"Tylsää..."

Syitä siihen, miksi Günther halusi edes haastaa Ressun voidaan vain arvailla, mutta lähipiiristä huhutaan, että hänellä oli ollut vain harvinaisen tylsää.


"Sanos vielä kerran..."

Ressu oli valmistautunut johonkin suureen taistoon, mutta hän oli yllättynyt kuullessaan, mitä Günther sitten sanoi.
"Haastan sinut kauneuskilpailuun", Günther sanoi ja tajusi samassa, mitä oli sanonut. "Tai en sinua, vaan tyttäresi."


Mitä pirua hänen päässään liikkuu?

Säännöt olivat yksinkertaiset. Voittaja oli se, jonka tytär voittaisi lasten kauneuskilpailun.
"Kymmenen vuoden päästä", Günther sanoi. "Silloin katsotaan kumman suvussa on enemmän kauneutta."


"Isin pikkuenkeli."

Haasteeseen keskittyminen oli vaikeaa varsinkin nyt, kun Aada oli vielä vaippaikäinen. Ala-Tuuheloiden esikoinen oli siis nimetty Aada Lyydiaksi.


Nukkuu kuin pieni tukki.

Toinen nimi Lyydia tuli Lyytin isoäidiltä. Entä nimi Aada?
"Hänhän näyttää aivan Aadalta!" Ylpeät vanhemmat kommentoivat nimivalintaansa yhteen ääneen.


"Mites tässä näin kävi?"

Lyyti vietti ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa kotona ja antoi hiustensa taas kasvaa.
"Kyllä niitä pitää sitten lyhentää, kun palaan työelämään", hän kommentoi.


"Tällä kertaa siellä oli jotain!"

Ressusta ei olisi ehkä uskonut, että hän olisi ollut innokas hoitamaan isän velvollisuuksia. Miesparka meni kuitenkin vauvasta aivan sekaisin ja oli juoksujalkaa menossa vaihtamaan vaippoja, ruokkimaan ja pesemään pienokaista joka viides minuutti.


"Ai niin, olihan tämä vauvakin olemassa..."

Lyyti halusi palata mahdollisimman nopeasti töihin, ja heidän oli pyydettävä apua lapsenhoitoon (vaikka Sylvi oli toisin neuvonut). Työhön palkattiin Lemmikki Latvala(ho), jonka motiivit työhön olivat kuitenkin kyseenalaiset.


Pehko.

Vauva-aika kului nopeasti ja Aada kasvoi taaperoksi. Hänellä oli varsin tuuhea ja kiharainen kampaus, mikä hämmensi Lyytiä.
"Ei tuo mitenkään outoa ole", Ressu rauhoitteli, "minun hiukseni näyttäisivät tuolta, jos antaisin niiden kasvaa vielä pidemmiksi."


"Äiti älä katto!"

Onneksi Ressun ja Lyytin vapaapäivät menivät ristiin, ja he saattoivat hoitaa Aadaa vuorotellen, eikä Lemmikkiä tarvinnut kutsua joka päivä.
"Vaippoja ei enää tuhlailla!" Lyyti sanoi opettaessaan Aadaa potalle.

Pian vapaapäiviä olisi enemmän kuin tarpeeksi...


"Mieti, mieti, mieti..."

Kaunialan talous oli taantuman kourissa ja myös Ressun työpaikalla alettiin käydä YT-neuvotteluita. Kaikki työntekijät olivat irtisanomisuhan alla, mikä sai Ressun mietteliääksi. "Enhän minä oikeasti edes viihdy tässä työssä", hän tuumi itsekseen ja sanoi sitten ääneen: "Minä voin mennä!"


"Pärjäile!"

Pomot olivat hieman ymmällään, mutta suostuivat sitten Ressun ehdotukseen.
Aada oli tietenkin iloinen siitä, että isä oli hänen kanssaan kotona. Lyyti ei kuitenkaan ollut samoilla linjoila. "Riittääkö poliisin palkka elämiseen?"


"Toista ei saa ilman toista, kulta."

"Ainakin saat leikata tuon liuhulettisi", Lyyti sanoi kaksinaismoralistisesti.
"Leikkaan omani, jos sinä et leikkaa omaasi", Ressu sanoi, ja hetken mietittyään Lyyti suostui outoon ehdotukseen.


"Kyllä isä osaa."

Ressu kuitenkin lupasi palata töihin, kunhan Aada kasvaisi ja työtilanne paranisi.
"Minulla on säästöjä, kulta. Kyllä me pärjäämme", Ressu lupasi.


"Eikä tarvi tulla takas!"

Ensi töikseen Ressu antoi potkut Lemmikki Latvalalle, jonka palveluksia ei enää tarvittu. Lemmikki suri mielessään. "Mistä minä nyt varastan pakasteruokia ja vessapaperia?"


Aada oppii.

Koska Ressun ei tarvinnut miettiä omia taitopisteitään, hän keskittyi opettamaan tytärtään.
"Sano isä", hän kehotti Aadaa, jota ei puheopetus näyttänyt oikein kiinnostavan.


"Sellainen pieni vain?"

Ressu oli aina pitänyt Jamppaa lemmikkieläimenään, mutta nyt hän halusi jonkin eläinkunnan edustajan hoidettavakseen.
"Kulta, me emme hanki koiraa", Lyyti sanoi taas, kun Ressu ehdotti asiaa.


"On sillä vähän pottumainen nenä."

Lemmikki Latvala ei ollut ollut sattumalta Ala-Tuuheloiden lastenhoitaja. Hän oli välittänyt sisäpiirin tietoja Aadasta Güntherille.
"Sir, voin vain sanoa, että kilpailusta ei tule helppo", Lemmikki kertoi antaessaan viimeistä raporttiaan.


Osaa, ei osaa, osaa...

Kävelyn opettaminen Aadalle oli todellinen haaste, sillä tyttöparalla tuntui olevan kaksi vasenta jalkaa ja koko ajan kiire jonnekin aivan muualle.
Kärsivällisyys kuitenkin kannatti, ja Aada oppi kuin oppikin kävelemään.


"Koetapa nyt hyvä mies siirtää!"

Aada oli päiväunilla, ja Ressu oli vihdoin onnistunut hommaamaan shakinpeluuseuraa. Uhriksi oli valittu paikallisen vanhainkodin työntekijä.


Vanhustenhoitaja.

Usko ja vanhainkoti tuntuivat kieltämättä oudolta yhdistelmältä, mutta mies oli leppoisa kaveri, joka viihtyi työssään.
"Hah hah", Usko sanoi, "En halua viedä niiltä vanhoilta pieruilta iloa valittaa ulkonäöstäni."


"Hautkannäköinen tetä!"

Siisti tai ei, Aada oli kiinnostunut Uskosta. Jos Aadasta ei tule perijää, Usko voisi olla hyvä puolisoehdokas...


Yllättävä kysymys, yllättävä vastaus.

"Entä se koira?" Ressu kyseli taas.
"Mitä? Taasko tämä alkaa", Lyyti huudahti. Sitten hän hymyili. "Hyvä on, mutta vasta sitten, kun Aada täyttää kymmenen."


"Luovuta!"

Haaste ei kiinnostanut Ressua, mutta Güntheriä sitäkin enemmän. Hän tuli haastamaan Ressun tappeluun, jotta saisi tämän luopumaan kilpailusta.


"Mites nyt suu pannaan?"

Günther voitti tappelun leikiten, sillä hän oli viimeisen parin vuoden ajan vain harjoitellut taistelutaitojaan, kun Ressu taas oli hoitanut pikkuistaan.
"Tyttäreni on sata kertaa kauniimpi kuin sinun!" Ressu huusi, kun Günther luikki tiehensä. "Vaikken tiedäkään miltä tyttäresi näyttää."


"Nykyajan rosvot ovat niin nopeita!"

Lyyti ahkeroi töissä. Hän joutui päivittäin juoksemaan laukkuvarkaiden ja muiden pikkurikollisten perässä, sillä talouden taantuma sai ihmiset tekemään epätoivoisia tekoja.


"Jippii!"

Siksi olikin hienoa, että hän sai ylennyksen.
"Jippii!" Lyyti iloitsi. "Taas askel lähempänä supersankaruutta."


"Kiva, että pääsit tulemaan."

Ressulla ja Kaarlella ei ollut pitkään aikaan ollut aikaa nähdä, joten Kaarle kutsui Ressun käymään. Kaarlen sydän oli huonossa kunnossa, joten tunnelma oli aluksi maassa.
"Isälläni oli huono sydän", Kaarle vain sanoi, ja sitten he jo puhuivatkin Güntherin omituisesta haasteesta.


"Kakku on tuossa suunnassa, höpönassu!"

Aika kului kuin siivillä, ja pian juhlittiin taas Aadan synttäreitä. Tällä kertaa ei kutsuttu vieraita, mutta iloiset vanhemmat olivat juhlatuulella kymmenten vieraiden edestä.


"Jee, nyt mä pääsen kouluun!"

Aadasta kasvoikin sitten iso tyttö. No, hiukset ainakin olivat yhä isot.


Lasten kasvu tulee aina yllätyksenä.

Lyytin ja Ressun itku oli herkässä heidän katsoessaan pikkutyttöään.
"Miten minä selviän kevätjuhlaesityksistä?" Ressu mietti etsiessään nenäliinaa.


"Onnea, onnea!"

Aadan tutkiessa lahjojaan vanhemmat onnittelivat toisiaan.
"Kuvittele, lapsemme menee jo kouluun", Lyyti nyyhkytti onnessaan.


Nukkumaanmenoaika oli tuntematon käsite.

Nyt Aadakin oli tarpeeksi vanha pelaamaan shakkia isänsä kanssa.
"Tätä päivää on odotettu", Ressu mietti hymy huulillaan.


"Älä minulta kysy."

"Isä, minä haluaisin koiran", Aada sanoi.
"Niin minäkin, mutta sinun on odotettava vielä muutama vuosi", Ressu vastasi.


"Voi tätä syödä käsinkin, kaverit!"

Aika kului yllättävän nopeasti, ja pian juhlittiinkin Aadan kahdeksanvuotispäivää. Vieraiksi oli kutsuttu muutamia Aadan luokkatovereita.


"Tätä mä oon aina toivonut!"

"Kiitos! Olet maailman paras iskä!" Aada huudahti onnessaan, kun Ressu esitteli lahjansa. Hän oli hankkinut tyttärelleen maalaustelineen ja värit.


"Mistä sitä nyt aloittaisi?"

Aada ei oikein malttanut juhlia vieraiden seurassa, vaan mieluummin aloitti saman tien taiteilun.


"Kuules..."

Samana iltana Ressu ja Lyyti loikoilivat sängyllään.
"Kuule", Ressu sanoi yhtäkkiä, "eikö sinustakin olisi aika toiselle lapselle?"
Lyyti vain hymyili ja suuteli sitten miestään...

---

Vaikutusvalta ja kauneus ovat Kaunialassa sama asia : D Okei, myönnetään, en suunnitellut haastetta tuollaiseksi, kun kirjoitin edellistä osaa. Toivottavasti, ette nyt menettäneet yöunianne :)

Sekopäistä menoa, ja toivottavasti oli kommenttien arvoista...