Aiemmin tapahtunut:
Ala-Tuuheloiden perheessä sattuneiden suurten muutosten jälkeen Rami jätti Kaunialan taakseen ja lähti yliopiston. Tulevaisuuden suunnittelu on vieläkin kesken, ja sekoittaako yliopisto pakkaa vain lisää?


***



Rami oli läpäissyt lukion ihan hyvin arvosanoin ja hän pääsi juuri siihen yliopistoon, johon oli halunnutkin.



Yliopistolla opiskelu sopi Ramille hyvin. Esseet tuli kirjoitettua ajallaan, ja mukavana kaverina hänet kutsuttiin kaikkiin kampuksen pippaloihin.



Rami oli helpottunut päästyään pois kotoa. Kuten Hannakin, hän piti meininkiä kotona kummallisena, mutta toisin kuin siskonsa, Rami ei ottanut asiaa henkilökohtaisena loukkauksena.



"No ainakaan minun ei tarvitse muuttaa sinne takaisin", Rami tuumaili ja toivoi, ettei kukaan ollut huomannut hänen puhuvan itsekseen. Hullun mainetta hän viimeiseksi kaipasi.



Vuotta vanhempi Roni oli ollut iloinen, kun serkkupoika oli päättänyt hakea samaan yliopistoon. Ja kun Rami aloitti toista vuottaan, oli nuorempi serkku Millakin aloittanut koulussa.



Ja kuten lukioikäisenä, Rami vietti mielellään aikaa serkkujensa kanssa.
"Niin, kannattaa nyt nauttia Millan seurasta ennen kuin hän palaa taas Maken syliin", Roni virnisti, ja Milla loi hänen tuiman katseen.
"Olet vain kateellinen, kun sinulla ei ole ketään", Milla tuhahti.



Roni oli jo vastaamaisillaan jotain, kun Rami vaihtoi puheenaihetta.
"Kuulitteko jo, mitä kemian laboratoriosta löytyi?"
"No?" Milla kysyi innokkaasti, sillä hän rakasti juoruja ja salaisuuksia.



"Peruukki", Rami sanoi pidettyään dramaattisen tauon.
"Kenen?" Milla kysyi. "Professori Kurvilan?"
"Sitä ei ole vielä saatu selville", Rami sanoi, ja kolmikko alkoi arvuutella salaperäisen peruukin omistajaa.



Silloin kun Rami ei hengaillut serkkujensa kanssa, kirjoitellut esseitä tai lukenut oppikirjoja, hän tapaili erästä kurssitoveriaan. Jasmin oli ihan kiva ja nätti tyttö, jonka kanssa Rami saattoi hyvin kuvitella menevänsä naimisiin jonain päivänä.



"Vanhempani olivat niin iloisia, kun kuulivat että tulet jouluna syömään", Jasmin kertoi.
"Minäkin odotan heidän tapaamistaan", Rami sanoi.



"Me niin kuulumme yhteen!" Jasmin hihitti, ja Rami hymyili. "Onneksi satuimme sille samalle kurssille."
"Niinpä", Rami sanoi hajamielisesti ja silitti Jasminin hiuksia.



"Oletkos miettinyt kosivasi sitä Jessikaa?" Roni kysyi siirtäessään shakkinappulaansa.
"En", Rami sanoi punastuen. "Ja sitä paitsi hänen nimensä on Jasmin."



"Niin tietysti", Roni naurahti. "Ettekö te ole seurustelleet aika kauan?"
"Kuusi kuukautta ensi lauantaina", Rami vastasi. "Ei se kovin pitkä aika ole..."
"No ei kai", Roni kohautti olkiaan.



"Miten sinä olet yhtäkkiä noin kiinnostunut?" Rami kysyi, kun Roni ei jatkanut.
"Lilli meni juuri kihloihin. Mietin vaan, milloin sinustakin tulee ukkomies", Roni sanoi ja pyyhki kuvitteellisen liikutuksen kyyneleen poskeltaan.



Pelihetkestä oli kulunut muutama viikko.
"Ai sinua ei kiinnosta? No anteeksi nyt vaan", kuului huuto, joka sai ikkunat helisemään. Arimmat opiskelijat olivat luikkineet huoneeseensa ja muut katselivat riitaa halveksuen tai ahnaasti juoruja odotellen.



Milla väitteli Maken kanssa lomajärjestelyistä.
"Minä en ole lähdössä katsomaan mitään monsteriautoja!" Milla kailotti.
"Pahempi juttu, koska ostin jo liput", Makke kivahti.



Taustalla Rami ja Roni yrittivät syödä ja olla välittämättä metelistä.
"Lähtikö se Klaara kanssasi ulos?" Rami kysyi.
"Suostuttelun jälkeen", Roni myönsi apeasti hymyillen. "Mutta eipä tule pettymään."



"Minne aiot viedä hänet?" Rami jatkoi, ja samalla Milla uhkasi jättää Maken jos tämä mainitsisikin monsteriautot.
"Ajattelin ensin leffaa ja jotain sellaista ... normaalia. Mutta Klaara ei ole tavallinen ... parempi kuin tavallinen siis", Roni selosti. "Joten ostin liput siihen tähdenlentotapahtumaan."



"Aika hyvä idea", Rami sanoi ja mietti miksei itse ollut tajunnut samaa.
Sillä aikaa Makke oli lähtenyt ovet paukkuen ja Milla tuijotti tuimasti tämän perään.
"Kuinkakohan kauan nuo riitapukarit jaksavat toisiaan?" Roni huokaisi ja lappoi lettuja suuhunsa.



Rami oli ostanut opiskelutoveriltaan vanhan romuauton.
"Et sinä siitä ehjää saa millään", tyyppi oli sanonut ja pitänyt Ramia hulluna.
"Katsotaan", Rami sanoi. Hänellä ei ollut paljoakaan kokemusta korjaamisesta, mutta ainakaan autoa ei saanut huonompaan kuntoon.



Ehkä hän saisi auton korjattua ja voisi myydä sen hyvällä hinnalla. Tai sitten hän voisi lahjoittaa sen omalle lapselleen, joka antaisi sen lapselleen ja niin edelleen.



Niin tai näin, auto oli vielä pelkkä romu. Kun kunnostus lisättiin kaikkiin muihin aktiviteetteihin, ei Ramilla ollut yhtäkään tylsää hetkeä.



Vuosi kului nopeasti ja Rami opiskeli jo kolmatta vuotta.
"Ensi vuonna Hannakin tulee tänne", Rami mietiskeli ääneen.
"No, minä en ole näkemässä", Roni sanoi. Hän oli aloittanut viimeisen opiskeluvuotensa.



"Saatat ollakin, jos vain käyt surffaamassa etkä opiskele", Rami vitsaili. Roni oli keväällä alkanut surffata ja häneltä oli surffausmatkojen vuoksi jäänyt väliin tentti jos toinenkin.
"Älä viitsi", Roni mutisi. "Kyllä minä pääsen läpi kaikista kursseista..."



"Hyvä jos se riittää", Rami virnisti. "Minun pitää vielä oikolukea esseeni, joten nähdään huomenna..."
"... Veskun luona", Roni jatkoi lauseen loppuun. "Vesku" oli keskelle kampusta sijoitettu entisen rehtorin patsas. Se oli opiskelijoiden keskuudessa suosittu tapaamispaikka.



Rami oli avaamaisillaan ulko-oven, kun hän kuuli hiljaista nyyhkytystä asuntolan olohuoneesta.
Eihän se minulle kuulu, Rami tuumi, mutta päätti kuitenkin tarkistaa, mistä oli kyse.



Hän oli enemmän kuin yllättynyt nähdessään Milla-serkkunsa sohvan nurkassa.
"Milla", hän sanoi, ja Milla säpsähti ja nousi sohvasta.



"Makke jätti minut", Milla sanoi ennen kuin Rami ehti kysyä mitään. "Riitelimmehän me paljon ja kaikkea mutta..."
"Kyllä hän vielä huomaa, mitä menetti", Rami lohdutti. "Sitten hän anelee sinua takaisin."



"Hänellä on joku toinen", Milla tuhahti. "On ollut jo jonkin aikaa."
"Ai", Rami sanoi. Hän ei tiennyt mitä sanoa ja katseli Millan itkuisia kasvoja. Milla oli häntä vain vuoden nuorempi ja silti Rami oli aina pitänyt tätä pienenä ja lapsellisena. Ja nyt hänen edessään oli tämä viehko nuori nainen...



Mitä minä oikein ajattelen? Hän on minun serkkuni! SERKKUNI! Rami pudisti päätään.
"Kyllä tämä tästä", Milla vakuutteli ja pyyhki kuivuvia kyyneleitään.



"Hienoa", Rami sanoi ontosti ja halasi serkkuaan. Millan kiharatkin tuntuivat niin pehmeiltä Ramin poskea vasten. Eikä Rami ollut koskaan huomannut, miten hyvän tuoksuista hajuvettä Milla käytti...



Huomaamattaan Rami oli kietonut kätensä Millan ympärille tiukemmin kuin oli aikonut.
Serkku, serkku, Rami muistutti itseään ja irrotti kätensä ja työnsi Millan hellävaraisesti kauemmaksi.



Milla ehti kuitenkin suikata pienen suukon Ramin poskelle.
Hänen tunteensa eivät ole kadonneet mihinkään, Rami mietti ottaessaan askeleen taaksepäin. Milla katsoi häntä aavistuksen pöllämystynyt ilme kasvoillaan.



"Minun pitää nyt mennä", Rami sanoi ja ryntäsi ovesta. Milla jäi tuijottamaan hänen peräänsä.



Seuraavat päivät kuluivat Millaa vältellen ja kuitenkin tätä ajatellen. Roni tiesi varmasti välikohtauksesta, sillä Milla kertoi isoveljelleen lähes kaikesta. Roni ei kuitenkaan maininnut asiasta.



Iltaisin Rami istui tuntikausia sängyllään ja mietti.
Hän on minun serkkuni. Mutta ei biologisesti. Emme ole verisukulaisia. Sitä paitsi serkkujen kanssa voi laillisesti mennä naimisiin...



Minun on pakko puhua hänen kanssaan, Rami päätti lopulta ja yritti nukkua. Hän sai kuitenkin nukuttua vain muutaman tunnin ja nekin tuskaisesti.



Milla oli enemmän kuin halukas puhumaan.
"Tietenkään minä en ole vihainen", Milla sanoi ja katsoi kummastuneena Ramia. "Mutta olen, jos sinä kiellät tunteesi. Isä ja äitikin olivat niin iloisia puolestani!"



"Kerroitko sinä heille?" Rami kysyi yllättyneenä.
"Totta kai", Milla sanoi kuin asia olisi itsestään selvä. Ramille ei ollut tullut mieleenkään kertoa raportoida asiasta vanhemmilleen. "Tiedät aivan hyvin, että serkut voivat mennä naimisiin keskenään. Emmekä me ole biologisia sukulaisia, joten emme todennäköisesti saa sairaita lapsia."
"L-lapsia?" Rami kysyi. Miten pitkälle Milla oli asioita miettinyt?



"Kumpikaan meistä ei seurustele", Milla jatkoi kuin ei olisi kuullutkaan Ramin kommenttia. Rami oli muutamaa kuukautta aiemmin eronnut Jasminista. "Ja minä pidän sinusta. Todella paljon. Olen aina pitänyt."
Millan normaalisti uhmakkailla kasvoilla oli aneleva ilme.



Rami hymyili hiukan. "Ja minä pidän sinusta. Olen varmaan jo pitemmän aikaa, mutta vasta nyt tajusin sen."
Millan ilme kirkastui. "Joten?"



"Joten miksi ei?" Rami sanoi ja levitti kätensä.
"Äiti ja isä tulevat niin onnellisiksi!" Milla riemuitsi kietoessaan kätensä Ramin kaulan ympärille. Rami mietti omien vanhempiensa, ja varsinkin isänsä, suhtautumista asiaan. Ehkä hän kertoisi vasta myöhemmin.



"Minä niin tiesin, että te päätyisitte yhteen", Roni myhäili, kun kolmikko hengaili Ramin huoneessa. "Tiesin sen 9-vuotissynttäreilläni."
"Mistä muka?" Milla kysyi.
"Sinun tunteesi ovat aina olleet selvät, mutta Rami oli vaikeampi tapaus. Naamasta sen kuitenkin näki", Roni paljasti, ja Rami punastui.



"Ihanko totta?" Rami kysyi hymyillen. Hän ei jaksanut hermostua Ronin virnuilusta.
"Tietty", Roni vakuutti.
"Kai me sitten pian menemme tuplatreffeille?" Milla kysyi kulmiaan kohottaen.



"Jos sinä niin haluat", Roni sanoi haastavasti.
Rami alkoi kertoilla uusimmasta mystisestä peruukista ennen kuin Roni ja Milla ehtivät aloittaa riitaansa kunnolla.



Alkuillasta Ronin ja Millan oli aika lähteä asuntolaansa.
"Nähdään huomenna", Rami sanoi ja höpisi sitten jotain niin imelää, että Roni joutui pidättelemään oksennusta.
"Te niin kuulutte yhteen", Roni sanoi hymyillen.



Kului yllättävän pitkä aika (kaksi kuukautta) ennen kuin tieto Ramin uudesta tyttöystävästä saavutti hänen perheensä.
"Olenhan minä onnellinen sinun puolestasi", Emmi huokaisi. "Onhan se vähän outoa, mutta tottuuhan siihen..."



Rami kuunteli kärsivällisesti. Hänellä oli itselläänkin kestänyt hetki tottua, joten ei äidin voinut olettaa ymmärtävän heti.
Sitten Emmi sanoi jotain, minkä Rami oli arvannut. "Isäsi taas ... ei ole niin ymmärtäväinen. Hän ei halua puhua asiasta. Eikä oikeastaan kuulla nimeäsi."



Rami ei osannut sanoa mitään.
"Minä olen pahoillani", Emmi sanoi.
"Ei se ole sinun syysi", Rami sanoi hiljaa.
"Minä puhun Petelle vielä", Emmi vakuutti, vaikka tiesikin, ettei siitä olisi hyötyä.



"Kiva", Rami sanoi teeskennellyn kiltillä äänellä ja hyvästeli sitten äitinsä. Hän oli aina pitänyt isäänsä arvossa, kunnioittanut tämän näkemyksiä, mutta nyt hänen oli oltava eri mieltä. Ramille oli nyt aivan sama, mitä mieltä isä oli.


***
 

Okei, pitää yrittää keksiä jotain muutakin kuin suhteita sukulaisten kanssa :--D
Jo ihan senkin takia, että sukupuu alkaa mennä hyvin sekavaksi :-D

Tajusin, että Ramilla on osan 37 lopussa nuo pitemmät hiukset :-D
Mutta kasvahan tuollainen siili nopesti (tai sitten se oli peruukki!) Tulevaisuudessa Rami taitaa kuitenkin viihtyä tuossa siilitukassa.

(Ja Roni muuten otti aurinkoa tuossa puolivälissä osaa, joten siksi iho yhtäkkiä tummeni ;-))

Mutta joo. Minulla ei ole paljoakaan sanottavaa tästä osasta. Mutta kertokaa te, jos teillä on jotain kommentoitavaa ;-)

 

***