Aiemmin tapahtunut:
Veljensä karattua maailmalle Robin sai tietää olevansa raskaana. Opiskelut jäivät kesken, kun Robin alkoi valmistautua äitiyteen. Myös paras ystävä Jenna lopetti opiskelunsa, jotta hän saattoi auttaa Robinia.
Vauvan isä Armas yritti voittaa Robinin sydämen takaisin, mutta kuvioissa oli jo toinen mies: Tuukka. Tuukan Robin oli tavannut vauvojen vanhemmille tarkoitetussa kokkauskerhossa. Tuukka erosi vaimostaa, ja alkoi seurustella Robinin kanssa.
Nyt perheeseen kuuluu myös yhteinen lapsi, ja Jennakin perheellinen. Mutta keski-iän lähestyessä on Robinin avioliitto koetuksella...
***
Saarremaiden kotona oli rauhallinen tunnelma. Robin ja Tuukka olivat vasta heränneet ja tekivät hitaasti aamiaista.
"Monelta tulet kotiin tänään?" Robin kysyi avatessaan aamun lehden.
"Tänään on yksi palaveri", Tuukka sanoi mietteliäästi. "Luulen, että olen kotona kuuden pintaan."
"Syödään siis silloin", Robin sanoi.
"Tehdään niin", Tuukka sanoi ja lohkaisi palan munakkaastaan. "Aikooko nuoriso ollenkaan herätä vai saammeko syödä kahden?"
"Turha luulo", Robin virnisti. "Maija! Tatu! Aamiaiselle! Bussi tulee kohta!"
Maija oli jo valmistautumassa koulupäivään. Hän sipaisi hieman huulivoidetta ja harjasi hiuksiaan hetkisen ennen alakertaan lähtöä. Joka aamuiseen tapaansa hän hymyili peilikuvalleen. "Sinä olet upea", hän sanoi iskien silmää.
Hän oli perheen rauhallisin jäsen, vaikka olikin kahden tuittupään tytär. Maijaa ei kiinnostanut parrasvaloissa paistattelu, vaan hän oli lempeä kuuntelijatyyppi. Hän unelmoi sairaanhoitajan tai lääkärin ammatista ja teki kaikkensa päästäkseen yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä.
Porrastasanteella oli suuri kuva hänen isosiskostaan Eveliinasta. Vaikka Eve olikin hänen siskopuolensa, he olivat läheisiä. Eve opiskeli jo yliopistossa. Hän oli valinnut pääaineekseen markkinoinnin, vaikkakaan ei olisi halunnut koko yliopistoon.
Jos totta puhuttiin, Eve oli hyvin kaunis. Sen oli huomannut myös eräs mallitoimiston agentti, joka oli palkannut Even saman tien nähtyään tämän ostoskeskuksessa. Eve olisi halunnut keskittyä mallinuraansa, mutta sukulaiset olivat suostutelleet tytön opiskelemaan.
"Onko muka jo aamu?" kuului viereisestä huoneesta. Ovi aukesi hitaasti, ja ulos löntysteli kymmenvuotias poika. Tatu-Elias oli Robinin ja Tuukan ainoa yhteinen lapsi. Siinä missä Maija oli rauhallinen, Tatu oli yhtä räjähdysherkkä kuin äitinsä.
Tatu oli samanlainen rasavilli kuin Robin oli ollut lapsuudessaan. Ei kulunut viikkoakaan ilman viestejä opettajilta; milloin oli nastoja tuolilla tai sammakoita lipastonlaatikossa. Lisäksi Tatu tappeli luokkakavereidensa kanssa yhtenään, mutta yleensä kyse oli leikkimielisestä kahakoinnista.
"On", Maija sanoi hymyillen. "Bussi tulee puolen tunnin päästä."
"Täällä tuoksuu... MUNAKAS", Tatun ilme kirkastui. "Et sitten syö kaikkea, sisko!"
Poika rynnisti huoneeseensa pukemaan, ja Maija lähti kikatellen alakertaan.
"Tuleeko veljesi pian?" Robin kysyi nähdessään tyttärensä.
"Tulee hän", Maija vakuutti, nappasi itselleen lautasellisen aamiaista ja istuutui pöytään.
"Hyvä", Robin sanoi.
Tatu rynnisti alakertaan muutaman minuutin kuluttua, kauhoi kulhoonsa valtavan annoksen munakasta ja hotki sen ennätysajassa. Pian koulubussi tööttäsi kadulla.
"Hyvää koulupäiviä teille", Tuukka huudahti, kun Tatu ja Maija ottivat laukkunsa ja lähtivät bussia kohti.
"Nähdään sitten, minunkin on lähdettävä työntekoon", Tuukka sanoi. Robin nyökkäsi. Hän kohotti katseensa, kun Tuukka oli sulkenut ulko-oven. Kaukana olivat ne aamut, kun he olivat suudelleet pitkään toisistaan erotessaan. Heidän avioliittonsa oli arkisempi kuin koskaan.
Se saikin Robinin mietteliääksi. Hän oli onnellinen lastensa kanssa, eikä Tuukankaan kanssa kamalaa ollut. Kipinää hän olisi vain kaivannut. Hän halusi elämäänsä vauhtia ja vaaratilanteita. Hän halusi elää hetkessä sen sijaan, että viikon ruokalista suunniteltiin etukäteen.
Sitten hän keksi sen. Entä jos hän etsisi itselleen salarakkaan? Sehän oli nyt suorastaan muodikasta! Kaikkihan halusivat jotain satunnaista säpinää elämäänsä. Ei se ketään satuttaisi, koska kukaan ei saisi tietää.
"Ja miten sinä sen ajattelit varmistaa?" Kysyi Jenna, jolle Robin luonnollisesti kertoi kaikesta. "Pettäminen on aina väärin. Piste."
"Enkö minä ansaitse kivaa omaa aikaa?" Robin sanoi heikosti.
"Sinä saat hankkia uuden suhteen", Jenna sanoi, "mutta sitä ennen sinun on erottava Tuukasta. Ei sinulla voi olla kuin yksi mies kerrallaan."
"En minä halua erota Tuukasta", Robin selitti. "On meillä hyvätkin hetkemme."
"Tee sitten töitä, että niitä tulee lisää", Jenna neuvoi. Hän työskenteli koulukuraattorina ja tiesi yhtä sun toista ihmissuhteista.
Robin nyökkäsi. Hän oli ollut varma, että Jenna olisi pitänyt hänen ideastaan. Ehkä hän voisi vielä toteuttaa sen, mutta Jennalle valehtelu oli vaikeampaa kuin Tuukalle ja lapsille yhteensä.
Lempeäluontoisesta Maijasta oli jo teini-iän kynnyksellä leivottu naapuruston vakiolastenhoitaja. Hän kaitsi naapureiden mukeloita, kun nämä halusivat tuulettumaan, eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan; palkka oli nimittäin kohdallaan.
Nyt vuorossa oli Jennan esikoistytär Veera, joka oli Maijalle melkein kuin oma sisko. Jäätyään hiljattain äitiyslomalle Jenna ei ollut tarvinnut lastenhoitoapua niin paljon kuin ennen, mutta nyt oli vuorossa viimeiset treffit ennen uuden lapsen syntymää.
"Miksi äiti ja isä eivät voi ottaa minua mukaan?" Veera kysyi.
"Koska äidin ja isän pitää joskus viettää aikaa kahdestaan", Maija selitti. "Silloin koko perheellä menee paremmin."
"Tylsää", Veera sanoi kuitenkin. "Kohta tulee uusi vauva, ja sitten kukaan ei leiki minun kanssani."
"Voit tulla meille leikkimään", Maija jatkoi kärsivällisesti.
Veera mietti hetken. "Kuulostaa ihan kelvolliselta idealta."
"No, katsotaanko niitä läksyjä sitten?" Maija kysyi ja sai nuoremman tytön irvistämään.
Robin oli mietteliäs seuraavien päivien ajan. Saisiko hän Jennan uskomaan, kuinka tärkeä salasuhde olisi? Vai pamauttaisiko hän eropaperit Tuukan eteen? Mutta olisiko se oikein... He eivät kuitenkaan riidelleet. Ei heillä ollut muita ongelmia kuin läheisyyden puute, ja eikö se ongelma tullut eteen jokaisessa avioliitossa ajan myötä?
Silloin Robin päätti yrittää korjata tilanteen. Hän viettelisi miehensä, ja heidän suhteensa palaisi yhtä hekumalliseksi kuin sen alkaessa. Sitten kaikki olisivat taas onnellisia, eikä salasuhdetta tarvittaisi. Robin alkoi saman tien miettiä, mistä tilaisi uudet alusvaatteet...
Jennakin oli mietteliäs. Hän mietti omaa parisuhdettaan. Hän oli onnellinen, mutta oliko Jokkekin myös?
"Totta kai olen, kulta", Jokke vastasi. "Minulla on maailman kaunein ja fiksuin nainen puolisonani."
"Hyvä", Jenna sanoi hymyillen. "Minäkin olen onnellinen sinun kanssasi."
"Kulta", Jokke jatkoi. "Miten te voitte?"
"Rauhallisesti", Jenna vastasi. "Aamulla oli riehakkaampi potkuhetki. Selkää kolottaa hieman."
"Eipä enää kauaa", Jokke sanoi lempeästi ja kiersi ketterästi Jennan selän taakse.
"Voi kulta", Jenna huokaisi.
"Sinä teet minut onnelliseksi, ja haluan palkita sinut siitä", Jokke sanoi hymyillen.
Maija tapasi isäänsä Armasta viikoittain. Yötä hän oli muutaman kerran kuussa, mutta Armas asui niin lähellä, että pikavisiitit olivat mahdollisia.
"Piditkö siitä kirjasta?" Armas kysyi esikoiseltaan.
"Ai 'Psykologiaa nuorisokielellä'?" Maija virnisti. "Se oli loistava!"
Kukaan ei olisi uskonut, että Armaksesta olisi tullut rehti perheellinen mies. Mutta niin vain Titta-niminen nainen oli hänet rauhoittanut.
"Elea ja Atso tulevat kohta koulusta", Armas sanoi. "Viitsisitkö –"
"Auttaa heitä läksyissä?" Maija naurahti. "Totta kai."
"Olet aarre", Armas sanoi hymyillen.
"Kiitos isä." Maija hymyili takaisin. "Sinäkin olet. Aarre siis."
"Menen tekemään voileipiä ennen kuin tämä menee liian imeläksi. Tittakin tulee kohta neuvolasta Oivan kanssa", Armas hymähti vaivaantuneena, ja Maija ei voinut kuin nauraa.
Eräänä iltana Robin yritti saada rakkauden taas roihuamaan. Maija oli yökylässä ystävänsä luona, ja Tatu oli mennyt viikonlopuksi Tuukan vanhempien luo. Robin oli erityisesti iltaa varten hankkinut uudet alusvaatteet, joita hän nyt sovitti ylleen. Tuukka katsoi televisiota olohuoneessa, ja Robin halusi yllättää hänet.
"Hei kulta", Robin sanoi niin viettelevästi kuin osasi kävellessään olohuoneeseen lantio keinuen.
Tuukka oli keskittynyt ohjelmaansa, mutta vilkaisi nopeasti vaimoaan. "Ai hei."
Sitten hän jatkoi ohjelmansa katsomista kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Robin tuijotti, muttei vielä antanut periksi. Hän istuutui Tuukan viereen ja katseli häntä muikeasti hymyillen. Tuukka kääntyi katsomaan häntä. "Anteeksi", hän sanoi. "Haluan katsoa tämän ohjelman ja tuo tuijottaminen häiritsee."
"Aijaa", Robin sanoi pöllämystyneenä.
Hän palasi makuuhuoneeseen, heitti alusvaatteensa kaapin perälle ja kaivoi esiin virttyneimmän lempiyöpaitansa esiin. Pukeuduttuaan hän sukelsi peiton alle pohdiskelemaan. Hän tiesi, että hän oli saanut joitakin lisäkiloja toisen raskautensa jälkeen.
Robin oli itse tyytyväinen ulkomuotoonsa, mutta olivatko vatsamakkarat syyllisiä avioliiton epäkohtiin? Ei Tuukka voinut olla niin pinnallinen. Olisi Robin jo huomannut, jos Tuukkaa ällöttivät pulskat naiset. Syy oli jossain muussa.
Romeon lapset olivat hieman nuorempia kuin Tatu, mutta serkukset tulivat silti toimeen keskenään. Tatu ei ollut välittänyt Susannan prinsessahääunelmista aluksikaan, eikä varsinkaan sen jälkeen, kun hänet oli nimetty sulhaseksi.
"Tiedätkö, on aivan laillista, että serkut menevät keskenään naimisiin", Susanna perusteli.
"Ei se tarkoita, että meidän olisi pakko mennä", Tatu sanoi suu mutrussa.
"Amanda, sano tuolle, että me olisimme täydellinen pari", Susanna komensi.
"Minä en pidä häistä", Amanda sai sanottua. "Ei puhuta niistä."
"No niin!" Tatu huudahti. "Jatketaan peliä."
"Ilonpilaajat", sanoi Susanna.
"Tuukka", Robin sanoi, kun oli Tuukan vapaapäivä. Lapset olivat koulussa. "Olen vähän miettinyt. Pitäisikö meidän mennä... pariterapiaan?"
"Öh, miksi?" Tuukka todella yllättyi.
"Meillä on ollut vähän hiljaista viime... vuosina", Robin selitti.
"Minusta tuntuu, että tämä on ihan normaali vaihe", Tuukka sanoi.
"Minusta tuntuu, että tämä vaihe kestää vähän liian pitkään", Robin jatkoi.
"Minä en lähde mihinkään terapiaan", Tuukka sanoi tiukasti. "Olen tyytyväinen tähän tilanteeseen. Piste."
Siinä missä Tatu vietti aikaa nuorempien serkkujensa kanssa, Maija oli Jessen kaveri. Serkukset olivat melkein saman ikäisetkin. Maija muisteli olleensa joskus ihastunut serkkuunsa, mutta se aika oli mennyt jo kauan sitten.
He kävivät eri kouluja, sillä Tuukan vanhemmat olivat kustantaneet yksityiskoulun perheen kaikille lapsille, kun Romeon lapset taas seurasivat isänsä jalanjälkiä Papukummun peruskouluun.
"Ehkä me pääsemme samaan yliopistoon", Jesse mietiskeli.
"Kunhan se on sellainen, jossa opetetaan pätevästi lääketiedettä", Maija ilmoitti.
"Minä en oikein tiedä, mitä haluaisin opiskella", Jesse tunnusti. "On ollut vähän muita asioita mielessä..."
"Niin!" Maija hihkaisi. "Miten sinulla menee sen Miran kanssa?"
"Ei mitenkään", Jesse sanoi kohauttaen hartioitaan. "Mutta minulla on suunnitelma..."
"Aijaa?" Maija sanoi ja sai sitten kuulla kaiken Jessen suunnitelmasta.
Robin oli aivan ymmällään. Miten Tuukka saattoi olla tyytyväinen? Mutta jos Tuukka kerran oli tyytyväinen, niin saisi Robinkin olla. Oli Jenna mitä mieltä tahansa, Robin hankkisi itselleen salarakkaan. Hän käynnisti tietokoneen ja avasi hakukoneen.
Muutaman klikkauksen jälkeen hän löysi seuranhakupalvelun ja rekisteröityi sinne. Enempiä aikailematta Robin loi itselleen profiilin ja alkoi odotella vastauksia kiinnostuneilta. Ei kulunut varttiakaan, kun hänelle tuli viesti: "Hei Lempeävailla92, vaikutat unelmanaiseltani..."
"Robin!" Jenna kiljahti kuullessaan parhaan ystävänsä tempauksesta. "Et kai sinä aio tavata häntä?"
"Häntä vai jotakuta niistä kolmesta muusta, joiden kanssa kirjoittelin?" Robin kysyi viattomalla äänellä.
"Mitä jos Tuukka saa tietää?" Jenna kiljahti uudelleen.
"Eipä tämä tilanne voi juuri huonommaksi muuttua", Robin tokaisi. "Jenna. Ei tässä käy mitään. Pidän siitä huolen."
Jenna tuhahti ja katsoi ystäväänsä surullisena. "Jos sinä niin sanot." Ja sitten: "No millaisia ne miehet ovat?"
Eveliina oli tullut käymään perheensä luona.
"En oikeasti kestä sitä opiskelutahtia!" hän puuskahti. "Haluaisin vain tehdä mallinhommia. Eikä kukaan tajua, että niitä on tehtävä tässä iässä, eikä kymmenen vuoden päästä."
"No ei kai kukaan sinua voi estää lopettamasta opiskelua", Maija sanoi. "Minä niin haluaisin jo yliopistoon."
"Saat sitten opiskella minunkin puolestani", Eveliina sanoi.
"Kuulostaa sopivalta", Maija naurahti.
"Kerroinko jo, että minut halutaan Meipiliinin mainoksiin?" Eveliina hihkaisi. "Naamani tulee näkymään vaikka missä!"
Oli kulunut kuukausi siitä, kun Robin oli laittanut ilmoituksensa seuranhakusivustolle. Hän oli saanut yhteydenottoja kymmeniltä miehiltä, joista nuorin oli ollut 19-vuotias ja vanhin juuri jäänyt eläkkeelle. Hän oli käynyt salaa ulkona neljän eri miehen kanssa.
Paavo tehnyt oli suurimman vaikutuksen. Hänet Robin tapasi nyt jo kolmatta kertaa.
"Totta puhuakseni seuralaiseni ovat usein naisia, jotka harkitsevat avioeroa", Paavo sanoi.
"En minä harkitse avioeroa", Robin selitti.
Paavo katsoi häntä kulmiaan kohottaen. "No, ei liittosi kuitenkaan ole onnen tyyssija."
"Olet oikeassa", Robin huokaisi. "Mutta en minä oikeastaan halua erota. Meillä on lapsetkin ja –"
"Olet vain tottunut tilanteeseen", Paavo sanoi. "Ei se ero maailmaa kaada. Sinä kerroit, ettei miehesi haluakaan korjata tilannetta."
"Niin", Robin sanoi mietteliäästi.
Maija tarvitsi uuden mekon eräisiin koulun juhliin. Äiti oli tietenkin se ainoa oikea makutuomari, sillä hän maksoi koko lystin.
"Valitsepa nyt jotain", Robin hoputteli, kun Maija oli hylännyt jo puolen tusinaa kolttua.
"Ei sitä nyt ihan mitä tahansa voi ottaa", Maija selitti, mutta valitsi kuitenkin yhden asun sovitettavaksi.
Tyyli oli tyttömäinen ja rento, mutta tarpeeksi juhlava.
"No, kelpaako tuo?" Robin kyseli kärsimättömästi. Hänellä oli kiire tarkistamaan viestinsä Lemmenetsijat.sim:ssä.
"Joo, kai tämä on ihan ok", Maija myöntyi. Hänkään ei rakastanut shoppailua, mutta oli kuitenkin tarkka tyylistään.
"Hienoa!" Robin hihkaisi. "Vaihdapas takaisin, niin lähdetään."
Neuvoista huolimatta Robin ei halunnut harkita eroa vielä. Tämähän oli vain vaihe. Hän istui olohuoneessa katsomassa erästä tosi-tv-ohjelmaa, kun Tuukka tuli seuraksi.
"Kuule", Tuukka sanoi ontolla äänellä. Hän näytti sairaalta.
"Niin?" Robin kysyi huolestuneena.
"Olen huomannut sinussa muutoksen viime aikoina", Tuukka sanoi. "Ei tämä voi jatkua näin. Olet huomannut että..."
Enkö minä peittänytkään jälkiäni tarpeeksi hyvin? Robin odotti kauhulla Tuukan seuraavia sanoja.
"Olet huomannut, että minulla on toinen nainen", Tuukka kuiskasi.
Robin tuijotti. Hän ei osannut olla vihainen. Oikeastaan hän oli helpottunut. Tuukka ei siis tiennyt hänen seikkailuistaan.
"Haluaisin vain, että ero pysyisi siistinä", Tuukka jatkoi. "Lasten takia..."
"Kyllä se käy", Robin sanoi monotonisesti. "Ei meidän tarvitse riidellä."
Tuukka oli helpottunut. Niin helpottunut, ettei hän huomannut, että Robin kasvoilla oli kumma ilme. Robin oli samaan aikaan sekä onnellinen, yllättynyt, surullinen että vihainen.
Eropaperit saatiin hoidettua ilman ongelmia. Varmuuden vuoksi hankittiin kuitenkin asianajaja hoitamaan omaisuusasioita. Robin sai pitää talon, jossa Maija ja Tatukin saisivat asua.
Tatu olikin järkyttynein käänteestä. Hän ei kerta kaikkiaan tahtonut sulattaa sitä, että isä muuttaisi pois ja perhe hajoaisi. Lopulta hän kuitenkin tottui tilanteeseen, jossa hän saisi tavata isäänsä aina kun haluaisi.
Jennan laskettu aika oli käsillä ja Maija asui Jantusten kotona siltä varalta, että Jennan ja Joken pitäisi yllättäen lähteä sairaalaan. Jonkun olisi oltava kotosalla katsomassa Veeran perään.
"Miten sinä jakselet?" Jenna kysyi Maijalta.
"Ei minulla ole hätää", Maija vakuutti. "Vaikka yllättäväähän se oli."
"No, joskus parit kasvavat erilleen", Jokke sanoi.
"Älkää te kasvako!" Veera kiljahti saman tien, ja sai muun seurueen naurahtamaan.
"Siitä ei ole pelkoa", Jenna rauhoitteli ja katsoi sitten rakastavasti miestään.
Maija hymyili. Oli tässä maailmassa vielä aitoa rakkauttakin.
"Ja sinä et ole kertonut hänelle?" Jenna puuskahti paria viikkoa myöhemmin, kun hän oli jo palannut sairaalasta poikavauvan kanssa.
"En minä pettänyt häntä", Robin tokaisi. "Minä vain keskustelin niiden miesten kanssa. Ja yhtä suutelin. Sen enempää ei tapahtunut."
"Mutta entä jos aikaa olisi kulunut... No, samapa tuo."
"Haluamme pitää eron riidattomana", Robin kertoi. "Minun treffeistäni kertominen tuskin auttaisi."
"Olet oikeassa", Jenna sanoi.
Hetken he istuivat hiljaa.
"Aiotko tavata enää ketään heistä?" Jenna kysyi sitten. "Sen Paavonhan sinä tapasit moneen kertaan."
"En tiedä", Robin sanoi. "Nyt kun olen vapaa olemaan kenen kanssa haluan, voisin toistaiseksi tapailla erilaisia miehiä. Ehkä voisin ryhtyä vaikka puumanaiseksi", hän sanoi iskien silmää.
***
Siinä olisi siis toinen (ja viimeinen) Robin-osa. Mahdollisuuksien mukaan Robinia nähdään vielä pääperheen menossa mukana.
Haha, Jantuset (eli Jenna ja Jokke ja lapset) ovat yksi lempiperheistäni. Ehkä siksi, että Jenna ja Jokke ovat niin söpö pari. Harmi vain, että kumpikaan lapsista ei saanut Joken vaaleita silmiä (vaikka tallensin juuri ennen synnytystä ja kokeilin pari kertaa arpoa lapsen uusiksi) ;__;
Kuopus on siis nimeltään Jarkko. Laittanen kuvia jossain vaiheessa :)
Ja Jennan maha vammaa pitkin osaa, kiitos eri asentojen ja vaatteiden :')
Seuraavaksi olisi siis pääperheen osa, jossa Jesse lähtee yliopistoon ja tytöt kasvavat teineiksi. Sitä ennen nähdään kuitenkin, onnistuuko Jesse hurmaamaan Miran.
Olen myös kunnostautunut 3. extran kanssa, ja se on melkein valmis! Ja vasta 10 kuukautta myöhässä... :S
Kommentit olisivat taas kuten aina kivoja :)
Ja muistakaa, jos kysytte ladattuja, niin olisi tosi kiva, jos laittaisitte viestiinne sen kuvan osoitteen, jossa ko. ladattu näkyy ;> Minäkin varmasti tiedän, mistä on kyse :)
***
