Aiemmin tapahtunut:
Lassi on ottanut elämäntehtäväkseen avaruusolioiden olemassaolon todistamisen. Nyt hän yliopistolla, ja saa nähdä saako hän vastauksia. Ja mihin kysymyksiin?


***




Yliopisto oli alkanut Lassin osalta ihan hyvin. Hän oli keskinkertainen opiskelija, mutta se ei häntä haitannut. Suurimman osan ajasta hän oli tietenkin viettänyt observatoriossa kaukoputken ääressä.



Se olikin helppoa, sillä hän oli varta vasten valinnut pääaineekseen tähtitieteen. Luennoilla häntä tuskin näkyi, mutta kun kyse oli käytännön harjoituksista, oli Lassi ensimmäisenä paikalla.



Hän käytti kampuksen kirjastoa ahkerasti. Kirjoja oli valtavasti ja lähteinä ne olivat luotettavampia kuin yleisten kirjastojen opukset.
"H. U. Ijari kertoo nähneensä avaruusaluksen 2012", Lassi puhui ääneen lukiessaan.



"Äh, hänet sijoitettiin mielisairaalaan, koska asia teki hänestä pakkomielteisen", Lassi jatkoi ja selasi kirjaa eteenpäin. Eikö missään ollut varmaa tietoa?



Lassi oli hankkinut oman kaukoputken, jota hän käytti silloin, kun observatorio oli suljettu tai varattu opetuskäyttöön.
"Se taisi olla vain lentokone", Lassi huokaisi pettyneenä, kun vilkkuvat valot katosivat horisonttiin.



Sinä iltana hän ei nähnyt enempiä epäilyttäviä valoilmiöitä. Hän oli viime kuukausien aikana nähnyt vain yhden välähdyksen, joka olisi voinut olla avaruusalus. Ja nyt Lassi epäili, että sekin oli ollut vain väsymyksestä johtunut harha.



"Tulkaa humanoidit! Tänne näin!" Lassi aneli, kun kello oli kolme aamulla ja kampuksella oli aavaemaisen hiljaista. "Humanoidit tai mitkä tahansa oliot!"



Toisen opiskeluvuotensa syksynä Lassi alkoi epäillä avaruusolioiden olemassaoloa itsekin. Hän oli kuluttanut etsintöihin jo monta vuotta, eikä mitään löytynyt. Oliko niitä edes mahdollista löytää?



Koulumenestyskin oli vähän niin ja näin, ja raha riitti juuri vuokraan ja ruokaan. Lassin olisi panostettava opiskeluihin tai hän lentäisi yliopistolta. Ja jos hän saisi potkut, hän ei voisi enää käyttää observatoriota.



"Miksi jonkun on pitänyt väittää nähneensä niitä olioita?" Lassi mutisi. "Jos silminnäkijöitä ei olisi, minullakaan ei olisi tätä pakkomiellettä."
Lassi murjotti vielä hetken huoneensa lattialla ja lähti sitten ensimmäiselle luennolleen kahteen kuukauteen.



Torstai-iltana Lassi oli tavalliseen tapaansa yksin syömässä. Aiemmin hän oli ahmaissut ruokansa nopeasti ja rynnännyt kaukoputken ääreen, mutta nyt hänellä ei ollut kiire. Hän piti taukoa avaruusolioista.



Viereisessä pöydässä kolme Lassille tuntematonta opiskelijaa keskusteli kovaäänisesti.
"Joo kai tekin olette huomenna tulossa?" Lippalakkipäinen poika kysyi.
"Tietenkin", joukon ainoa tyttö vastasi naurahtaen.



"Viime viikolla oli niin siistiä", toinen pojista sanoi. "Sinähän et ollut näkemässä, kun voitin juomakilpailun!"
"Oli varmasti sen arvoista", tyttö sanoi sarkastisesti.



"Paikkaa muuten vaihdettiin", lippalakkipoika kertoi.
"Miksi?" Tyttö kysyi uteliaasti.
"Koska edellinen paikka oli niin kaukana keskustasta", poika jatkoi.



"Ja nyt ne bileet pidetään osoitteessa Kalkkunakatu 15", poika sanoi.
Ja silloin Lassikin keksi, mitä tekisi perjantai-iltana.



Lassin saapuessa paikalle juhlat olivat jo käynnissä. Musiikki raikasi niin, että ikkunat helisivät. Lassi tunsi olonsa ahdistuneeksi. Miksi minä edes tulin tänne?



Tanssinurkkauksessa riitti väkeä, ja ilmeisesti jokaisessa huoneessa oli vielä omat porukkansa. Lassi ei tuntenut ketään paikalla olijoista, eikä hän ollut niin rohkea, että olisi uskaltanut tunkea joukkoon esittäytymään.



Sen sijaan hän meni keittiöön syömään ja sai saman tien seuraansa lehtorin, joka oli ilmeisen juopunut.
"Hei shöpö poika", lehtori sanoi ja räpsytti silmiään tavalla, jonka hän luuli näyttävän viehättävältä.



"Hei vaan", Lassi sanoi arasti ja toivoi heti, ettei olisi tullut koko juhliin.
Lehtori juuri sanomaisillaan iskurepliikin, kun hänet keskeytettiin. Hyvä niin, sillä se lausahdus olisi ollut liian törkeä tähän kirjoitettavaksi.



"Hyi", joku pöydän vierelle kävellyt tyttö sanoi pidellen nenäänsä. "Täällähän haisee aivan ... muumiolta!"
Lehtori tajusi heti tulleensa loukatuksi. "Ku-kuulkaash nuorineiti! Tuollaishta käytöshtä ei täällä shuvaita! Varmishtan, että arvoshanashi lashkevat kuin kishan ... ei kun shiish lehmän häntä!"



"Mutta kun sinä haiset!" Tyttö sanoi, eikä näyttänyt olevan lainkaan pahoillaan.
Lassi katsoi tyttöä kummastuneena. Oliko tämä rohkea vai vain hyvin tyhmä haukkuessaan lehtoria päin naamaa?



"Kyllähän sinunkin mielestäsi haisee", tyttö sanoi ja osoitti kysymyksensä Lassille. "Eikö niin?"
Älä sotke minua tähän, Lassi ajatteli ja toivoi voivansa vajota maan alle. "En nyt sanoisi..."



"Minulle riittää", lehtori puuskahti ja nousi ylös. "Voit tulla ihan milloin vain toimishtooni, Leevi."
Lehtorin käveltyä tiehensä tyttö muljautti silmiään. "Tuo ällöttävä haahka tulee aina tänne."



Lassi ei sanonut mitään, ja tyttö istui lehtorilta vapautuneeseen tuoliin. "Kaikki vain nauravat niin kauan, kun lehtori ei ole heidän kimpussaan... En ole muuten nähnyt sinua ennen."



"Niin, minä olen Lassi", Lassi sanoi, kun oli vienyt lautasensa tiskialtaaseen. "Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen näissä bileissä."
"Oletko viihtynyt?" Tyttö kysyi.



"No joo", Lassi valehteli. "Mikä sinun nimesi muuten on?"
"Ai niin", tyttö sanoi. "Se on Lola. Vai halusitko tietää myös sukunimen?"
"Etunimi riittää", Lassi hymähti.



Muut tanssahtelivat stereoiden pauhatessa. Juhlat jatkuivat pitkälle iltaan. Stereoiden napit oli väännetty kaakkoon, ja jos joku tulikin valittamaan melusta, tätä ei kuultu.



Koska Lassi ja Lola olivat halunneet jutella, heidän oli täytynyt mennä ulos pakoon melua.
"Ai niin kuin julkkiksia!" Lola hihkaisi, kun Lassi oli kertonut pääaineestaan.



"Täh? Ei kun siis tähtitiedettä", Lassi selitti. "Tutkin taivaankappaleita."
"Ai eikö tähdillä tarkoitetakaan julkkiksia?" Lola kysyi. "Tähtitiede onkin jotain tylsää."
"Onhan se vähän", Lassi naurahti.



Keskustelun aikan oli käynyt selväksi, ettei Lola ollut terävin veitsi laatikossa.
"Tiesitkö muuten, että 'kahvi' on oikeasti kasvi, josta kahvipapuja saadaan", Lola kertoi innoissaan. "Kuulin siitä eilen. En meinaa vieläkään uskoa sitä todeksi!"



Kun Lassi kertoi etsivänsä avaruusolioita, Lola kuunteli kiinnostuneena sen sijaan, että olisi nauranut.
"Kiitos", Lassi sanoi. "Kiitos, ettet nauranut."
"Sehän on vain hienoa", Lola perusteli. "Että on isoja unelmia."



Kello alkoi olla jo paljon, ja Lassi aikoi lähteä nukkumaan.
"Niin, voisimme nähdä joskus", Lassi odotti Lolan järkyttyvän, mutta tämä vain hymyili höpsösti. "Voisin vaikka ... esitellä kaukoputkeani."



Lola alkoi kikattaa hervottomasti. Lassilla kesti hetken, ennen kuin hän tajusi sanojensa kaksimielisyyden.
"Ei kun... Minä en...", Lassi sönkötti punastuen. Nyt hän pitää minua täyspervona!



"Et varmaan tarkoittanut", Lola kikatti. "Et varmasti joo."
"Ei kun ihan totta", Lassi yritti korjata tilannetta.
"Niin tai näin", Lola virnisti. "Tulen kyllä katsomaan kaukoputkeasi. Mitä ikinä sillä tarkoitatkaan."



"Aijaa", Lassi sanoi yllättyneenä. "Tarkoitin kyllä ihan oikeaa kaukoputkea."
"Niin, niin", Lola sanoi ja suikkasi nopeasti suukon Lassin poskelle. "Minun pitää mennä siivoamaan. Nähdään."



Lassi käveli asuntolaansa kohti kevyin askelin. Oli ollut ilmeisen hyvä ajatus lähteä juhliin!



Lassi tapasi Lolan uudelleen keskiviikkona. Tämä oli ottanut mukaan sisarensa Lulun, joka ei ollut erityisen iloinen Lolan uudesta tuttavuudesta.
"Lola, olin jo melkein saanut suostuteltua sen jalkapallokapteenin kanssasi ulos", Lulu sanoi kiukkuisesti. "Se oli turhaa työtä!"



Lulu oli sisarensa tavoin sievä, mutta kauneus ei ulottunut ulkokuorta syvemmälle. Hän oli melko suosittu kampuksen kaksilahkeisten keskuudessa. Lulu olisi mielellään jakanut kampuksen kuningattaren paikkansa sisarensa kanssa, mutta pölhö Lola ei hukkunut treffikutsuihin.



Lulu näki kovasti vaivaa löytääkseen siskolleen tämän arvoisen seurustelukumppanin.
"Kapteeni? En minä mihinkään laivalle halua mennä", Lola sanoi hymyillen, ja Lulu ei voinut kuin lyödä nyrkillä pöytää.



"Lassi sentään tutkii lentokoneita ja muita taivaankappaleita", Lola kertoi.
"Sinun pitää mennä naimisiin jonkun huippupelaajan tai muun tulevan julkkiksen kanssa", Lulu kivahti. "Sitten sinustakin tulee rikas!"



"Voinhan elää sinun luonasi, kun sinulla on rikas mies", Lola järkeili.
Lassi tunsi olonsa kovin ulkopuoliseksi. Miksi hän oli suostunut ottamaan Lulunkin mukaan? Toisaalta, Lulu ei päästänyt siskoaan silmistään, eikä Lola pystynyt valehtelemaan siskolleen.



"Vai mitä Lassiliini?" Lola kujersi imelästi.
"Enköhän minäkin saa jotain työtä", Lassi sanoi kohauttaen olkiaan.
"Niin varmaan", Lulu tuhahti.



Lassi ja Lola tuijottelivat toisiaan ihastuneina, eivätkä kiinnittäneet huomiota Luluun, joka tuhahteli kovaäänisesti.
"No olkaa te sitten keskenänne ihan hemmetin onnellisia!" Lulu kivahti ja häipyi paikalta.



Suhde Lolan kanssa syveni vuoden edetessä. Kampuksella virallisesti  yhteenmuuttaminen oli yleensä vaikeaa, mutta kukaan ei vaihtinut missä asuntolassa kukin yönsä vietti.



"Minun on muutenkin helpompi asua Lulun kanssa", Lola perusteli. "Mutta tapaammehan me aika usein."
"Onko 'aika usein' tarpeeksi?" Lassi mietiskeli.



"Jos jaksamme vielä pari vuotta, voimme muuttaa omaan, yhteiseen kotiin", Lola unelmoi.
"Tehkäämme niin", Lassi myhäili.



Heidän yhteinen tulevaisuutensa oli jo lyöty lukkoon. Enää pitäisi odottaa valmistujaisia ja kampukselta lähtöä.



Lolan usko unelmien tärkeyteen oli saanut Lassin taas käymään observatoriolla. Lassi oli  alkanut uskoa itseensä ja unelmansa toteutumismahdollisuuksiin. Mitä siitä, jos muut nauroivat, kunhan Lola kannusti häntä!



Lassi oli tutkimushuonetta siivotessaan löytänyt viisikymmentä vuotta vanhan muistilapun, jossa joku nimetön opiskelija kertoi oudosta valoilmiöstä. Lappu saattoi huijausta, mutta Lassia se rohkaisi joka tapauksessa.



"Outo hahmo kaarteli kampuksen yllä 16. lokakuuta 2091", Lassi kirjoitti muistiinpanoihinsa. Hän oli piilottanut tutkimushuoneen hyllyn taakse viestin tulevien sukupolvien löydettäväksi.



Lolan tapaaminen oli muuttanut Lassin elämään monin tavoin. Lassi oli alkanut opiskella paremmin. Nyt hänellä oli muitakin tavoitteita kuin avaruusolioiden löytäminen. Perustaakseen perheen Lolan kanssa hän tarvitsisi työtä ja sitä varten koulutusta.



"Luovutin jo kerran, mutta ihan heti en tee sitä uudestaan", Lassi vannoi kirjoittaessaan esseetä Jupiterin kuiden vuodenajoista. "Minun on näytettävä kaikille, että olen ollut koko ajan oikeassa!"



"Mitäköhän sitten tapahtuu, kun vihdoin tapaan avaruusolennot?" Lassi alkoi miettiä ääneen ja unohti esseensä. "Toivottavasti ne ovat edes ystävällisin aikein liikkeellä..."



Kuukausia kului, mutta avaruusolentoja ei näkynyt. Lassi nukkui yksin asuntolahuoneessaan. Mikään ei poikennut normaalista, kunnes...



"Vielä ei ole aika."
Lassi hätkähti hereille. Oliko joku sanonut jotain? Hän ei ollut varma oliko kuullut sanat oikeasti vai kuuliko hän ne päänsä sisällä. Oliko hän tulossa hulluksi?



"Vielä ei ole aika", oudon kaikuva ääni sanoi. Lassin silmänt olivat tottuneet pimeään, ja hän näki jotain kummallista. Huoneessa oli hohtava hahmo. "Vielä ei ole aika."
"Mille?" Lassi uskaltautui kysymään.



"Vielä ei ole aika." Hahmo ei reagoinut kysymykseen. "Vielä ei ole aika."
"Mille ei ole aika?" Lassi kysyi rohkeammin. Hän sytytti valot. "Kuka sinä olet?"
Hahmo toisti sanansa vielä uudelleen.



Lassi nousi ylös ja otti muutaman askeleen hahmoa kohti. Hänen polvensa tutisivat, mutta hän yritti olla näyttämättä pelkoaan.



"Vielä ei ole aika", hahmo sanoi ja haihtui hiljalleen näkyvistä.
"Älä mene!" Lassi kiljahti, mutta turhaan.



Hahmo oli kadonnut, ja talo oli hiljainen.
Mikä se oli? Oliko se oikea avaruusolio? Oliko sillä viesti minulle? Ja mistä ajasta se puhui? Saanko ikinä vastauksia...?



***


Aluksi minulla oli tämän osan kanssa vaikeuksia, mutta lopulta innoistuin pelaamaan yliopistosimeilläni. Osassa on muutamia kohokohtia ja loput kohtaukset ovat vain täytettä :D

Vuosiluku 2012? Olen tehnyt jonkinlaista aikajanaa, jonka ensimmäinen vuosi on 1900 (vuosi jona Ressu syntyi). Tässä osassa on menossa 2089-93 (noin). Aika hurjaa, seikkailumme on kestänyt melkein 200 vuotta . Olen miettinyt, että laittaisin aikajanan tänne jonnekin näkyviin. Ihan van huvin vuoksi :)

Taas meni seurusteluksi aika helpolla :P
En vaan jaksa alkaa säätämään. Lisäksi Lassi ja Lola ovat niin söpöjä yhdessä :D
(Kyllä niitä ongelmia vielä tulee...)

Osassa näkynyt alien on jonkun random-simini alien-lapsen lapsi. Suostuttelin statistiksi tähän tarinaan :D
Samalla näkösällä alien-defaultini :)

Kuvia tarkastaessani huomasin, että sininen kursori of doom on taas tunkenut mukaan. (Siis se Sims-kursori)
Mutta missä kuvassa se tällä kertaa näkyy? :D

Seuraavassa Lassi-osassa ollaan jo poissa yliopistolta. Olen suunnitellut osan tapahtumia jonkin verran. Lähinnä yleisellä tasolla. En osaa kuitenkaan sanoa, milloin se tulee. Ehkä se voisi olla osa 48?

Olen höpöttänyt tarpeeksi, nyt on teidän vuoronne. Vakiokommentaattorit ja piilolukijat, olkaa hyvä!



***