Kaksin aina kaunihimpi.

Kesäloman jälkeen Vilja oli hakenut siirtoa Simkaupungin Akatemiaan, jossa M-P opiskeli. Hakemus oli hyväksytty enempiä kyselemättä, ja huonepulan vuoksi sai jakaa huoneen M-P:n kanssa.
"Ihan totta, ei haittaa meitä ollenkaan", he vakuuttelivat.


"Isä..."

"Mitä sinä oikein ajattelit?!" Viljan isä soitteli joka ilta ja yritti taivutella tytärtään palaamaan entiseen kouluunsa.
"Minä olen valintani tehnyt", Vilja sanoi painokkaasti. "Jos sinulla ei ole muuta asiaa, niin hyvää yötä."


"Tuolta kuuluu omituista ääntä..."

"Mitä ihmettä..." Vilja näki jotain, mitä ei olisi halunnut nähdä.
"Sinä, mitä sinä..." M-P kysyi punastellen lehmämaskotilta, joka oli juuri puristanut häntä takapuolesta.


"Haluutsä turpaas?"

Koska M-P ei näyttänyt reagoivan riittävän nopeasti, Vilja mottasi lehmää nyrkillä. "Antaa olla viimeinen kerta, kun lähentelet minun poikaystävääni!"


"Yllätyshyökkäys!"

Lehmämaskotti meni aivan sanattomaksi ja juoksi pakoon, mutta Vilja sai hänet kiinni olohuoneessa.
"Hiaaaa!!" Vilja huudahti ja syöksyi lehmän kimppuun.


"Tuo näytti pahalta..."

"Toivottavasti ei satu mitään", M-P oli huolissaan. Ja kunnon mammonatavoitteisen tapaan hän oli huolissaan myös tietokoneesta, joka sattui olemaan vaarallisen lähellä tappelupaikkaa.


Huh, kone säilyi ehjänä.

"Haa! Siinäs näit kanttura!" Vilja uhosi annettuaan turpiin lehmänaamalle.
Häviöstä nolostunut kanttura juoksi ulos ja katosi yöhön. Naapurihuoneiden asukit onnittelivat Viljaa voitosta.


"Get a room!"

M-P halusi korvata nynnyn käytöksensä viemällä Viljan treffeille.
"Se olisi mukavaa", Vilja vastasi. "Olisi muutenkin mukava nähdä tämän yliopiston paikkoja."


"Olipa hyvä purilainen!"

Akatemialla ei ollut oikeastaan kuin yksi paikka, kahvilan ja kaupan yhdistelmä, jota kehtasi esitellä.
"Tämähän on hurmaava paikka!" Vilja sanoi saman tien M-P:n helpotukseksi.


"Kaikki laulaa!"

Paikka oli sinä iltana hiljainen, joten Vilja rohkaistui nousemaan mikrofonin ääreen.
"Omistan tämän kappaleen M-P:lle, joka on tuo komea mies tuossa", Vilja sanoi olemattomalle yleisölle.


"Olen suurin fanisi, Vilja!"

Vilja oli varsin kelpo laulaja, ja M-P oli liikuttunut lähes kyyneliin asti.
"Tuo oli kauneinta, mitä olen koskaan kuullut", M-P sanoi, kun Vilja laski mikrofonin paikoilleen ja palasi hänen luokseen.


Kesäyön unelma.

Nyt kun kulttuuria ja ruokaa oli nautittu tarpeeksi, he vetäytyivät kahvilan taakse nurmikolle.
"Olen niin onnellinen", Vilja sanoi. "Voisin olla tässä ikuisesti."
M-P tiesi hetkensä koittaneen.


Kysymys.

"Vilja", hän sanoi ja polvistui. "Haluaisitko... Tulisitko vaimokseni?"
"Ooooh!" Se oli kaikki, mitä Vilja kykeni sanomaan.


"Ota koppi!"

"Kyllä, kyllä, kyllä", Vilja sanoi hypätessään M-P:n syliin. "Jos äsken sanoin olevani onnellinen, niin nyt olen ainakin tuhat kertaa onnellisempi!"


Jalat hyytelönä.

"Ja minä teen sinusta vielä tuhat kertaa onnellisemman", M-P kuiskasi. "Minä lupaan."


Pussau- siis valokuvakoppi.

"Emme ehdi järjestää minkään sortin kihjalaisjuhlia, mutta kuvan voimme aina ottaa", M-P sanoi, ja he päättivät ottaa kuvasarjan saman tien automaatissa.


"Kamera rakastaa minua!"

"Niistäpä tuli hyviä", M-P hymyili. "Pitänee lähettää vanhemille yksi nähtäville."


"Ala-Tuuheloilla."

Kuva ei tietenkään ehtinyt perille pariin päivään, mutta M-P sen sijaan soitti vanhemmilleen.
"Kihloihin?! No mutta onneksi olkoon!" Lyyti kiljahti kuullessaan uutiset.


"Pikkupoikamme on iso jo!"

"Jukran pujut", Ressu totesi ja päivitteli taasen sitä, kuinka aika rientää. "Vastahan hän konttaili tuossa, ja... Nyt jo menossa kihloihin..."
"Tämä talo käy sitten jo pieneksi", Ressu tuumi ja he alkoivat saman tien rakentaa uutta taloa takapihalle:



Ensin perustukset. Vanhaa taloa jouduttiin purkamaan tieltä. Uuteen taloon kuuluu myös kellari...



Sitten seinät ja katot. Tulipa iso talo!



Ulkopuoli melkein valmiina, katon väri vain vaihtoon ja muuta pientä hienosäätöä.


"Ai dollarimerkki tulee tällä näppäimellä..."

Yliopistoajat olivat pian takana, ja M-P tuskaili viimeisen ja suurimman lopputyönsä kanssa. Deadline häämötti jo parin päivän päässä, ja M-P:n oli kirjoitettava vielä kymmenen sivua.


"Enää 9765 sanaa..."

"Äh, ihan kuin koskaan tekisin näillä tiedoilla jotain", hän manasi väliotsikkoa miettiessään.
M-P sai kuitenkin työnsä valmiiksi ja vielä palautettua ajoissa.


Jeu.

Kuukauden päivät kuluivat ja valmistumisseremonia oli historiaa. M-P halusi kuitenkin vielä kutsua vanhempansa juhlistamaan poikansa kouluvuosien päättymistä.


"Bileet!"

"Olen ylpeä sinusta poika", Ressu sanoi. "Sinulla on vielä hieno tulevaisuus edessäsi."
M-P kiitti ja hymyili. Toivottavasti isä oli oikeassa.


"Rakastan tuota pukuasi..."

Myös Vilja halusi onnitella kihlattuaan. Vilja ei halunnut pitää epämukavaa kaapua yllään, mutta oli silti juhlinnassa mukana.
"Isäsi on oikeassa, tulevaisuutesi tulee olemaan hieno", Vilja kuiskasi.
"Kun minulla on sinut, tulevaisuus näyttää hyvältä." M-P:n sanat saivat Viljan punastumaan.


Kotia kohti.

M-P aikuistui ja lähti kohti kotia. Odotukset olivat ainakin korkealla, sillä mies oli valinnut vaatteekseen kartanoherran oloasun.


Toinen tyyli-ikoni.

Vilja aikuistui hetkeä myöhemmin ja lähti sitten M-P:n perään. Viljan asukokonaisuus oli astetta nuorekkaampi.


"Hei, äiti."

"Tervetuloa takaisin kotiin, kulta", Lyyti huokaisi ja halasi poikaansa. Isossa talossa oli ollut niin yksinäistä asua kahdestaan Ressun kanssa. Ehkä pian kuuluisi myös pienten jalkojen tepastelua...


"Minkä pienten jalkojen..?"

Ensi töikseen nuoret tekivät vaateostoksia, ja Vilja muutti kampauksensakin.
"Nyt kelpaa olla aikuinen", he totesivat yhteen ääneen.


"Joku pääjohtajan paikka olisi kiva..."

M-P halusi heti aloittaa elämäntavoitteensa tavoittelun ja haki töitä liiketalousuralta.
"Minusta tulee talousnero tuota pikaa", hän ajatteli varmana soittaessaan erääseen isompaan firmaan.


"Muahahaha..."

Lehmämaskotti tuntui olevan hitaasti leppyvää tyyppiä, ja hänet nähtiin usein hiipparoimassa Ala-Tuuheloiden postilaatikolla.


"Se oli meidän lehti!"

Onneksi Fifissä oli sen verran vahtikoiran vikaa, että se alkoi haukkua lehmän nähdessään ja ajoi tämän pois.
"Ei tarvitse tulla takaisin", se selvästi ajatteli.


Perhe!

M-P oli saanut vakituisen työpaikan ja hänet oli saman tien ylennetty osastopäälliköksi.
"Minähän sanoin, että pojassani on ainesta!" Ressu hihkui.


"Kippis!"

"Ja, äiti ja isä", M-P sanoi hieman hämillään, "me olemme Viljan kanssa päättäneet mennä naimisiin tänä kesänä."
"Lisää hyviä uutisia", Ressu yllättyi iloisesti. "Kyllä nyt kelpaa!"


"Tuossa on jo ryppy!"
 
Vilja oli kuitenkin epäileväisempi.

"Haluaakohan M-P olla kanssani naimisissa sitten kun olen vanha ja ryppyinen?" Hän mietti samana iltana katsoessaan kuvajaistaan.



Niin tai näin, Ala-Tuuheloiden elämä jatkui ilman enempiä kommelluksia. M-P ja Lyyti kävivät töissä, Ressu leikki eläkeläistä ja Vilja yritti epätoivoisesti saada töitä rikollisalalta. Avoimia paikkoja ei vain tuntunut löytyvän.


Naimisissa!

Oli elokuun alku, kun M-P ja Vilja lopulta päättivät mennä naimisiin. Heillä ei ollut varaa hienoihin kemuihin, vaan yksinkertainen vihkiminen riitti.


Tästä se lähtee!

Nyt talossa oli kaksi rouva Ala-Tuuhelaa. Koko perhe tanssi viilenevässä kesäyössä ja taustalla soi Jussi Timpurijärven klassikko. Sama kappale, joka oli soinut radiossa Viljan ja M-P:n tavatessa vuosia sitten.


"Ja tästä lähtee ensimmäinen luku..."

Ressu oli innostunut kokeilemaan kirjailijan uraa. Hän kirjoitti rakkaustarinaa rikkaasta miehestä, joka rakastui ystävänsä vaimoon.
"Tästä tulee vielä hyvä", Ressu mietti ja lisäsi kirjaansa vielä yhden takaa-ajokohtauksen.


"Asiasta toiseen..."

Vaikka Vilja ei ollutkaan kotona yksin, hän tunsi olonsa silti tylsistyneeksi.
"Kultaseni, minusta tuntuu", Vilja sanoi M-P:lle, "minusta tuntuu, että me voisimme yrittää lasta."
"Huh?" Se oli kaikki, mitä M-P onnistui sanomaan. Hän suostui kuitenkin Viljan ehdotukseen tämän perusteltua ideansa.


Mitäköhän ne töissä ajattelevat, kun ei ole omaa autoa.

"Lapsi, hullua", M-P mutisi noustessaan kimppakyytiin. Häntä huimasi hiukan. Oliko hän jo todella niin vanha, että piti miettiä lasten hankkimista?


Ruoka-aika!

Vauvaa odotellessa Vilja huolehti perheen koirista. Molemmat koirat olivat vanhoja ja tarvitsivat tarkkaa huolenpitoa.


Ei tämä nyt niin vaikeaa ole.

Vilja oli alkanut myös ommella.
"Pitäähän sitä osata ommella uskottavat naamiot ryöstöretkiä varten", hän järkeili ja ompeli patalappua.


"Tervetuloa!"

Ressun esikoisromaani "Monte Riston beibi" ei ollut ollut myyntimenestys, mutta hänet haluttiin silti mukaan kirjaseuraan.
"Sinulla on lahjoja", seuran puheenjohtaja sanoi. "Älä vain lopeta kirjoittamista."


"No niin, Fifi..."

Fifi ei koskaan ehtinyt leikkiä enää yhdenkään pikkuisen Ala-Tuuhelan kanssa.


"Viimeisiä haukahduksia?"

Viikatemiehen tutkiessa papereitaan Ressu huokaisi. Fifi oli ollut hyvä koira, vaikka se olikin ollut haastava kouluttaa.


Hautapaikka.

Fifin hauta sijoitettiin rauhaisaan paikkaan pihan reunaan. Haudan viereen istutettiin pieni pensas suojaksi.
"Olepa kunnolla sitten Fifi", Ressu sanoi, "missä ikinä oletkin..."



"Hei kulta", Vilja huikkasi, kun M-P palasi töistä. "Oliko raskas päivä?"
"Ei kai erityisemmin", M-P vastasi. Outoa. Ei Vilja yleensä tullut häntä vastaan.
"Kävin tänään sairaalassa", Vilja kertoi, ja M-P kohotti kulmiaan kummastuneena.


"Vauvaa?"

"Ja he sanoivat", Vilja henkäisi, "että minä odotan vauvaa!"
"Häh?" Sanoi M-P. "Ihan totta?"
"En minä valehtele tällaisista asioista, höpsö", Vilja sanoi. "Että ala vain totutella ajatukseen."


Yörk.

Raskaus oli vaativa alusta alkaen; Vilja juoksi oksentelemassa vähän väliä. Hän oli myös väsynyt ja nälkäinen lähes koko ajan.


Kyllä vanha kansa tiesi!

"Huonovointisuus on merkki siitä, että lapsi on musikaalinen", Ressu kertoi vanhan uskomuksen.
"Eipäs", Lyyti oli eri mieltä. "Huonovointisen äidin lapsesta tulee kaunis!"


Luna.

Ressu hankki itselleen uuden koiran, joka oli pieni ja tuttuun tapaan vaaleanpunainen. Se nimettiin Lunaksi.


Leikkisä koira.

"Äläpäs hyökkää isäntäsi kimppuun", Ressu kehotti koiraansa, kun se yritti näykkäistä hänen lahjettaan.


Puunsyöjä.

Luna oli aiempien koirien tapaan yhtä hyvin koulutettu kuin savannilla syntynyt hyeena ja kokeili hampaitaan kaikkeen puista huonekaluihin.


Maha.

Viljan maha pyöristyi hiljalleen, ja pian kumpu oli jo selvästi nähtävissä.
"Vielä on kuitenkin pitkä aika", Vilja huokaisi, sillä hän olisi jo kovasti hoivannut vauvaa.


Lisää koiria tilauksessa!

"Niin, sehän sopii", Vilja jutteli eläinasioista huolehtivan poliisivirkailijan kanssa.
Ala-Tuuheloille oltiin hankkimassa uutta koiranpentua.


Laakeri.

Hetken päästä koiranpentu tulikin taloon - ja kasvoi aikuiseksi ennen kuin kukaan oli ehtinyt edes silittää sitä.


Tulipa matosta rojua.

Koira, jonka nimi oli Laakeri, aloitti elämänsä Ala-Tuuheloilla tuhoamalla muutaman esineen. Miehet, joilla kummallakin on mammonatavoite, surivat tietenkin menetyttyä omaisuutta kuin kuollutta sukulaista.


Perheonnea.

"Olin aluksi hieman tätä vauvajuttua vastaan", M-P sanoi.
"Tiedän", Vilja sanoi ystävälliseen sävyyn. Raskaus oli jo viime viikoilla.



"Mutta en ole enää", M-P kertoi ja suuteli vaimoaan.
"Tiesin minä senkin", Vilja vastasi sitten.
"Miten sinä tiedät kaiken?" M-P kysyi ihmeissään, mutta Vilja vain hymyili salaperäisesti.


"Kuuluuko?"

"Olkaa sitten kiltisti", M-P komensi vaimoaan ja lastaan, kun hän oli maanantaiaamuna lähdössä töihin.


"Jiaks!"

Vilja ajatteli vielä ottaa aamunokoset, ennen ompelutöiden aloittamista, mutta vauva oli eri mieltä.
"Sehän syntyy!" Vilja kiljahti.


Äiti ja tytär.

Pikkutyttö oli kohta tuijottelemassa äitiään.
"Päätimme, että nimeämme tytön isoäidin toisen nimen mukaan", Vilja kertoi, kun Ressu oli tullut paikalle.



"Nimi on siis Kerttuli", Ressu tajusi ja karkeloi sitten lopun päivää. Niin onnellinen hän oli uudesta pojantyttärestään.



"Nukupa siinä, pikkuinen", Vilja sanoi asetettuaan Kerttulin samaan kehtoon, jossa Aada ja M-P olivat aikoinaan nukkuneet.



Ressu oli juuri saanut valmiiksi toisen romaaninsa "Monte Riston paluu", joka oli saanut hyvät arvostelut ja se keikkuikin myydyimpien kirjojen listalla.
"Pitääpä kirjoittaa trilogia loppuun", Ressu tuumi lukiessaan omaa kirjaansa. "Jännittää niin paljon, miten tämä loppuu..."


Yhdessä.

M-P:llä ja Viljalla oli toisenlaisia suunnitelmia.
"Minä olen vähän ajatellut", Vilja aloitti.
M-P jatkoi hänen lausettaan: "Että olisi kiva, jos Kerttulilla ei olisi suurta ikäeroa pikkusisarukseen?"



"No, voi sen niinkin sanoa", Vilja sanoi. "Olet siis samaa mieltä kanssani..."
M-P vain virnisti ilkikurisesti.


"Hmmm.."

"Onko seuraava osa pian valmis?" Ressulta tiukattiin, kun kolmatta osaa ei ollut alkanut kuulua.
"Kyllähän se", Ressu valehteli sujuvasti, sillä opuksesta "Monte Riston reivit" oli valmiina vasta kaksi lukua.





Kirjan kirjoittaminen oli unohtua, koska Ressu piti niin paljon mieluummin huolta perheen nuorimmaisesta.


Onneksi on kesä.

M-P halusi kovasti yletä urallaan, ja siksi hänen oli harjoiteltava loogisia taitojaan.
"En tajua, miten isä pitää tästä", hän mietti pelatessaan yksin shakkia.


"Tein tänään testin ja..."

Kuullessaan Viljan odottavan toista lasta M-P oli vain iloinen.
"Ihan totta? Upeaa! Olen niin onnellinen", M-P sanoi vilpittömästi hymyillen.


"Muuten..."

"Olen ajatellut", Vilja sanoi muutamaa päivää myöhemmin, "että voisin tämän lapsen jälkeen yrittää etsiä töitä."
"Tietenkin", M-P totesi. "Ei sinusta tule rikollisneroa kotona istumalla..."


Toinen kysymys.

"Mutta hankimmehan me vielä yhden lapsen", M-P kysyi samana iltana.
Vilja naurahti. "Ainakin yhden", hän lupasi.


Kukaan mitään silmiä suojaa.

M-P:llä oli hieman vapaa-aikaa ja hän kulutti sen mieluusti autoaan korjailemalla.
"Tämä auto kelpaa antiikkiliikkeeseen, kun saan tämän valmiiksi", hän mietti työtahtiaan.


"Hei siellä!"

Korjailun välissä hänellä oli tietenkin aikaa vaimolleen ja tulevalle vauvalleen...



... sekä Kerttulille.


Kirja, kirja, kirja...

Ressu alkoi vihdoin saada kirjasarjansa kolmatta osaa valmiiksi, ja samalla harrastusinto nousi huippuunsa.



Uutta vauvaa odotettiin kuin kuuta nousevaa, ja pian alkoikin olla odotettu hetki...


Kasvupyrähdys!

Syntymää odotellessa Kerttuli päätti jättää vauva-ajat taakseen ja kasvaa.



Ja varsin söpö taapero hänestä tulikin!



Tyylimuutosta ennen piti kiiruhtaa potalle, jolla tyllerö istuikin kiltisti.



Ihme kyllä, lapsosen hiukset riittivät nutturakampaukseen. Kierrätyksen vuoksi Kerttuli puettiin samaan mekkoon, jota Aada oli taaperona käyttänyt.


"Ei kiinnosta puhuminen!"

Ressu malttoi jättää kirjansa hetkeksi opettaakseen pojantyttärelleen tärkeitä taitoja, kuten puhumista.


Taas se alkaa.

Ei kulunut kauaa, kun Vilja taas huuteli apujoukkoja.
"Syyynnnytyyyss!"


Kuopus!

Ja niin M-P ja Vilja saivat toisen tyttären. Kerrottakoon, että silmät ovat samanlaiset kuin M-P:llä ja hiukset (yllätys, yllätys) mustat.



"Lällälläää", sanoi Terästitaaninainen taustalla, "minäpä jo tiedän, mikä vauvan nimi on, mutta te ette!"

***

Miksi tuo Lyytin työkaveri tuli poseeraamaan kuvaan? Mokoma linssilude : D

Osat vain pitenevät, jaiks :D Tässäkin 91 kuvaa. Tämän pitempiä en tee. Suunnitelmissa on ollut pitää osat n. 50 kuvan pituisina, ja tämä on melkein tuplasti pitempi :p

Ensi osassa on taas luvassa koiranpentuja, luultavasti hautajaiset ja ehkä lisää vauvoja..? Teen jonkin sortin taloesittelyn sitten, kun saan talon sisustettua kokonaan, nyt siellä on vielä vaikka kuinka monta tyhjää huonetta.
Rahat eivät riitä : D (Tai riittävät ehkä, koska Lyyti sai töistä 50 000 simoleonin bonuksen, jiihaa!)