"Miten aika rientää näin nopeasti?" Elena huokaisi. Tessa ja Annukka valmistuisivat yliopistosta viikon kuluessa, ja Elena muisteli menneitä sisarensa kanssa.
"Vastahan minä juhlin omaa valmistumistani", Elena jatkoi.



"Enkä minä ollut edes paikalla", Kerttuli mietti. Häntä harmitti edelleen se, että oli vihoittellut siskolleen niin kauan.
"Ei meidän sellaista pitäisi muistella", Elena hymyili.



Viljan kuoleman jälkeen siskokset olivat lähentyneet entisestään. Kerttuli oli jäänyt kotirouvaksi, ja Elenakin vietti yhä enemmän aikaa kotona. Televisiotyö oli raskasta, eikä Elena uskonut jatkavansa tv-kokkina enää montaakaan vuotta.



Hän ei kuitenkaan aikonut jäädä kokonaan eläkkeelle, vaan hänen suunnitelmissaan olivat kokkauskirjat ja kattilasarjojen suunnittelu.
"Ja olisihan se hauskaa, jos olisi aikaa lapsenlapsille", Elena tuumaili.



"Olisikin lapsenlapsia", Kerttuli tuhahti. Hän patisteli uraa luovaa poikaansa Aleksia jatkuvasti perustamaan perheen. "Käsittämätöntä, että meistä kolmesta Artturi on se, jolle siunaantuu ensimmäisenä lapsenlapsi!"
Artturin poika Aaron odotti perheenlisäystä kihlattunsa kanssa.



Toisaalla, Simkaupungin akatemiassa, ei lorvailtu. Annukka oli saanut hyvät arvosanat, ja nyt hänellä oli vielä kiire juosta juhlaharjoituksissa ja pakata kaikki tavaransa ompelukoneesta ja kankaista lähtien.



Annukka oli haikea yliopiston loppumisesta, vaikka olikin samalla odottanut sitä malttamattomasti. Hän oli saanut työtarjouksia muutamilta nimekkäiltä muotisuunnittelijoilta, eikä hän jaksanut odottaa töihin pääsyä.



"Mikäköhän minua kotona odottaa?" Annukka mietti valmistujaisillan aattona. Äiti, isä ja ikivanha isoisä ainakin, mutta mitä elämällä olisi hänelle tarjottavanaan?



Noudettuaan todistuksensa kompastelematta Annukka vietti vielä hetken yliopistolla perheensä parissa.



"No, milloinkas saamme ihailla luomuksiasi catwalkilla?" Elena kysyi tyttäreltään.
"Ensi keväänä, todennäköisesti, jos jokin vain kelpaa Tolsa&Kapalon mallistoon..."
Annukka oli päässyt harjoittelijaksi Tolsa&Kapalon muotitaloon.



"Totta kai kelpaa", Elena vakuutteli. "Kyllä sinä itsekin tiedät olevasi lahjakas."
"Niin kai", Annukka myönsi. "Minua vain jännittää. "Saankohan koskaan omaa mallistoa? Pidetäänkö vaatteistani edes?"



"Sinähän olet vielä nuori", Elena muistutti. "Se on sinusta itsestäsi kiinni. Et sinä helpolla tule pääsemään, ja julkisuus voi olla ankeaa."
Elena tiesi, mistä puhui; hänen ravintolansa oli ollut kevään aikana otsikoissa erään perättömän valituksen vuoksi, ja Elena oli joutunut antamaan kymmeniä haastatteluja.



"Usko vain äitiäsi", Klemetti sanoi. "Muista, ettet ole yksin. Me autamme sinua kaikessa."
"Kiitos, isä", Annukka tokaisi. "Mutta riittää jo nuo imelät perhepuheet. Milloin me lähdemme?"



"Onko sinulla noin kiire täältä pois?"
"No, ei minua täällä mikään pidättele", Annukka sanoi ja halasi sitten isäänsä.



Myös M-P onnitteli tyttärentytärtään ja sanoi joitakin rohkaisusanoja.



Juhlien päätyttyä Annukka kasvoi tietenkin aikuiseksi.
"Hah haa! Täältä tullaan muotitalot!"



Sitten Ala-Tuuhelat pakkautuivat taksiin ja ajaa hurauttivat takaisin Kaunialaan.



Aleksi kutsui M-P:n arvioimaan sijoituksiaan harvase päivä. M-P keskusteli liikeasioista mielellään ja antoi vinkkejä parempien kauppojen tekemiseen.



"Sinun ei pitäisi keskittyä liikeasioihin liikaa", M-P sanoi vielä. "Äitisi alkaa olla jo epätoivoinen -"
"Hänen pitäisi pitää huoli omista asioistaan", Aleksi tuhahti. "Olenhan minä jo naimisissa, eikä minulla ole mikään kiire perustaa perhettä."



"Aika kuluu nopeammin kuin huomaatkaan", M-P huokaisi ja katseli kaukaisuuteen Aleksin pudistellessa päätään.



Ludvig Tolsa ja Armo Kapalo olivat olleet muodin huipulla jo toista vuosikymmentä, ja he ottivat mielellään suojiinsa nuoria suunnittelijalupauksia.
"Teet todella hyvää työtä", Ludvig sanoi nähtyään Annukan luonnoksia.



"Kiitos, yritän parhaani", Annukka sanoi nöyrästi.
"Älä ole niin vaatimaton", Ludvig sanoi. "Kaltaisiasi kykyjä löytyy vain kerran vuosikymmenessä!"



"Olisiko nyt noin", Annukka sanoi hymyillen.
"Kyllä, kyllä", Ludvig vakuutti. "Saatpa nähdä kevätmalliston jälkeen, että töistäsi pidetään!"



Mennessään käymään Tessan luona M-P otti Annukan mukaansa.
"Sujuvatko hommat?" Tessa kysyi kaksoissisareltaan.
"Kyllähän ne", Annukka sanoi. "Ludvig ja Armo jaksavat hehkuttaa kykyjäni."





"No he ovatkin oikeassa", Tessa sanoi saman tien. "Usko kykyihisi!"
"Tessakin on oikeassa", M-P sanoi hymyillen.
"Kiitos", sanoi Annukka.



Armo ja Annukka kävivät läpi kevätmallistoon valittuja pukuja.
"Pidän väreistä", Annukka kommentoi. "Muoto on ehkä hieman viime kevättä."
"Hyvä kun huomasit", Armo ilahtui. "Pitää sanoa Ludvigille, että korjaa asian."



"Tuo toinen puku on ehkä hieman liian abstrakti", Armo sanoi, kun he siirtyivät seuraavan mallinuken ääreen. "Ehkä jos toista hihaa lyhentäisi..."
"Minusta hihoja tulisi taas pidentää", Annukka ehdotti.



"Olet oikeassa", Armo huudahti. "Sinusta on niin suuri apu!"
"Kiitos", Annukka sanoi punastellen. Mikäs siinä, kun työ oli niin hauskaa?



Tolsa&Kapalon kevätnäytös sujui hyvin, ja monet huomasivat Annukan luomukset malliston joukossa. Palaute oli hyvää, ja Annukan töistä haluttiin tietää lisää.



Annukka halusi kuitenkin pysyä vielä poissa suurimmasta valokeilasta. Hän halusi vain suunnitella Tolsa&Kapalolle ja totutella muotimaailmaan.
Hän ei ollut pitkään aikaan lukenut muotiblogeja saati kirjoittanut sellaista. Omaan blogiin hänellä ei ollut aikaa, mutta hän luki mielellään nuorten kirjoittajien juttuja.



"Onpas hieno idea", Annukka ajatteli lukiessaan blogia, jossa kerrottiin tomaattimehun käytöstä kankaan värjäykseen. "Pitää kokeilla tuota joskus."



Erään mainoskuvaussession jälkeen Annukka jäi keskustelemaan pomojensa kanssa.
"Teillä oli asiaa", Annukka sanoi, "eikö ollutkin?"



"Niinhän sitä taitaa olla", Armo sanoi vakavalla naamalla, ja Annukka oli hieman peloissaan.
"Olemme vähän miettineet asioita", Ludvig sanoi vuorostaan.



"Me olemme Ludvigin kanssa päättäneet, ettet osallistu syksyn näytökseen", Armo kertoi.
"Mitä, miksen?" Annukka hätääntyi. Olivatko hänen työnsä sittenkin niin huonoja?
"Oikeastaan et osallistu yhteenkään näytökseemme", Ludvig jatkoi. "Saat potkut."



"Aivan niin, pikkukulta", Armo sanoi ja hymyili jo. "Olet liian hyvä tekemään vaatteita muiden nimiin!"
"Mitä?" Annukka henkäisi. "Te siis -"



"Niin juuri", Armo huudahti. "Sinä olet jo valmis muotisuunnittelija! Perusta oma muotitalosi, ja tee meidät ylpeiksi!"
"Tämä tuli kyllä vähän äkkiä", Annukka sai sanottua. "Enkö voisi jäädä vielä? Vaikka vuodeksi?"



"Älä unta nää", Armo julisti. "Sinun kykysi menevät vain hukkaan, jos jatkat täällä työskentelyä."
Annukka meinasi jo kyynelehtiä liikutuksesta. "Kiitos kaikesta!"



Kuultuaan Annukan ryhtymisestä omaksi pomokseen Aleksi kutsui tämän syömään ja keskustelemaan urasuunnitelmistaan.
"Onko budjetti kunnossa?" Aleksi aloitti tenttaamisen.
.


"Eh", Annukka sanoi. Hän ei ollut koskaan ollut kovin läheinen Aleksin kanssa, ja oli enemmän kuin outoa puhua liikeasioista hänen kanssaan. "Totta kai on. Tienasin hyvin Tolsa&Kapalolla."





"Hienoa", Aleksi sanoi tyytyväisesti. "Muista aina, että voit kysyä minulta neuvoa talousasioihin liittyen."
"Totta kai", Annukka sanoi hymyillen ja vannoi samalla itsekseen, ettei koskaan kysyisi.



Annukka oli päättänyt esitellä ensimmäisen oman mallistonsa jo keväällä, ja hänen oli tehtävä paljon töitä. Muutamia vaatekappaleita hän oli jo saanut valmiiksi, mutta nekin hän aikoi tehdä uudelleen - eiväthän ne nyt kelpaisi sellaisinaan!



Aika kului inspiraation vallassa aivan huomaamatta, pian talvi oli tullut ja mennyt, ja Annukan oli aika tehdä viime hetken viimeistelyt ja esitellä kokoelmansa muotimaailmalle.



Muotinäytöstä edeltävällä viikolla Annukkaa haastateltiin useisiin eri lehtiin. Muotilehti Alli oli varannut Annukkaa varten kuusi aukeamaa, ja tätä haastateltiin kokonaisen päivän ajan.



"Mallistosi kuulostaa hienolta", toimittaja sanoi. "En malta odottaa lauantaita. Mutta keskustellaan sitten muusta elämästäsi. Löytyykö mielitiettyä?"
Annukka ei oikein olisi välittänyt kommentoida asiaa. "No eipä löydy."



"Ehkä tämän näytöksen ansiosta", toimittaja johdatteli, "löydät jonkun..."
"Ehkä, ei sitä koskaan tiedä", Annukka kohautti olkiaan. "Ei minun elämässäni oikein tapahdu mitään ihmeellistä. Näytösten lisäksi."



"Eipä kai", toimittaja huokaisi alistuneesti ja kyseli Annukalta sitten tämän tulevaisuuden suunnitelmista.



"Hui", Annukka sanoi itselleen lauantaina, kun näytöksen alkuun oli enää puoli tuntia. "Mitä ihmiset mahtavat pitää tästä? Pitäisikö sittenkin vetäytyä? Ehtiikö vielä?"



Yksi näytöksen malleista pudisti päätään. "Höpsis! Mallistosi rokkaa!"
"Kiitos", Annukka sanoi ja yritti hymyillä, vaikka häntä jännitti niin, että mahaan sattui.



Muotinäytös oli kuitenkin menestys, vaikka väkeä ei ollutkaan saapunut paikalle paljoa. Tyylikkäät urheiluasut olivat monien mieleen, ja hän sai useita tilauksia. Paikalla olleet toimittajat kirjoittivat vimmatusti, ja kuvia räpsittiin sitäkin enemmän.



"En malta odottaa ensi syksyn mallistoa", muuan rouva kommentoi.
"Minuakin kiinnostaa, mitä hän mahtaa keksiä talvea varten", tämän ystävätär lausahti.



"Tiesin, että tyylitajuusi ja luovuuteesi voi luottaa", Armo Kapalo sanoi. "Aivan upeaa. Niin sinun tyylisesi kokonaisuus."
"Mukava kuulla", Annukka sanoi iloisesti.



"Toivottavasti jatkaa samaa rataa", Armo jatkoi. "Olen kuullut vain hyvää palautetta, enkä ihmettele sitä ollenkaan."
"Älä viitsi", Annukka naurahti. "Nolostuttaa."



Annukka oli suosiosta hämillään ja muutamien haastattelujen jälkeen hän suostui keskustelemaan muutamien ihailijoidensa kanssa.



"Pakko myöntää, että ylitit odotukseni", Ainoksi itsensä esitellyt naishenkilö kertoi. "Seurasin muotiblogiasi vuosikaudet ja pidin vaatteistasi jo silloin."
"Ihanko totta?" Annukka oli hämillään.



"Kyllä, kyllä", Aino sanoi. "Odotin uusia merkintöjä kuin kuuta nousevaa. Hehkutin juttujasi myös Veronikalle. Ja hän on lähes yhtä suuri fani kuin minä."



"Olet todella lahjakas", Veronika sanoi ja hymyili Annukalle.
"Tulikin mieleeni", Aino jatkoi saman tien. "Kuinka kiireinen mahdatkaan olla? Ensi viikonloppuna on yhdet bileet, ja mietin mahtaisitko tulla sinne?"
 

"Hmm", Annukka mietiskeli. "Enpä tiedä. Minä -"
"Tulisit nyt", Veronika pyysi. "Ei sinun imagosi siitä kärsi, jos sinä sitä mietit."



"No ei kai", Annukka kohautti olkiaan. "Kai minä sitten tulen."
"Upeaa!" Aino ja Veronika sanoivat yhteen ääneen.



Ainon ja Veronikan bileet olivat aivan perusjuhlat, mutta Annukka oli enemmän kuin kiitollinen päästessään pois salamavalojen välkkeestä.



Kukaan ei udellut seuraavasta kokoelmasta tai Annukan julkkisystävistä, mikä oli Annukalle helpotus malliston julkaisun jälkeisen medioissa esiintymisen jälkeen.



"Onko hauskaa?" Aino kyseli, kun ilta oli jo vaihtumassa yöksi.
"Joo, todella!" Annukka vastasi. "En olekaan juhlinut kunnolla vähään aikaan."



"No, sittenhän sinun pitää juhlia meidän kanssamme useammin!" Aino sanoi ajatuksensa ääneen.
"Kuulostaa aika hyvältä", Annukka hymyili vienosti.



"Tosi hyvä, että tulit paikalle", Aino huokaisi. "Olen ihaillut sinua niin pitkään..." Aino katsoi Annukkaa ripsiensä lomasta.
"Ihanko totta?" Annukka kysyi viattomasti.



Sitten Aino ilmaisi ihailuaan pienellä suukolla, johon Annukka vastasi saman tien.



"Lähtisitkö joku päivä treffeille?" Aino kysyi sitten.
"Ilman muuta", Annukka naurahti. Olipas tämä iloinen käänne!



Ei kestänyt kauaa, kun muotilehdet jo kirjoittivat juorusivuillaan suunnittelijanalun uudesta suhteesta.
"Mitäköhän ne aikovat vielä kirjoittaa?" Aino mietti. "En haluaisi, että elämääni puidaan juorulehdissä..."



"Eivätköhän ne kohta lopeta, kun mitään ihmeellistä ei tapahdu. Kunhan et vain säikähdä mitään menneisyyttäsi kaivavia juttuja", Annukka varoitteli.
"Ei minulla ole luurankoja kaapissani", Aino vakuutti. "Olen vain niin onnellinen!"



"Niin minäkin. En muista koskaan olleeni näin onnellinen."
"Nyt kyllä juksaat", Aino naurahti, ja Annukka vain pudisti päätään.



Klemetillä ja varsinkin Kerttuli-tädillä oli heti neuvoja Annukalle.
"Ole sitten varovainen!" Kerttuli painotti. "Sinulla on jo varsin huomattavat rahavarat, joten ei olisi yllätys, jos hän olisi vain niiden perässä. Tai julkisuuden!"



"E-eihän meidän suhteemme nyt niin vakava vielä ole", Annukka takelteli.
"No, nyt ainakin tiedät, että sitä kannattaa miettiä kahteen kertaan", Kerttuli sanoi painokkaasti, ja Klemetti nyökkäili uneliaasti vieressä.
Pitikö Kerttuli-tädin aina ajatella niin negatiivisesti?



Tulihan Annukan ja Ainon suhteeseen ongelmia, muttei rahaan liittyviä. Juorulehti Ilta-Pala oli julkaissut muutaman aukeaman jutun Annukan ja erään näyttelijättären illanvietosta. Jutussa oli tietenkin spekuloitu salasuhteesta ja kolmiodraamasta, ja juttuun oli saatu haastateltua myös nimettömäksi jäänyttä, joka oli käynyt  yliopiston samaan aikaan Annukan kanssa.



"Mitä ihmettä?" Annukka voihkaisi. "Miten ne voivat keksiä tällaista?"
Hän oli saanut käteensä tuoreen Ilta-Palan ja tuijotti kuvaa, jossa hänen väitettiin esiintyvän.



Aino soitti Annukalle hädissään ja vaati selitystä.
"Ei se tietenkään ole totta!" Annukka huudahti. "Minä kyllä tunnen Meerin, mutten ole tavannut häntä aikoihin."



"Siinä jutussa oli kuviakin!" Aino sanoi epätoivoisesti puhelimeen.
"Meeri on vain ystäväni", Annukka kertoi rauhoitellen. "Olen suunnitellut hänelle pukuja gaaloihin. Ei meillä ole mitään suhdetta."
"Oletko aivan varma?" Aino kysyi.



"Olen", Annukka huokaisi. "En minä ole pettäjä."
"Ei se olisi ensimmäinen kerta", Aino sanoi varovasti. "Yliopistossahan sinä -"
"Siitä on jo monta vuotta!" Annukka huudahti loukkaantuneesti. "En aio tehdä sitä virhettä toiste!"



"Okei, uskotaan", Aino sanoi jo iloisemmin. "Lehtien jutut ovat vain niin uskottavia."
"Yritä vain unohtaa se", Annukka kehotti. "Näämmekö muuten illalla kuten sovimme?"
"Totta kai!" Aino sanoi pirteästi.





Lopetettuaan puhelun Annukka katsoi huokaisten ulos ikkunasta. "Miksi ihmissuhteiden pitää aina olla näin vaikeita?" Hän mietti ja alkoi sitten valita sopivia kankaita iltapukuun, jonka pitäisi olla valmis huomisiltana.



***


Tämä osa loppuu vähän kesken, mutta se olikin aluksi samaa osaa seuraavan kanssa. Osasta vain oli tulossa niin pitkä, että jaoin sen surutta kahtia. Laitan sen seuraavan osan kuitenkin melko pian nettiin, se on melkein valmis.

Serkkujen iät ovat menneet pahasti sekaisin, mutta ei se mitään :-DDDD Aaroninhan piti kai olla nuorempi kuin Annukan ja Tessan, mutta kuitenkin valmistui yliopistosta aiemmin... :-D
(( Tyyliin kukaan ei varmaankaan huomaisi, ellen kirjoittaisi sitä tähän... ))

Malliston ei pitänyt olla mikään "hienoista" urheiluasuista koostuva, mutta mallit eivät suostuneet laittamaan mitään muuta päälle yhteisötontille mennessään... Kiva, kiva :'D

Miksi lavastan aina kaikki bileet samalla tavalla? :-DD Aina tuo värikäs lamppu...

Osa kuvista on hieman erikokoisia :-P
Vaihdoin konetta ja samalla vaihtui resoluutio, mutta ei hän tuo haittaa (kai)...

Ja kommentteja kaivataan taas (niin kuin aina)


***