Yhdessä!

Ensimmäiset kuukaudet olivat arvatenkin hauskoja ja romanttisia. Oli sänkyyn tuotuja aamiaisia ja pitkiä iltoja sohvalla vetelehtien. Jokainen läheisestä videovuokraamosta löytyvä romanttinen elokuva oli katsottu puhki kaikkine jatko-osineen. Jemina oli kaiket päivät kotona ja Ressu kävi näyttäytymässä työpaikallaan pari kertaa viikossa ihan vain muodon vuoksi.

"Huh tätä hommaa!"

Kun rahaa oli kertynyt hieman ylimääräistä, he päättivät rakentaa terassintapaisen takapihalleen. Ressu oli hieman laiskalla päällä ja vetosi toissapäivisestä työpäivästä johtuvaan väsymykseen, joten Jemina joutui hommiin. hän työskenteli mahdollisimman hitaasti, etteivät hänen käsivartensa alkaisi näyttää liian lihaksikkailta (ja paksuilta!)

"Hmmm..."

Muutaman tunnin maata möyhittyään Jemina sai iskettyä kaakelit paikoilleen ja laitettua aidan pystyyn. Ressun oli onnistunut löytää jostain shakkipöytä, jonka he sitten asettivat terassilleen. Tuolit ja ruukkuun tungettu kuusi oli napattu naapurin pihamaalta aamunkoitteessa.


Jamppa ja Jampan oma kasvilamppu.

Lemmikkikaktus Jamppa sai oman paikan olohuoneesta. Ressu oli saanut Jampan kymmenen-vuotiaana, jolloin se oli ollut vain sormenpäänkokoinen ja piikitön. Hyvällä hoidolla ja silloin tällöin annetuilla ylimääräisillä ravinteilla Jampasta oli tullut jo kookas ja hyvinvoiva.

"Kiitosta sitten vaan!"

Shakki ei ollut kuitenkaan heidän lajinsa, ja illalla Jemina lähti kaupungille päivittääkseen tyylinsä. Olihan loput Ressun palkasta johonkin käytettävä! Sopivia kuteita olisi löytynyt vaikka kuinka, budjetti vain oli turhan pieni. Jemina tyytyi ostamaan yhden topin ja housut.

"Toivottavasti kaikki varkaat ovat jo kotona nukkumassa!"

Shoppaaminen oli niin vaivalloista, että hän ei meinannut jaksaa kotiin asti.

"Aivan, en tahdo uskoa itsekään!"

Seuraavana päivänä Ressu tuli kotiin hyviä uutisia mukanaan. Hän oli saanut ylennyksen ja jos hän nyt opiskelisi ahkerasti ja tekisi pitkiä työ- ja yövuoroja, hänelle aukenisi vielä isompia ovia. Jemina oli tietenkin iloinen asiasta (rahan tuloa ei voi estää!) He päättivät kutsua Kaarlen vaimoineen juhlistamaan ilouutista.

"Ruoka näyttää hyvältä, kuten kokkikin!"

Ilta sujui rattoisasti räiskäleitä syöden. Kaarle oli vanhentunut silmissä sitten ensinäkemän, mutta yhä hän oli yhtä vitsikäs. Ressu ei kuitenkaan pitänyt Kaarlen tyylistä kehua Jeminan kokkauksia ("eivät ne ihan niin hyviä olleet!")

"isot, isot, ISOOOT!"

Loppuillasta Kaarle ja Ressu puhelivat niitä näitä. Ressu kertoi eräästä töissä näkemästän naisesta, jolla oli tullut ongelmia implanttiensa kanssa.
"Ne olivat valtavat!" Ressu vakuutti ja levitteli käsiään demonstroidakseen asiaa.

"3-vuotiaanikin keksii parempia valheita..."

Kaarle ei kuitenkaan tuntunut uskovan ja vaihtoi puheenaihetta. "Eilen tullut matsi oli aika tylsä."

"Jumpe, luulin, että noin voi käydä vain TV:ssä!"

Seuraavalla viikolla Ressun työtaakka todella alkoi. Hän opiskeli kaikki yöt plastiikkakirurgiaa, verensiirtoja ja poppakonsteja sekä kaikkea muuta, mikä oli terveyskeskuslääkärille tarpeellista tietää.

Vihdoinkin unta!

Tehtyään pitkää päivää ja opiskeltuaan aivonsa jumiin hän ei jaksanut kuin nukkua kaiken sen ajan, jota ei ollut töissä tai opiskellut. Monina päivinä Ressu jäi nukkumaan työpaikalleen tai opiskeli sairaalan kirjastossa. "En voi vaatia sinua jättämään 'Täydellisiä paiseita' väliin ihan vain sen takia, etten voi keskittyä opiskeluun melussa."

"Tulisikohan se ukko kohta töistä?"

Jemina söi kaikki ateriat yksin, katsoi nauhalta tylsiä sarjoja ja odotteli, että Ressu tulisi kotiin (edes) nukkumaan ja höpöttämään epämääräisiä suolihuuhtelujen roolista kaljuuntumisen hoidossa samalla, kun levittää silmät puoliummessa hammastahnaa paahtoleivälleen.

"Edes uutisissa voisi tapahtua jotain!"

Hän katsoi taas yksin uutisia ("taas tuo outolaaksolainen hullu uutisissa ufo-havaintojen vuoksi!") ja sai tarpeekseen. Hän tarkisti seinäkalenterin, joka oli lähes kauttaaltaan Ressun epämääräisten tentti- ja luentomuistutusten peitossa. Huomisena päivänä oli Ressun ainoa vapaapäivä seuraavaan kolmeen viikkoon. "Huomenna puhumme asiat halki!" Jemina päätti.

"Sinä ja sinun lääkärileikkisi!"

Seuraava aamu oli aurinkoinen kaikkialla muualla paitsi Ala-Tuuhelan olohuoneessa.
"Olisit edes joskus kotona!" Hän huudahti.
"Minä se leivän tuon tähän pöytään", Ressu sanoi vihaisesti, sillä hän oli hyvin väsynyt. "Hankkisit työpaikan, niin ei kävisi aika niin pitkäksi!"

"Töitä? Kerta se on ensimmäinenkin..."

Ressun sanat olivat satuttaneet, mutta pohtiessaan asiaa Jemina alkoi miettiä, että Ressun puheissa oli perää. Jemina oli tosiaan taloudelle suurin tappion tuottaja.

"Kuka ihme nyt tahtoisi olla levänkerääjä?"

Hän tarkisti seuraavan päivän lehden, ja löysikin joitain kiinnostavia ilmoituksia. Lastentarhanopettajaksi tai pikaruokalan kassaksi hän ei ryhtyisi kirveelläkään, ja koehenkilön palkka oli turhan pieni ja työolot epämääräiset.

"Kyllä te juuri minut haluatte palkata."

Jemina soitti kyselläkseen lisätietoja yhdestä työpaikasta. "Sitä rikospoliisin paikkaa haen. Ai kokemusta alalta? Olen seurustellut kahden poliisin kanssa..."


Tähtien näkeminen ei ole aina hyvästä.

Sen jälkeen heistä kumpikaan ei viettänyt aikaa kotona. Ressu nukkui nyt yhä useammin sairaalaan odotushuoneessa, ja Jemina juhli mielellään työtoveriensa kanssa niin usein kuin pystyi. Heille sattui vapaapäiviä harvoin ja vielä harvemmin samalla päivälle. Silloinkin keskustelu kääntyi usein riidaksi.


"Älä nyt viitsi poika!"

"En enää edes tiedä, miksi olemme yhdessä", Ressu huokaisi eräänä vapaapäivänään, jonka Jemina vietti poliisien joka keväisellä lauttaretkellä. Kaarle oli sentään aina valmis juttelemaan henkeviä.
"Koska rakastat häntä", Kaarle ehdotti.
Ressu ei sanonut mitään ja huokaisi.


"Mitäköhän minä olen muka tehnyt ansaitakseni tämän?"

Jemina oli alkanut viihtyä työssään turhankin hyvin. Hän oli saanut hoitaakseen tapauksen, johon liittyi mystinen sanomalehtiä varasteleva ja roskapönttöjä potkiva roisto. Eräs uhreista oli kyseenalaisista syistä kuuluisa Toni Lorula, joka valitti toistuvasti lehtensä katoamisesta. Koska Toni oli hermoja raastava valittaja, hänen tapauksensa annettiin Jeminan hoidettavaksi.


"Oih!"

Toni oli toki aikamoinen valittaja, mutta hän oli myös karismaattisempi kuin kaikki Kaunialan kunnanvaltuutetut yhteensä, ja myös Jemina oli pian hänen lumoissaan. Sen jälkeen Jemina jäi mielellään ylitöihin vaikka joka päivä.


"Vielä pari sivua sokerihumalan ja maksakirroosin yhteyksistä, ja sitten..."

Ressu teki töitä nyt kahta kauheammin, sillä ylennyksistä päätettäisiin kuukauden sisällä ja Ressun lisäksi muutama muukin työntekijä oli halukas saamaan isomman palkkapussin. Vielä oli monta tiiliskivenpaksuista kirjaa lukematta ja muutamia tenttejä rästissä.


"Saammekohan koskaan rikollista kiinni?"

Jemina sen sijaan ei pannut mitenkään pahakseen Ressun työntekoa nyt eikä oikeastaan huomannut sitä, kun hän saattoi tutkia Tonin kadonneiden lehtien kohtaloa.
"Niin kurjaa, että lehtesi viedään", Jemina kuiskasi.
"Toivottavasti emme saa häntä koskaan kiinni", Toni sanoi.


"Ylennys, ylennys, ylennys..."

Eräänä aamuna Ressu heräsi erityisen hermostuneena. Vihdoin oli se päivä, jolloin pomo ilmoittaisi kuka olisi ylennyksen arvoinen. Ressu valmisti ravintoarvoiltaan täydellisen aamiaisen, johon kuului viisi osaa, muttei pystynyt syömään muruakaan.


"Ei hän tule kotiin vielä tuntikausiin!"

Koska Ressu oli ilmoittanut olevansa pitkään töissä, Jemina kutsui Tonin käymään keskustellakseen "roskapönttöjen kaatamisten yksityiskohdista".


...

Jemina ja Toni olivat juuri syventyneet keskustelemaan epäillyistä, kun Ressu kirmasi yllättäen sisään. Hän oli saanut kuin saanutkin ylennyksen ja oli päässyt siksi aiemmin töistä. Jeminan ilme oli näkemisen arvoinen, kun Ressu haastoi Tonin nyrkkitappeluun. Jemina toivoi, ettei Tonin vain kävisi huonosti ("hän on niin vanha ja raihnainen! Mutta komea kuitenkin!")


"Ihanaa, kun miehet tappelevat minusta! Viime kerrasta oli jo aikaa!"

"Minä kuolen ihastuksesta!"

Eikä käynytkään. Jemina huokaisi ihastuksesta ja helpotuksesta, ja Ressu oli sen sijaan paria hammasta köyhempi. "Olipa hyvä, että luin sen 'Vammojen hoito luusereille' -kirjan", hän tuumi samalla, kun pyyhki verinoroja naamaltaan.


"RUAARGHAAAAHH!!"

Toni katosi nopeammin kuin pieru Saharaan, ja Ressu ja Jemina jäivät selvittämään välejään. Ressu oli oppinut tehokkaita taistelutekniikoita viideltä isosiskoltaan ja viskaisi lasillisen vettä Jeminan kasvoille.

Jemina yritti selittää tapahtumia Tonin lemmenjuomalla ja pilaantuneella vesijohtovedellä sekä epämääräisillä salaliittoteorioilla (joihin kaikkiin liittyi rouva Kurjenkaula ja kadonneita kissoja), mutta Ressu ei jaksanut kuunnella. "Ulos", hän sanoi kylmästi.

"Äitiii..."

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Jemina pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja lähti kävelemään heidän yhteisestä kodistaan. "Eikä takaisin ole tulemista!"
Kun Jemina oli lähtenyt, Ressu ei pystynyt enää esittämään päättäväistä. "Miten tässä näin kävi?" Hän kyseli mielessään ja hypisteli sormusta, jota hänen oli ollut tarkoitus tarjota Jeminalle sinä iltana.


"Opinko minä koskaan?!"

Vaikka Jemina olikin ollut Tonin lumoissa, hän ei olisi silti halunnut erota Ressusta. "Miksi juuri nyt, kun hän sai palkankorotuksen!"


"Ja sitten hän..."

Ressu oli ottanut töistä lomaa ylennyksen kunniaksi, mutta yksin lomailu oli hyvin tylsää. Ja kaikesta talossa tuli mieleen Jemina. Siksi Ressu päätyikin lopulta lähikuppilaan. Hän valitteli baarimikolle epäonneaan, ja kumosi laseja kovaa vauhtia. Baarimikko esitti kuuntelevansa, mutta nyökkäili salaa mp3-soittimensa tahdissa.


Ressu tutustui Stadin jokaiseen tarpeeksi synkkään kuppilaan.

Pari viikkoa kului koomatilassa ja Ressu ei jaksanut lopulta mennä töihinkään. Pomot soittelivat kotiin ja lopulta eivät jaksaneet soittaa ollenkaan, koska eivät jaksaneet kuunnella Ressun sammaltavaa örinää. "Pidä sitten vaikka lomaa. Palkatonta sellaista."


"Kuule halaile sinä sitä Lorulaasi!"

Jeminakin soitti hänelle muutaman kerran ja yritti tarjota jonkin sortin sopuratkaisua. Ressua ei kuitenkaan kiinnostanut puhua Jeminan kanssa yhtään mistään.



"Älässhinä puutu tähä ku et misshtää tiä mitää!"

Säästöt menivät juomiin ja muuhun rellestykseen ja hänen elämänsä alkoi mennä alamäkeä suoraan kohti pohjamutia. Vähäisiä ystäviänkään Ressu ei jaksanut tavata.

"Mitä ihmettä sinä teet?"

Kaunialalaiset elivät juoruista ja lopulta Kaarlenkin korviin tuli tieto tästä uusimmasta erotapauksesta, johon liittyi ylitöitä ja Toni Lorula. "Kuules poika", Kaarle sanoi moittivasti, "minähän sanoin, ettei siihen naiseen voi luottaa."
"Ikän kuin... tttuoo lohduttaisshii", Ressu sammalsi.
"Ryhdistäydy hyvä ihminen."


"Äidin luona on niin kivaa..."

"Minussshta tuntu, ettäh taidan lähhteä takasshin kotiin", Ressu sanoi sitten. "Äidin luo."
"Etkä varmana luovuta", Kaarle tokaisi. Ressu näytti kyllä aika nuutuneelta ja tarvitsi kipeästi jonkinlaista apua.


"Tiedän täsmälleen, kuka sinua voi auttaa."

Sitten Kaarlella välähti. "Hmm, aivan", hän sanoi, "minulla on loistava idea."

----

Kuvien kanssa on edelleen ongelmia, mutta kyllä se tästä (Osto/rakennustilassa kuvaaminen ei ole järkevää) :'D
Tekemällä oppii!

Kommentteja taas sitten kehiin!: D