"Minä..."
Kerttuli näytti itkuiselta, katuvalta ja hän tärisi. Elena ei voinut kuin tuijottaa. Se tuntui niin epätodelliselta. "Kerttuli..."



"Olen pahoillani", Kerttuli sopersi. "Kaikesta. Minä -"
"Ole hiljaa", Elena sanoi, ja Kerttuli säpsähti. "Tarkoitan, että sinun pitää unohtaa ne vanhat asiat. Et sinä niiden vuoksi tänne tullut."



Kerttuli ei osannut sanoa mitään. Hän oli jo ehtinyt unohtaa, kuinka Elena saattoi lukea häntä kuin avointa kirjaa. "Daniel... Me... Minä ja Daniel eroamme."
"Olen pahoillani", Elena sanoi vuorostaan.



"Minä olin väärässä", Kerttuli kuiskasi. "Olen ollut väärässä Danielin suhteen, sinun miehesi suhteen ja -"
"Älä", Elena hyssytteli. "Ei meidän tarvitse kaikesta puhua tänään. Jää yöksi, ja puhutaan aamulla."



"Niin", Kerttuli sanoi hiljaa. Tarkemmin ajatellen asioiden sulattelu yön yli ei kuulostanut lainkaan huonolta ajatukselta. "Entä Aleksi ja Lyydia? He ovat olleet yksin -"
"Tietenkin hekin yöpyvät täällä", Elena hymyili. "Me olemme kaikki perhettä."



Kerttuli asui lapsineen Elenan luona kuukauden päivät. Vielä senkin jälkeen serkukset leikkivät usein yhdessä. Anitakin tuli hyvin toimeen Aleksin kanssa, vaikka heidän ikäeronsa oli varsin suuri. Heissä kummassakin piili isovaari Ressun into pelata shakkia.





"Olet hyvä pelaamaan", Aleksi sanoi, "ikäiseksesi."
"Olen hyvä millä mittapuulla tahansa", Anita vakuutti. "Katsopa, taisin syödä kuningattaresi."
"Pentele", Aleksi tuhahti. "Peliä ei ole vielä menetetty."



Kaksosista Tessa oli aina ollut hieman lapsellisempi. Hän tykkäsi leikkiä nukkekodilla silloin, kun hän kaksoissisarensa chattaili ystäviensä kanssa tietokoneella.



"Hyvä, että olet kaverini", Anita sanoi siskolleen. "Annukka on niin vakava."
"Niin aikuinen", Tessa sanoi ja pyöräytti silmiään ja sai Anitan nauramaan.



"Minä en koskaan haluaisi kasvaa aikuiseksi", Tessa sanoi kaihoisasti. "Isä ja äitikin vaan puhuvat laskuista ja jutuista, joita on uutisissa. Kaikesta tylsästä."
"Ja vakavasta", Anita lisäsi.



Kasvettuaan mammonatavoitteinen Aleksi oli M-P:n lempilapsenlapsi, vaikkei hän sitä myöntänytkään. Pojalla oli suuret suunnitelmat, mutta myös kykyä toteuttaa ne.



Aleksi pelasi usein mini-golfia isoisänsä kanssa ja keskusteli samalla pörssikursseista ja yritysmaailmasta.
"Olen päättänyt sijoittaa lastenvaatebisnekseen", Aleksi kertoi, ja M-P nyökkäili hyväksyvästi.



"Sillä alalla on loistavat näkymät. Lapsia syntyy enemmän kuin koskaan ja heidät halutaan pukea yhä tyylikkäämmin", Aleksi perusteli. Aika oli taas kulunut kuin huomaamatta ja oli jo alkuilta.



Nyt kun Aleksi oli jo vanhempi Anita joutui etsimään peliseuraa muualta. Klemetti ei ollut innokas shakinpelaaja, muttei kehdannut kieltäytyäkään.
"Isä, olet huono häviäjä", Anita totesi, kun oli syönyt isänsä kuninkaan.



"Enpäs", Klemetti väitti vastaan. "Ehdimme pelata vielä yhden pelin."
"Hyvä on", Anita myöntyi. "Äläkä sitten suutu, kun häviät."



"Miten niin 'kun'?" Klemetti kysyi ja siirsi ratsuaan.
"Tuo olikin aika hyvä siirto", Anita virnisti. "Olet kehittynyt."



Vilja oli päässyt rikollisneroksi, mutta vain muutaman päivän jälkeen se oli tuntunut tylsältä. Niinpä hän oli jäänyt eläkkeelle rikollishommista. Mitä nyt hankki yhä sanomalehden naapurilta.



"Aiotteko rikollisiksi niin kuin mummo?" Anita kysyi siskoiltaan, kun he olivat syömässä aamiaista. "Vai kokeiksi vai taloustyypeiksi?"
"Onhan niitä muitakin ammatteja kuin nuo", Annukka totesi heti.



"Mutta jos olisi pakko valita noista", Anita tarkensi kysymystään.
"Minä haluan ainakin arkeologiksi", Tessa sanoi vakavalla naamalla, Annukka tirskahti ja Anita näytti tyrmistyneeltä.



"Mikä se on?" Anita kysyi ihmeissään.
"Arkeologi tutkii muinaista elämää", Tessa vastasi, ja Anita näytti tylsistyneeltä. Arkeologia ei selvästi ollut mitään kiinnostavaa.





Pian lapsuuden leikit ja haaveilut olivat kuitenkin taakse jäänyttä aikaa, ja Tessa ja Annukka kasvoivat.





Ensin Tessa...





... ja sitten Annukka.



Kasvaminen oli uuvuttavaa, ja tytöt menivät heti nukkumaan. Tessa näki unta uuteen tavoitteeseensa liittyen; hän tavoitteli suosiota.



Annukka taas kaipasi mammonaa, ja suunnitteli jo etsivänsä työpaikan heti herättyään.



Molemmat muokkasivat hieman tyylejään. Tessa oli selaillut vanhoja valokuva-albumeja ja valitsi samanlaisen kampauksen kuin Elenallakin oli nuorena ollut.



Annukka taas antoi hiustensa kasvaa ja värjäsi ne vielä räiskyvämmän punaisiksi.





Perheen koirat saivat yhden ainoan pennun, joka nimettiin Melliksi. Äitiinsä se ei ainakaan värinsä puolesta ollut tullut. Melli päätettiin pitää vanhempiensa seurana.



Anita halusi tietää yläasteesta ja lukiosta. "Onko totta, että opettajat ovat ilkeämpiä?"
"Joo, totta on", Tessa sanoi heti. "Heittelevät oppilaita liiduilla, jos vastataan väärin."



"Ihanko totta?" Anita oli yllättynyt ja peloissaan. Hän oli aina ollut varsin hyväuskoinen, ja isosiskot tykkäsivät huijata häntä.



"Ei nyt -" Annukka aloitti, mutta Tessa keskeytti.
"Etkö muista, kun sinua heitettiin liidulla viime vuonna?"



"Joo, siis..." Ja sitten Annukka tajusi, että Tessa halusi vain pilailla pikkusisaren kustannuksella. "Niin, opettajat ovat vähän äkkipikaisempia."
Anita ei sanonut mitään, vaan mietti kauhuissaan tulevaisuuttaan.



Annukka löysi mummonsa ompelukoneen ja ompeli muutaman patalapun huvin vuoksi. Ompeleminen osoittautui yllättävän mukavaksi ja Annukka ryhtyi suunnittelemaan yhä monimutkaisempia ompelutöitä.



"Minähän olen varsin lahjakas", Annukka tuumaili katsellessaan vaatteita, jotka oli juuri ommellut itselleen. "Ehkäpä rupeankin vaatesuunnittelijaksi."



Elena oli tehnyt kovasti töitä ravintolassaan ja saanut sen kukoistamaan, mutta haaveili yhä julkkiskokin urasta.
"Olisi niin upeaa kokata TV:ssä", hän kertoi Kerttulille.



"Sinähän olet loistava kokki", Kerttuli kehui. "Ohjelmastasi tulisi varmasti hieno!"
"Hyviä kokkiohjelmia on jo paljon", Elena huomautti.



"Mutta sinun voisi olla vielä parempi", Kerttuli intoili. "Keksin jo muutaman idean! Meidän pitää vain kuvata materiaalia, jota voimme esittää TV-yhtiöille."
Elena ei voinut kuin hymyillä. Kuinka hauskaa kaikki olikaan, kun Kerttuli oli taas hänen ystävänsä.



Kauaa ei Anita joutunut leikkimään yksin, sillä teini-ikä oli jo edessä. Suuria juhlia ei pidetty, vaan tyttönen kasvoi aivan tavallisena iltana.



Kasvu onnistui hyvin, ja Anita sai mammonatavoitteen. Hän aikoo kaupunkisuunnittelijaksi.



Klemetti oli hankkinut 20 hyvää ystävää ja saanut elämäntavoitteensa suoritettua.
"Onpa... platinainen olotila", hän mietiskeli lukiessaan päivän uutisia, jotka olivat poikkeuksellisen hyviä.



Elenan ideasta oli pidetty muutamassakin eri TV-yhtiössä, ja hänet oli kutsuttu keskustelemaan ohjelman mahdollisuuksista.
"En haluaisi olla pinnallinen, mutta ulkonäkö on tärkeää televisiossa", Elena mietti kammatessaan hiuksiaan.



Kerttuli oli sanonut sopimuksen olevan jo varma, mutta Elena ei halunnut odottaa liikoja. Entäs jos TV-pomot halusivat vain ostaa hänen ideansa ja palkata ohjelmaan toisen kokin?



Anita oli tutustunut lähemmin erään ystävänsä isoveljeen, jonka hän oli viimein uskaltanut kutsua käymään.
Puheenaiheita riitti ja hauskaa oli, mutta Anita halusi Väinön olevan muutakin kuin kaverin isoveli.



"Arvaa mitä", Väinö sanoi yhtäkkiä. Anita ei arvannut, mutta katsoi Väinöä kysyvästi.
"Miten minä sanoisin tämän... Olet kuitenkin pikkusiskoni kaveri ja onhan meillä jonkin verran ikäeroakin ja..."



Anita tiesi, että hänen pitäisi ottaa ohjat omiin käsiinsä. "Kakista ulos", hän sanoi ja tarttui Väinön käsiin.



Väinö ei sanonut mitään, vaan veti Anitan lähelleen ja suuteli tätä. Siitä illasta lähtien he seurustelivat molempien sisaruksien yllätykseksi.



Annukka ei ollut romantiikassa sisartaan huonompi. Hän oli seurustellut jo jonkin aikaa erään kaveriporukkaansa kuuluvan pojan kanssa. Tino teki koulun jälkeen ja viikonloppuisin töitä muuan ravintola Raviolissa.



"Minusta on vain jotenkin hassua seurustella pomon tyttären kanssa", Tino tuumi usein. "Luulin, että sellaista on vain TV-sarjoissa."
"No, äiti ainakin tietää, että olet hyvä tyyppi", Annukka sanoi hymyillen.



"Suunnitteletko yhä lykkääväsi yliopistoa?" Annukka kysyi.
"Kyllä. Aion työskennellä täällä vuoden ja haen sitten yliopistoon", Tino kertoi.
"Joudumme olemaan paljon erillämme", Annukka huokaisi. "Mutta emmeköhän me pysty siihen."



Tessa taas panosti viimeisiin lukiovuosiinsa ja tähtäsi parhaisiin stipendeihin.
"Ehdin minä tapailla poikia yliopistossa. Tai ehkä vasta sen jälkeen."



Muutamien poikien kanssa Tessa oli käynyt treffeillä, mutta yksiin treffeihin hänen suhteensa olivat aina jääneet. "Kyllä se oikea vielä löytyy, ei kiirettä", hän vakuutteli itselleen.



Ainoa poika, jonka kanssa Tessa vietti aikaa, oli hänen serkkunsa Aaron. Tietotavoitteisen Aaronin kanssa oli mukava keskustella, sillä häntä kiinnostivat muutkin asiat kuin romantiikka.



"Oletko todella sitä mieltä?" Tessa kysyi yllättyneenä, kun he puhuivat arkeologiasta.
"Totta kai", Aaron sanoi. "Paikalliset olivat alunperin kalastajia, eivätkä maanviljelijöitä kuten alunperin ajateltiin."



"Aika jännää", Tessa sanoi aidon kiinnostuneesti. Aaron oli ainoa, jonka mielestä tämä puheenaihe oli kiinnostava. Tessa voisi ajatella ihastuvansa Aaroniin - ellei tämä olisi hänen serkkunsa.



Melli kasvoi aikuiseksi ja muistutti paljon isäänsä. Sen seuralaiseksi kaivattiin jo uutta koiraa, ja muutaman puhelun jälkeen selvisi, että juuri sopiva koiranpentu odotti uutta kotia.





Pikkukoira saapuikin Ala-Tuuheloille jo seuraavana päivänä. Pentu nimettiin Oskuksi. Suureksi yllätykseksi se kasvoikin isoksi jo samana päivänä.



Elena saapui TV-yhtiöltä pitkien neuvottelujen jälkeen.
"Hyvä uutisia!" Elena hihkui. "Ohjelmaideastani pidettiin ja minut halutaan siihen mukaan!"



"Onneksi olkoon vielä kerran", Klemetti sanoi, kun juhla-ateriasta perheen kanssa oli selvitty. "Olet urasi huipulla. Sinulla tulee varmaan olemaan kasapäin miesfaneja. Pitäisikö olla mustasukkainen?"



"Älä viitsi", Elena virnisti. "Sinä olet ainoa fanini, jolla on minulle jotain merkitystä."
Sen sanottuaan hän joutui villin kutitus- ja suukotushyökkäyksen uhriksi.



Anita ja Väinö viettivät viimeisiä päiviään yhdessä, sillä Väinön yliopistoajat lähenivät vääjäämättä.
"Kunpa voisin tulla sinun mukaasi", Anita huokaili taasen.



"Tule käymään niin usein kuin voit", Väinö kehotti. "Ja minä tulen käymään täällä."
"Tai sitten voisin jättää lukion kesken ja muuttaa yliopiston naapurin. Ja työskentelisin vaikka siivoojana tai -"



"Äläs nyt innostu", Väinö naurahti. "Kyllä me löydämme vielä ratkaisun tähän ongelmaan."
"Minusta tämä tuntuu ylitse pääsemättömän vaikealta", Anita tuhahti, ja Väinö hymähti surumielisesti.



Tessa ja Annukka olivat valmistuneet lukiosta, ja oli aika siirtyä yliopistoon. Perinteitä kunnioittaen perhe kokoontui saman pöydän ääreen juhlistamaan tyttöjen itsenäistymistä.



"Tulee vain mieleen se, kun sinä lähdit yliopistoon", M-P muisteli ja katsoi Elenaan.
"Siitä onkin jo", Elena mietti ja näytti sitten järkyttyneeltä. "Niin kauan, ei voi olla."



"No, ei sen väliä", M-P sanoi. "Väliä on vain näiden tyttösten tulevaisuudella."
Sitten M-P kohotti pikarinsa ja lausui juhlallisesti: "Tessalle ja Annukalle ja Anitalle sitten, kun hänen aikansa lähteä yliopistoon koittaa."





Tessa ja Annukka joivat maljansa tyhjiksi ja miettivät elämäänsä tähän asti ja elämää, joka odotti heitä. Miten nopeasti lapsuus olikaan mennyt!



Ilta sujui vanhoja aikoja muistellen ja elämänohjeita jaellen. M-P kehotti tyttöjä opiskelemaan eikä haikailemaan rakkauden perään; yliopisto ja romantiikka eivät kuuluneet yhteen. Vilja joutui taas muistuttamaan miestään heidän yliopistoajoistaan.



Elenan yliopistoajat olivat olleet niitäkin täydemmät romantiikkaa ja suhdesotkuja. "Pääasia on, että tiedätte, mitä te itse haluatte", Elena sanoi ja katsoi hymyillen Klemettiä. Tyttäret pyöräyttivät silmiään ja naureskelivat.



"Olkaa kiltisti", Elena sanoi halatessaan tyttäriään, kun illallinen oli syöty. "Ja soitelkaa tai lähettäkää sähköpostia, tai -"
"Kyllä äiti", Tessa hymyili. "Eikä se yliopisto nyt niin kaukana ole. Tulkaa vaikka käymään."



"Takuulla tulemme", Klemetti sanoi. "Ja nolaamme teidät aivan kunnolla."
"Ette te voi nolata meitä pahemmin kuin yhdeksännen luokan päättäjäisissä."



Hetken he nauroivat hauskalle muistolle, mutta sitten he taas muistivat tilanteen, ja Elena pidätteli itkua.
"Minun tulee niin ikävä teitä", Elena kuiskasi nyyhkyttäen.
"Niin meidänkin teitä", tytöt sanoivat yhteen ääneen.



Sitten he ottivat laukkunsa, nousivat taksiin ja ajelivat yliopistomaailmaan.



Yliopistolla oli jo satanut lunta.
"Ei kai tämä ole jokin merkki siitä, miten yliopistomme sujuu?" Mietti Annukka, jolla oli tapana etsiä merkkejä oudoista luonnonilmiöistä.
"Ei kai sentään", Tessa sanoi.





Annukka muutti tyyliään melko paljon, mutta Tessa ei jaksanut.
"Tänne on tultu opiskelemaan, eikä bilettämään", Tessa järkeili. "Ulkonäöllä ei ole niin suurta väliä."



Annukka skippasi pari ensimmäistä luentoa, sillä hän oli saanut inspiraation muutamaan mekkoon, ja halusi välttämättä saada ne heti valmiiksi.



Tuskin oli kuukauttakaan kulunut, kun kuoleman ilmestyi kolkuttelemaan ovelle. Vilja-mummi oli juuri opettelemassa puhumista, kun kuolema tuli hakemaan.
"Nytkö jo?" Vilja kysyi voipuneena.



Kuolema vain nyökkäsi.
"Hyvä on", Vilja sanoi ja seurasi huppupäistä haamua.



Mummon kuolema oli järkytys koko perheelle, ja valmiiksi rasavilli Anita seikkaili yöaikaan entistä enemmän.
"Et sinä voi tehdä näin!" Elena huudahti, kun Anita oli jälleen kerran tuotu poliisiautolla kotiin.



"Mitä jos sinulle olisi käynyt jotain?" Elena jatkoi saarnaamistaan. "Olisit loukkaantuneena ties missä, ja me voisimme vain pelätä pahinta."
"Äiti, minä-"
"Sinä et näytä millään oppivan", Elena sanoi ja näytti pettyneeltä. "Mitä jos eväisimme sinulta yliopistoon pääsyn. Ainakin siksi kunnes parannat tapasi."



M-P ei jaksanut puuttua tyttärensä ankariin kasvatusmetodeihin. Hänellä oli tarpeeksi työtä oman surunsa kanssa. Miksi Viljan oli pitänyt mennä jo nyt?



M-P tiesi, että hänenkin aikansa koittaisi pian. "Kunpa vain voisin nähdä heidän valmistuvan yliopistosta. Ja Aleksin perustavan sen menestysyhtiönsä."



Tessa kulutti paljon aikaa esseiden kirjoittamiseen ja luentomateriaalien kertaukseen. Muutama poika oli häntä uskaltanut jo pyytää ulos, mutta Tessa oli kieltäytynyt vedoten kiireiseen lukujärjestykseensä.



Hieman häntä jo kadutti oma jääräpäisyytensä, ja Tessa päätti antaa seuraavalle kysyjälle mahdollisuuden. "Oli se kuka tahansa, niin suostun treffeille", hän teki lupauksen itsekseen.



Annukka taas joutui lukemaan koko tenttiä edeltävän yön, sillä koko jakso oli kulunut vaatteita suunnitellessa ja ommellessa.



Elena ei kauaa jaksanut vihoitella nuorimmaiselleen.
"Kyllä sinä yliopistoon pääset", Elena sanoi. "Oli typerää sanoa sellaista, minä-"
"Riittää jo, äiti", Anita keskeytti. "Minun oli jo aika huomata, etten voi ajatella vain itseäni."



Ei kulunut kauaakaan, kun taksi ajoi talon eteen ja Anitankin oli aika jättää lapsuuden koti taakseen.



"Sinäkin olet jo niin iso", Elena nyyhki, kun Anita kapusi taksiin. "Miksi aika menee niin nopeasti?"
"En todellakaan tiedä", Anita naurahti. Hyvästien jälkeen hän sulki taksin oven, ja hänet vietiin yliopistolle.



Anita sai huoneen samasta asuntolasta sisartensa kanssa. "No, ainakaan ei tule yksinäistä."
Hän oli sopinut tapaavansa Väinön seuraavana päivänä, joten nyt oli levättävä.



Ennen nukkumaan menemistä Anita päivitteli hieman tyyliään. "Täältä tullaan yliopistoelämä!"


***


Ja sitten perijä-äänestys:
Ennen itse äänestystä ehdokkaiden kuvat (peruskuva, ilman meikkiä ja sivuprofiili) ja esittely.

Ehdokas 1: Tessa



Tessa on suosiotavoitteinen ja elämäntavoite on päästä urheilu-uran huipulle eläväksi legendaksi. Luonnepisteet menevät seuraavanlaisesti: 4-10-9-4-1 ja horoskooppi on kaksonen. Tessan mieleen ovat hattupäiset simit, joilla on yllään reippaasti koruja. Blondia Tessa ei puolisokseen halua. Mieluiten hän harrastaisi kuntoilua.

Ehdokas 2: Annukka



Tessan kaksonen on mammonatavoitteinen ja haluaa jonain päivänä salaisen palvelun johtoon. Annukan luonnepisteet ovat jakautuneet näin: 6-8-10-8-3 ja horoskooppi on siten kaksonen. Annukan sydän sykkii hyväkuntoisille simeille, joilla on muokatut hiukset. Lihavat simit taas eivät Annukalle kelpaa. Sisarensa tapaan Annukalla on kuntoiluinnostus.

Ehdokas 3: Anita



Myös Anitalla on mammonatavoite ja hän pyrkii kaupunkisuunnittelijaksi arkkitehtuuriuran huipulle. Anitan luonne näyttää tältä: 4-10-9-4-1 ja hän on horoskoopiltaan kaksonen. Anita pitää loogisista simeistä, joilla on vaaleat hiukset. Meikkaavat simit taas eivät ole Anitan mieleen. Siskojensa tapaan Anitalla on kuntoiluinnostus.

Itse äänestys: Perijä?
Ehdokas 1
Ehdokas 2
Ehdokas 3
tilanne

Äänestys aikaa on lokakuun 23. päivään asti. Katson joskus illalla yhdeksän aikaan tuloksen. Äänestysaika on hieman lyhyempi kuin viimeksi, mutta haluan pian taas pelaamaan :'D

***



Oikeastihan Anita on sen verran kaksosia nuorempi, ettei hänen kuuluisi olla yliopistolla samaan aikaan sisartensa kanssa, mutta mitä pienistä :-D
Helpompaahan tämä on jos kaikki ovat siellä samaan aikaan.

Toistaiseksi siskokset saavat asua serkkujensa (Aleksi, Lyydia ja Aaron) kanssa samassa kommuunissa, mutta katsotaan kauan jaksan pelata niin isolla joukolla :-)

Melli-koira on muuten nimetty oman koirani mukaan ;)


***