan nimi olikaan..."

Isänsä ollessa elossa M-P oli aina vitsaillut tämän kirjoitusharrastuksesta, vaikkei ollut lukenut riviäkään Ressun kirjoista.


"Upeata tekstiä!"

Ehkä nyt olisi aika avata kirjat, ja katsoa, mistä ne edes kertoivat.
"Tämä... Tämähän on pirun hyvä kirja!" M-P huudahti ääneen ja luki putkeen koko Monte Risto -trilogian.


"Tämä on niin epäreilua!"

Suru koetteli kaikkia, mutta varmasti eniten Lyytiä. Muiden seurassa hän piti naamansa peruslukemilla, mutta yksin ollessaan hän ei pystynyt olemaan itkemättä. Onneksi pojantyttäret pitivät ajatukset muualla suurimman osan aikaa.


"Mitä olen taas mennyt syömään?"

Viljaa yökötti. "Olenkohan syönyt jotain sopimatonta? Töissä tarjottujen ruokien alkuperästä ei ole koskaan varmuutta..."


Yöpuulle.

"Nukupa siinä, pikkuinen", Lyyti laski Elenan kehtoon.
"Nälkä", Elena sanoi, ja Lyyti vain pudisti hymähtäen päätään.


"Mun pullo!"

Elena oli temperamenttinen tyyppi, eikä häntä viitsinyt odotella omaa tuttipulloa.
"Tänne te!" Elena vaati ja yritti repiä sisarensa pulloa tämän käsistä.
Kerttuli ei kuitenkaan helposti luovuttanut.


"Ohops!"

Vilja ei ehtinyt käydä montaa kertaa töissä, eikä saada ylennystä, kun äitiysloma oli taas edessä.
"Miten tässä on näin käynyt?" Hän mietti katsoessaan vatsakumpuaan.


"Hyvätti vettaleikit!"

Kerttuli sai tarpeekseen ainaisesta vessanpöntöllä leikkimisestä: oli aika kasvaa!




Soma lapsi.

Nyt sitten kouluun ja harjoittelemaan pianonsoittoa, niin kuin ukki halusi!


Leikkialue.

Elenaa (ja tulevaa vauvaa) varten rakennettiin pihanurkkaan hiekkalaatikko. Siellä oli tilaa leikkiä.


"Kiva pikkukoila!"

Tosin Elenalle sekin tila oli liian pieni ja hän vaelsi usein pihan toiselle laidalle leikkimään Ranen kanssa.


"Mitäköhän nyt tapahtuu?"

Lyyti kävi töissä vain harvoin, korkeintaan silloin kun suuronnettomuus oli edessä; meteoriitti oli törmäämässä maahan tai tulivuori purkautumassa.
Nyt hän oli löytänyt radioaktiivisen tuttipullon, jonka hän ojensi pikku-Elenalle.


Oppia ikä kaikki!

Elena alkoi hohtaa epäilyttävästi, mutta hän myös oppi nopeasti; ei aikaakaan kun hän saattoi kävellä.




Rane.

Rane kasvoi aikuiseksi. Varsin hupsunnäköinen siitä tulikin, ja Ala-Tuuhelat päättivät pitää koiran itsellään.


Lyyti hallitsee juhlapuvut.

Elenan syntymäpäiväjuhlia varten oli ostettu iso kasa ilmapalloja. Päivänsankari oli kiinnostunut palloista, mutta isosisko halusi välttämättä viedä huomion itseensä kertomalla koulumenestyksestään.


"Puhalla!"

Kaikkien huomio oli Elenassa viimeistään silloin, kun oli aika puhaltaa kynttilät.
"Iti puhaltaa", Elena vaati, ja M-P puhkui ja puhalsi.


Jeah!

Samassa Elena kasvoikin lapseksi.
"Vihdoinkin minäkin pääsen kouluun!" Elena oli riemuissaan.


"No, minulle on opetettu niin..."

Äidillä ja isällä ei aina ollut aikaa, joten mummi pyydettiin auttamaan läksyjen teossa.
"Mummi, Pluto ei ole planeetta", Kerttuli yritti selittää, mutta Lyyti ei halunnut uskoa asiaa.


Kohta odotus on ohi!

Viljan raskaus eteni kovaa vauhtia, ja hänen mahansa näytti suuremmalta kuin koskaan.
"Eiköhän vauveli kohta putkahda maailmaan", Vilja tuumi raskauden loppuviikoilla.


"Toimi nyt, kottero!"

M-P yritti saada autonsa joskus valmiiksi, ja käytti viikonloppunsa sen kunnostukseen.
"Leikkisit nyt lastesi kanssa", Vilja sanoi usein miehelleen.


"Mutta äiti!"

"Äiti, koulussa on tylsää", Kerttuli valitti eräänä päivänä. "Opettajat huomioivat vain riehuvia oppilaita."
Kaunialan ala-asteella oli muutenkin pulaa opettajista, ja luokkakoot olivat nyt päätä huimaavia.


"Kuuntelepa nyt..."

"Olen pahoillani", Vilja sanoi, "me yritämme isän kanssa keksiä jotain."
Viljalla ei ollut mitään ideaa tilanteen korjaamiseksi.


"Hiiuli hei..."

Elena oli tytöistä eläväisempi, eikä hän malttanut mennä nukkumaan.
"Tanssitaan vielä äiti!" Elena kiljahti, mutta Vilja hyssytteli tyttöä.
"Nukkumaan nyt, huomenna on koulua."


"Älä huoli."

"Kyllä me jotain keksimme", M-P vakuutti, kun hän keskusteli Viljan kanssa tyttäriensä koulunkäynnistä.


"Ja sitten se luuli, että..."

Vilja oli ystävystynyt erään poliisin kanssa. Työkaverit syyttivät häntä vihollisten kanssa veljeilystä, mutta Viljasta oli varma, että ystävästä vastapuolella voisi olla hyötyä.


"Niin minä neuvoisin tekemään."

M-P:n työkaverit taas neuvoivat häntä lasten opiskelujen kanssa.
"Lastesi tulisi käydä yksityiskoulua", eräs kollegoista neuvoi. "Se korjaa asian!"


Töihin.

"Sitä paitsi on outoa, että tulet itse töihin limusiinilla, ja lapsesi menevät ilmaiseen kouluun", työkaveri sanoi, ja M-P arveli olevansa samaa mieltä.


Taas se alkaa!

Vilja oli juuri menossa sisälle, kun vauva halusi ulos.
"Nyt, joku, kaikki, apua!!" Vilja huhuili apua.


Poika!

Pian maailman pullahti poikavauva, joka muistutti isosiskoaan Kerttulia vauvana.


"Tervetuloa maailmaan, poika!"

"Nimetään hänet Artturiksi", M-P ehdotti. "Sen niminen oli päähenkilö isän kirjasarjassa."
Vilja hyväksyi M-P:n idean, ja pojasta tuli siis Artturi Ala-Tuuhela.


"Kaipa he puhuivat totta..."

M-P söi iltapalaksi hummeria ja mietti työtoveriensa sanoja.
"Meillä olisi kieltämättä varaa yksityiskouluun", M-P tuumi ja kutsuikin yksityiskoulun rehtorin illalliselle.


"No, kertokaapa jotain..."

Rehtori kyseli tyttöjen koulumenestyksestä, harrastuksista ja erityistaidoista.
"Tytöt soittavat mielellään pianoa ja he ovatkin lahjakkaita", Lyyti kertoi ylpeänä, ja rehtori nyökkäsi hyväksyvästi.


Rehtori on tyytyväinen!

"Talonne on mitä hienoin", rehtori kehui, kun paikka yksityiskoulussa oli varmistunut. "Mitä parhain ympäristö lapsille. Toivottavasti poikannekin hakee kouluumme sitten aikanaan."


Se onnistui!

Kerttuli oli innoissaan. Vihdoinkin hän pääsisi kouluun, jossa lahjakkaat lapset saivat ansaitsemaansa huomiota!


"Kuuntelepa nyt, mummi."

Kiitokseksi mummin valmistamasta illallisesta Kerttuli päätti todistaa tämän sanat todeksi ja soitti tälle muutamia oppimiaan kappaleita.
"Oikein kaunista", Lyyti kehui.


"Hii, osaat lentää!"

"Niin poikaseni", Vilja puheli nuorimmaiselleen, "aikanaan sinäkin menet yksityiskouluun."


"Nuku hyvin."

"Rupeatkohan korjailemaan romuautoja niin kuin isäsi", Vilja pyysi Artturia. "Siinä onkin varsinainen ikuisuusprojekti."


Enää maalia, ja ikkunat, ja...

M-P:n osalta ikuisuusprojekti oli lopuillaan; Hän oli saanut autonsa niin valmiiksi, että saattoi maalata sen.
"Vihdoinkin!" M-P huokaisi. "Eihän tässä mennytkään kovinkaan pitkään..."




Valmis!

Auto oli täysin valmis ja sille rakennettiin aita ympärille.


"Kiltti pikkuinen..."

Isän tuunatessa autoaan Elena leikki perheen koiranpennun Mimmun kanssa. Mimmu oli hankittu Ranen kumppaniksi.

Mimmu olikin varsin suloinen tapaus.





Parin päivän päästä Mimmu kasvoi aikuiseksi. Hieman harmi, että siitä tuli melko samantyyppinen kuin Ranesta. Nyt pennuista ei välttämättä tule niin erikoisen näköisiä...


Synttärit!

Vielä yhden oli aika kasvaa. Artturin syntymäpäiväjuhliin eksyi Ala-Tuuheloiden tuttuja.



Ja hän kasvoi...





... varsin komeaksi pojaksi!


Mummi jakaa viisauttaan.

"Minäpä luulen, Artturi", Lyyti kertoi pojanpojalleen, "että sinusta tulee vielä jotain suurta..."


***

No niin, sain vihdoinkin valmiiksi 10. osan! Oikeastaan tämä olisi 12. osa, jos laskisin mukaan taloesittelyn ja esinäytöksen, mutta ei tehdä niin...

Pelkkää kasvua vain koko osa : D
Ja kantaisä on poissa :---((

Seuraavassa osassa varmaan koiranpentuja (niitä luvataan joka osassa :'D) ja lapset kasvavat taas :)
Jotain isompaa juonentapaista juttua myös, pari viime osaa ovat olleet tällaista löysäilyä :P

Parin osan päästä on varmaan luvassa perijä-äänestys, joten ehdokkaita voi alkaa vertailla jo nyt. Hyvissä ajoin :3

Ja kiltit, kommenttia olisi taas kiva saada :)

***