Aiemmin tapahtunut:
Hannan ja Benjaminin liittoa täydensi Roosa-vauva. Perhettä kohtasi suuri suru, kun Helmi katosi. Peteä tapahtuma kosketti eniten, ja järkytys vei häneltä puhekyvyn.
Kuten lapset yleensä, Hannan lapset kasvoivat, eivätkä välttyneet kommelluksitta. Robin tappeli luokkatovereidensa kanssa, Roosa innostui koirista ja Romeo alkoi tutkia Aadan tapausta.
Aikaa on kulunut, mikä on muuttunut?


***




Hannan lapset olivat varttuneet teini-ikään enemmän tai vähemmän tuskaisesti. Hanna itse oli jatkanut töitään uimaliiton hallituksessa, ja Benjamin oli edelleen maajoukkueen päävalmentaja.



Pete oli yhä alakuloinen, mutta hän oli osoittanut pieniä toipumisen merkkejä. Emmi oli vanhentunut kuin huomaamatta. Hän oli sairastellut ja muistikin reistaili.



Mutta kaiken kaikkiaan perhe eli suhteellisen tavallista elämää. Robin oli löytänyt rinnalleen ensimmäisen poikaystävän, luokkatoverinsa Veli-Matin. He olivat alkaneet tapailla erään diskoillan jälkeen.



Nyt suhdetta oli kestänyt kolme viikkoa.
"Voi, Veli-Matti", Robin sanoi. "Me olemme varmasti ikuisesti yhdessä!"



"Varmasti", Veli-Matti vakuutti.
Sitten Veli-Matti suukotti tyttöystäväänsä. Miten kaikki saattoikaan olla niin... täydellistä?



Hanna oli istunut jo tuntikausia umpitylsässä kokouksessa. Muut johtokunnan jäsenet olivat puineet seuraavan vuoden budjettia, ja Hanna oli piirrellyt tikku-ukkoja muistiinpanojensa reunoihin.



"Jos jatkamme näin, olemme kohta ihan rahattomia!" eräs varovainen jäsen sanoi. Sitten oveen koputettiin.
"Ahaa", puheenjohtaja sanoi maireasti hymyilen. "Siinä taitaakin tulla vastaus ongelmiimme."



Ovi avautui. "Saanko esitellä uimaliiton uuden rahoittajan!"
Hanna ei tiennyt, mitä olisi ajatellut. Tämä ei voi olla totta!
"Uimaliittoa tukee tästä lähtien VG-säätiö, josta meille kertoo nyt sen perustaja Vilhelm Goottila."



Puheenjohtaja katseli tyytyväisesti, kun pöydässä puhkesi innokas keskustelu. Goottilat olivat kaupungin ylivoimaisesti rikkain suku! Ehkä koko maan rikkain! Ja he halusivat auttaa uimaliittoa!



Hanna oli edelleen pyörällä päästään. Miksi Vilhelm halusi avustaa juuri uimaliittoa? Goottilat eivät jakaneet rahojaan ihan jokaiselle. Jutussa oli varmasti jokin koira haudattuna...



"Minä olen Vilhelm Goottila, VG-säätiön perustaja", Vilhelm aloitti ja häntä kuunneltiin innokkaasti. "VG-säätiö on lupautunut sponsoroimaan uimaliiton toimintaa seuraavan viiden vuoden ajan. Sen jälkeen neuvottelemme mahdollisesta jatkosta."



Johtokunnan jäsenet nyökkäilivät hyväksyvästi.
"Haluan kuitenkin itse vaikuttaa rahojen käyttöön", Vilhelm jatkoi. Sitten hän katsoi Hannaa suoraan silmiin ja sanoi: "Haluan myös tutustua liiton toimintaan."
Hanna käänsi katseensa häveliäästi muualle.



Romeo oli ikäistensä poikien tapaan kiinnostunut videopeleistä. "Moottoriturpa III" oli juuri ilmestynyt ja peli oli ostettavissa myös lähimarketista. Niinpä Romeo suuntasi sinne peliostoksille.



Napattuaan uutuuspelin hyppysiinsä hän selasi pelihyllyä varmuuden vuoksi. Ties vaikka sieltä löytyisi muutakin kivaa! Romeo vilkaisi hajamielisesti myyjiä ja yllättyi.



Toinen myyjistä näytti hurjan tutulta. Romeo tajusi pian, että tyttö muistutti kadonnutta Aada-tätiä. Romeo oli jo melkein unohtanut tutkimuksensa, mutta hänen kiinnostuksensa heräsi nyt uudestaan.



Romeo maksoi ostoksensa ja vilkuili samalla tyttöä. Nimilapussa luki "Erika". Ehkä Erika oli Aada-tädin jälkeläinen. Sitten hän olisi Romeon serkku usean sukupolven takaa!



Ennen kotiin lähtöä Romeo jäi vielä hengailemaan kauppaan. Hän oli tutkailevinaan vihanneksia, mutta oikeasti hän vain tarkkaili tyttöä. Aivan kuin tuijotus olisi paljastanut arvaillun sukulaisuuden.



Roosa oli alkanut lukea horoskooppeja. Aiemmin hän oli lukenut niitä ohi mennen, mutta kun muutama ennustus oli käynyt toteen, kaikki oli muuttunut. Nyt Roosa etsi käteensä kaikki lehdet, joihin matami Mataliina ja muut astrologit kirjoittelivat.



"Kaksonen", Roosa luki. "Rakkauselämään ei kuulu mitään uutta. Sinkuille jakso on vaativin. Nyt ei kannata panostaa romanssin etsimiseen, vaan huolehdi raha-asioista. Pian ystäväsi tarvitsee rahallista apua."



Roosan harmiksi ennustukset eivät koskaan luvanneet hänelle romanssia. Mutta hän päätti luottaa matami Mataliinaan ja tähtiin. Kyllä kohtalo osoittaisi hänelle rakkauden, kun sen aika olisi.



Robinkin oli saanut kuulla horoskooppinsa tuon tuosta, muttei uskonut niitä lainkaan.
Suhde Veli-Mattiin oli päättynyt yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Robin oli kuitenkin löytänyt itselleen lohduttajan.



Jakella oli maine aikamoisena naistennaurattajana, mutta Robin ei etsinytkään pitkää suhdetta.
"Sinähän voisit tulla seuralaisekseni Kymppiralliin", Jake ehdotti.



"Vaikka", Robin kikatti kuin ihastunut teinityttö. Viikonloppuna pariskunta meni katsomaan Kymppirallia. Voitonjuhlissa Robin ja Jake erosivat.



Romeo kävi kaupassa melkein joka päivä. Jos Erika ei ollut vuorossa, Romeo lähti saman tien kotiin. Romeo oli vältellyt Erikan kassaa, mutta nyt toinen kassa oli suljettu.



"Eli siis 35 simoleonia", Romeo sanoi maksaessaan ostoksia. "Tässä, Aada... siis Erika."
Erika katsoi häntä oudosti.



Otettuaan vaihtorahat kassakoneesta tyttö ei antanut niitä heti. "Stalkkaatko sinä minua? Käyt täällä joka päivä vain vilkuilemassa ja ostat yleensä vain yhden tikkarin."
Romeo oli sanaton.



Hän pyysi Erikaa kuuntelemaan selityksen, ja tämä suostui. Kaupassa ei ollut juuri asiakkaita, joten Erikalla oli aikaa kuunnella, kun Romeo kertoi kaiken tutkimuksistaan. Romeo aloitti alusta asti ja lopetti tarinansa Erikan ja Aadan yhdennäköisyyteen.



"Valitettavasti minulla ei ole Aada-nimistä esiäitiä", Erika sanoi. "Kaikki isovanhempani ovat kotoisin Franskasta. Ja he olivat niin syntyperäisiä franskalaisia kuin mahdollista."
"Ahaa", Romeo sanoi.



"Olen pahoillani", Erika sanoi. "Minun pitäisi kuitenkin jatkaa töitä."
"Ei se ole sinun syysi", Romeo vakuutti. "Siis se, ettette ole sukua."
Romeo lähti sitten kotiin. Juuri ennen kuin hän ehti ovesta ulos, Erika vielä huusi hänen perässään.



"Romeo! Voisin auttaa sinua sen tutkimuksen kanssa", Erika ehdotti.
"Okei", Romeo sanoi. "Tulen huomenna sopimaan tarkemmin. Jos olet töissä?"
"Olen", Erika sanoi hymyillen ja palasi sitten työpisteelleen.



VG-säätiön esittelystä oli kulunut muutamia kuukausia. Vilhelm oli käyttäytynyt asiallisesti, mutta Hanna oli varma, että tällä oli jotain mielessään. Siksi Hanna halusi puhua Vilhelmin kanssa kahden.
"Enkö minä saisi avustaa ketä haluan?" Vilhelm kysyi naurahtaen.



"Sinä tiesit, että minä olen töissä täällä", Hanna sanoi.
"Mistä minä olisin sen tiennyt?" Vilhelm kysyi vinosti hymyillen.
"Varmasti siitä on kirjoitettu lehdissä", Hanna vastasi, vaikkei ollut täysin varma. Olisihan olympiamitalistin uranvaihdosta voitu kirjoittaa edes pikku-uutinen?



"Hanna, kaiken ei tarvitse liittyä sinuun", Vilhelm sanoi säälivästi hymyillen.
Hanna yritti tuijottamalla saada totuuden ulos, mutta Vilhelm ei tunnustanut mitään.



"Ilmeisesti et ole päässyt yli suhteestamme", Vilhelm kuiskasi. Sitten hän tarttui Hannan käteen. "En minäkään ole."
Hanna vetäisi kätensä pois Vilhelmin otteesta.



"Minä tiesin tämän!" Hanna sihahti ja poistui paikalta. Hänen poskensa olivat punaiset kuin paloauto ja hänen sydämensä hakkasi tuhatta ja sataa.



Kasvettuaan Roosa oli ottanut vastuun koirien hoidosta. Tupun toinen pentu oli annettu pois, mutta narttupentu Muru oli saanut jäädä. Tupu sai elellä lokoisesti, mutta Murusta Roosa oli päättänyt kouluttaa tottelevaisen koiran.



"Muru", Roosa sanoi painokkaasti. "Tänne."
Koira käveli hänen luokseen leppoisaan tahtiin. Se haukahti ylpeänä ja heilutti häntäänsä keksinpalan toivossa.
"Hyvä on", Roosa myöntyi ja kumartui antamaan koiralle palkkion.



Roosa huokaisi. Toisinaan hän kaipasi poikaystävää. Osittain siksi, että muillakin oli. Oli äärimmäisen tylsää katsella muiden tanssivan bileissä hitaita, kun itse joutui istumaan yksin. Ennen kaikkea Roosa olisi kuitenkin halunnut viettää aikaa kahdestaan jonkun kanssa.



Hän halusi jakaa salaisimmat salaisuutensa jonkun kanssa ja hän halusi tuon jonkun luottavan omat salaisuutensa hänelle. Mutta horoskoopit eivät vielä luvanneet sellaista. Siihen asti Roosan oli kerrottava huolensa Murulle. Ainakaan se ei kailottanut niitä eteenpäin.



Lyhyiden suhteiden jälkeen Robin oli alkanut seurustella itseään kolme vuotta vanhemman Jessen kanssa. Robin oli hyvin ihastunut, ja suhde voi hyvin; nyt seurustelua oli jatkunut kolme kuukautta.



"Kysyitkö jo lupaa matkaan?" Jesse kysyi. Hän oli lähdössä rantalomalle ja hän oli pyytänyt Robinia mukaan.
"Sain luvan", Robin kertoi aurinkoisesti. "Minun pitää vain maksaa matka itse."



"Minulla on säästöjä kesätöistä", Robin jatkoi, ja Jesse nyökkäsi hyväksyvästi.
"Meillä tulee olemaan niin hauskaa!" Jesse intoili.



"Näytän sinulle Poraporan tulivuoret!" Jesse sanoi. Robin hymyili ja halasi Jesseä tiukasti. Hänelle riitti, että hän saisi olla Jessen kanssa.



Vilhelm pyöri Hannan mielessä jatkuvasti. Hanna oli keskittynyt ajatuksiinsa, eikä hän huomannut Benjaminin asettuvan viereensä. Hanna säpsähti Benjaminin silittäessä hänen selkäänsä.



 Benjamin pujotti kätensä Hannan yöpaidan alle.
"En ole sillä tuulella", Hanna huokaisi.
"Sinä et koskaan ole", Benjamin sanoi tylsistyneesti ja siirtyi omalle puolelleen.



Hanna ei jaksanut pyytää anteeksi. Benjamin alkoi pian kuorsata, mutta Hanna ei saanut unta.
Miksi sen miehen piti tulla taas elämääni? Ja miksi minä ajattelen häntä koko ajan?



Erikan työvuorojen vuoksi tutkimuspäiviä oli mietittävä tarkkaan. Kummankin nuoren oli luettava kokeisiin, ja koska he olivat eri kouluissa, kokeet olivat eri päivinä. He onnistuivat kuitenkin tapaamaan viikoittain Kaunoharjun pääkirjastossa.



"Tätini on innokas sukututkija", Erika kertoi. "Lainasin häneltä muutaman kirjan."
"Hieno juttu", Romeo sanoi. "Löysin taas muutaman asukasluettelon, joissa on mainittu Aadan syntyneen 16. toukokuuta 1930. Hänethän julistettiin kuolleksi, mutten usko sitä, että hän oikeasti kuoli."



"Tai siis, tietenkin hänen täytyy nykyään olla kuollut, mutten usko, että katosi, koska hän kuoli", Romeo selitteli epämääräisesti. "Jos tajusit..."
"Joo, taisin tajuta", Erika naurahti. "Oletko tehnyt jonkinlaista suunnitelmaa?"



"Suunnitelmaa?" Romeo toisti ihmeissään.
"Niin", Erika sanoi ja huokaisi. "Te pojat olette aina niin epäjärjestelmällisiä. Meidän pitää siis aloittaa tutkimussuunnitelmasta. Mitä lähteitä tutkimme ja milloin. Kai sinä olet tehnyt muistiinpanoja?"



"Joo, tietty", Romeo sanoi kaivaessaan ruttuista vihkoa takataskustaan. Erika nosti kätensä otsalleen ja huokaisi.
"Tämä projekti tulee olemaan työläämpi kuin osasin odottaa."



Ala-Tuuheloiden perhe Peteä lukuun ottamatta oli kokoontunut illalliselle. Emmi ja Benjamin juttelivat päivän tapahtumista ja lähestyvistä kuntavaaleista, muut nyökkäilivät hajamielisesti.



Hanna mietti töitään ja Vilhelmiä. Millainen huomisesta työpäivästä tulisikaan?
Robin hyräili hiljaa ja hymyili. Hänen katseensa harhaili ja ruokakin pyöri lautasella. Robin oli korviaan myöten rakastunut.



Romeo ajatteli tutkimuksiaan. Juttua oli tutkittu turhaan vuosia. Ehkä arvoitusta ei oltu tarkoitettu ratkaistavaksi.
Roosa huokaili apeasti. Mikseivät horoskoopit voineet olla hänen edukseen? Edes joskus. Yhden kerran. Oliko se liikaa pyydetty?



"Romeo se vain miettii tyttöystäväänsä", Robin sanoi yhtäkkiä.
"Erika ei ole minun tyttöystäväni!" Romeo kivahti posket punaisina hehkuen. Muu perhe tuijotti. "Me olemme vain kavereita! Oikeasti!"



"En maininnut nimiä, Romeo", Robin virnisti. "Se on siis joku Erika."
"Onko sinulla tyttöystävä? Mikset ole kertonut?" Roosa kysyi, ja Romeo yritti selitellä asian todellista laitaa. Tuloksetta.



Kaikilla muilla on joku, Roosa tuumi katsoessaan tulevan viikon horoskooppeja. Sivun löytäessään Roosa luki: "Kaksonen on perheensä suosiossa. Apuasi kaivataan yllättävissä asioissa, eikä romantiikalle ole aikaa."



Tekeekö matami Mataliina tämän tahallaan? Roosa tuskastui ja perui sitten ajatuksensa. Horoskoopit olivat osuneet oikeaan niin monesti, että niiden oli pakko olla totta. Matamikin vain tulkitsi tähtiä. Tähdissä se vika oli.



Sitten pieni mainos kiinnitti Roosan huomion. "Matami Mataliina saapuu Kaunoharjun ostoskeskukseen ennustamaan ensi lauantaina", Roosa luki ja innostui. Hänen olisi pakko päästä kuulemaan ennustus!



Myöhemmin Robinkin oli tullut vaihtamaan pyjaman.
"Uskotko sinä tosirakkauteen?" Roosa kysyi. "Kun olet niin monien poikien kanssa."
Robin mietti hetken. "Taidan uskoa. Mutten halua silti vain odottaa sitä toimettomana." Robin iski silmää.



"Onhan tuossa järkeä", Roosa sanoi kohauttaen olkiaan. "Uskotko, että Jesse on se oikea?"
"Hän on ainakin oikein tällä hetkellä", Robin sanoi eteerisesti hymyillen.



"En usko, että tämän ikäisenä tarvitsee päättää elämänkumppaniaan", hän jatkoi.
"Ei kai", Roosa sanoi ja nousi seisomaan.



"Älä huoli, kyllä sinäkin jonkun löydät", Robin sanoi rohkaisevasti. "Vai pitäisikö sanoa, että joku löytää sinut."
"Kiitos", Roosa huokaisi. Helppohan siskon oli sanoa, kun ei uskonut horoskooppeihin!



Romeo ja Erika olivat jälleen kerran olleet kirjastossa sulkemisaikaan asti.
"Luulen, että näistä lehdistä löytyy jotakin sopivaa", Erika sanoi ja taputti laukkuaan, jossa oli puolenkymmentä vanhaa sanomalehteä.



"Toivottavasti", Romeo huokaisi. "Olen muuten houkutellut sinut tekemään turhaa työtä."
"En minä täällä etsintöjen takia käykään", Erika sanoi ja punastui hieman. "Ei kun... Ei se ole turhaa, koska löydämme jotain."



"Okei", Romeo hymähti ja katsoi Erikaa kummastuneena. Mitäköhän outoa tyttö oikein ajatteli?
He lähtivät kävelemään bussipysäkille jutellen samalla niitä näitä.



He eivät kuitenkaan tienneet, että heidän etsintänsä olivat herättäneet huomiota. Ja nyt heitä tarkkailtiin.
"Löydätköhän sinä etsimäsi, Romeo? Löydätkö sinä minut?" Aada sanoi hiljaa ja katosi varjoihin.


***


Ja Tuksun paluu! Se taitaa vainota Aliksia jostain syystä :D
(Tuksu on varmaan joku kirjaston siivooja, kun se on menossa sinne sulkemisajan jälkeen...)

Aargh, Vilhelmillä on edelleen tuo semijunttityyli :DD
Unohdin, ettei tuolla yhteisötontilla ollut peiliä... Joten tuolla mennään.

Oikeastihan noilla teineillä on useampi vuosi ikäeroa. Romeo on pari vuotta vanhempi kuin Robin ja tämä taas kolme vuotta vanhempi kuin Roosa. Saavat kuitenkin olla samaan aikaan epämääräisen ikäisiä teinejä :D Pääsen helpommalla. Yliopistossa ikäerot tulevat taas takaisin ;)

Joo, Erika ei ole mitenkään täysin identtinen Aadan kanssa. Mutta iho, silmät ja hiustenväri ovat samat :D ja pitäisihän sen ulkonäön muuttua muutaman sukupolven aikana...
Tuo idea on pyörinyt paperilla jo pitkään. Tuo Erika-sim on hillunut naapurustossa jo ties kuin pitkään odottamassa tätä hetkeä :D Ja siis ihan townie se on ;>

Aadan syntymäpäivää ei ole taidettu mainita. Yritin katsoa osaa 4, jossa Aada syntyy, mutta minua nolotti liikaa. Se osa siis :D Oli pakko lopettaa. Tosin mitä ehdin lukemaan, niin kuukauttakaan en ollut tainnut mainita. En yleensäkään kerro kuin vuodenajan vähän sinne päin, jotta lukijan mielikuvitukselle jää tilaa. Jääköhän sitä tilaa liikaa... No Aada saa kunnian olla ensimmäinen, jolla on tarkka syntymäpäivä! Vai olenko päättänyt jonkun muun synttärit? :D

En muuten aio kertoa teinien tavoitteita. Tai luonnepisteitä. Koska ne eivät vaikuta peliini tai tarinaan erityisemmin, en halua niiden vaikuttavan myöskään äänestykseen. Voin kertoa ne jälkikäteen, jos jotakuta kiinnostaa ;)
Äänestyksestä kuitenkin tarkemmin ensi osan lopussa...

Ja kommentit ovat aina kivoja :>
Ja piilolukijat nyt esiin! :D

Jos joku muuten halua jauhaa paskaa simssistä tmv. niin voi laittaa mese-osoitteen viestinsä sähköpostikohtaan (sehän ei näy kuin minulle). Ja mainitsee, että lisään :)


***