"Iti tää veti on kylmää!"

Eräänä iltana Ressu kylvetti Miro-Petteriä ja mietti sitä kaikkea, mitä oli elämässään saanut aikaan.
"Kaunis, ihastuttava vaimo, kaksi kaunista lasta, koira ja oma talo. Miten erilaista elämäni olisikaan, jos en olisi kyllästynyt asumaan sukulaisten nurkissa..."


Hiljaa hyvä tulee...

"Teini-ikä on ihmisen parasta aikaa", Aada julisti ja päätti heti karata kaupungille kavereidensa kanssa. Vanhempien huomio oli tietenkin Miro-Petterin touhuissa, joten Aada saattoi kävellä pihalla rämisevään autoon enempiä miettimättä.


Käveleminen on yliarvostettua.

Ressu opetti Miro-Petteriä kävelemään, sillä pojalla tuntui riittävän vielä virtaa, vaikka nukkumaanmenoaika oli ollut jo tuntikausia sitten.


Näkymätön Aada.

Lapsen opettaminen oli jopa niin mielenkiintoista, ettei Ressu huomannut, vaikka Aada palasi yöreissultaan aivan hänen nenänsä edestä.


"Potat ovat kieltämättä käteviä."

Karhuryhmässä ei ollut Lyytin lisäksi kuin yksi nainen, jonka hän kutsui käymään töiden jälkeen. Vihdoinkin joku, jonka kanssa saattoi valitella raskausarpia ja miehen huonoja pöytätapoja!


"Nähdään sitten Stadissa!"

Samaan aikaan Aada suunnitteli ystäviensä kanssa illan retkiä ja yritti näyttää viattomalta silloin, kun jompi kumpi vanhemmista käveli ohi.


"Onneksi voin aina väittää tämän olevan uusinta muotia..."

Tällä kertaa Aadalle tuli niin kiire juosta ystävänsä autoon, ettei ehtinyt vaihtaa pyjamaansa arkiasuun.


"Mi-mitä nyt?!"

Hieman myöhemmin Ressu oli opettamassa Miro-Petteriä potalle, kun hän huomasi jotain outoa. Hänen kätensä muuttuivat ryppyisiksi ja --


Hopsis.

Pam! Myös hänen hiuksensa harmaantuivat hetkessä! Ressu oli muuttunut vanhukseksi. Ei platinamielellä, mutta kasvu onnistui kuitenkin. Nyt pitäisi sitten vain pitää kiirettä lakiuran huipulle pääsyssä.


"Nyt kelpaa halailla!"

Aadalla ei ollut onnea rakkaudessa, joten hän päätti hieman kuntoilla varastaakseen poikien huomion upealla kropalla.


"Hei, komea poika..."


"Sinä siellä, söpöliini!"

Timmi kroppa yksinään ei tietenkään tehnyt kenestäkään vastustamatona, vaan Aada harjoitteli myös flirttailevia ilmeitä.


Tuomio-lempinimen syytä voidaan vain arvailla...

Tuomio oli hoitamassa Miro-Petteriä muiden ollessa koulussa tai töissä. Miro-Petteri oli jokseenkin kiintynyt lastenhoitajaansa, muut perheenjäsenet eivät. Tuomio hoiti askareensa vähintään yhtä huonosti kuin vakoojaksi paljastunut Lemmikki.


"Heissulivei hoitajatäti!"

Miro-Petteristä tulisi pian lapsi, joten Aada saattoi jättää hyvästit Tuomiolle - lopullisesti.
"Oli hauska tavata, mutta vielä hauskempaa erota", Aada sanoi iloinen hymy kasvoillaan.


Tuttu tilanne?


Onnistuu se kynttilöiden puhaltaminen taaperonkin keuhkoilla!

Miro-Petteri ei malttanut enää leikkiä taaperona, kun kävely ja puhuminen sujuivat ja sisäsiistiksi oli ruvettu jo aikoja sitten. Niinpä hänelle järjestettiin synttärit.


Muotitietoinen jo lapsesta saakka...

Lapseksi muuttuminen ei rumentanut Miro-Petteriä, päin vastoin. Hänestä tuli varsin suloinen miehenalku. Tulevaisuus näyttää, millainen hurmuri hänestä vielä kasvaa.


Hiusten taa on hyvä piiloutua.

Hiusten sävyyn tuli pieni muutos, ja vaatekertaakin piti saman tien päivittää.


Sänky ja säilytystiloja.


Kirjoituspöytä ja kaappi.

Miro-Petterin huoneeseen tehtiin muutoksia sisustuksen suhteen, eihän lapsi voinut enää pinnasängyssä nukkua!


"Jaakko, oi Jaakko!"

Aada oli vihdoin onnistunut houkuttelemaan pojan kotiinsa. Jaakko kuulemma seurusteli, mutta Aadaa mokoma ei haitannut. Yksi suukko vain ja hän voisi siirtyä seuraavan "uhrin" hurmaamiseen.


Muisk!

Suudelma olikin unohtumaton - olihan se Aadan ensimmäinen!


"Sinä et pidä nimestäni?"

"Miro-Petteri on niin tyhmä ja pitkä nimi!" Miro-Petterin kaveri sanoi suoraan.
"No", sanoi Miro-Petteri, joka ei itsekään oikein välittänyt nimestään, "kutsu minua sitten vaikka M-P:ksi."
Siitä päivästä lähtien Miro-Petteri oli kaverien kesken M-P.


Yllättävä ehdotus.

"Nyt kun ollaan koirista puhuttu", Lyyti sanoi eräänä päivänä, "eikö meillä olisi tilaa toisellekin koiralle?"
Ressu katsoi vaimoaan hämmästyneenä. "Sinäkö haluat toisen koiran? Eiköhän se sovi..."


Pinkki on muotia koiranturkeissa.

Tällä kertaa ei haluttu pentua, sillä Fifikin oli jo iso ja saattaisi runnoa leikkiessään pikkuisen. Eläinkaupassa oli jos jonkinlaista karvaturria, mutta Ressun sydämen vei karvainen ja suuri koira, jonka nimi oli Manna.


"Öyh?"

Manna oli hieman hömelönnäköinen, mutta luonteeltaan kiltti ja eloisa.


"Tuhma koira!"

Kotona kuitenkin osoittautui, että Manna oli koulutettu yhtä hyvin kuin Fifi.
"Ainakin haastetta arkeen", Ressu yritti lohduttaa Lyytin huokaistessa.


Pitkä hiljaisuus.

Iloinen perhe-elämä sai kolauksen, kun Ressulle soitettiin.
Hänen paras ystävänsä ja tyttärensä kummisetä Kaarle oli sitten saanut sen viimeisen sydänkohtauksensa.
"Olihan hän jo vanha mies", Kaarlen leski Sylvi sanoi apeana.


"On se niin väärin!"

Hautajaiset olivat seuraavana viikonloppuna. Koko Ala-Tuuheloiden perhe oli koolla, vaikka lapset ja Lyyti eivät olleetkaan olleet kovin läheisiä Kaarlen kanssa.


Kaunis hautapaikka.

Lyyti vei lapset kotiin, ja Ressu jäi vielä ystävänsä haudalle.
"Kiitos", Ressu sanoi, hymyili ja muisteli ääneen ensimmäisiä vuosiaan Kaunialassa. "Kiitos kaikesta."


Onpa elämä tyhjää.

Ressu oli aivan maassa viikkokausia. Siksi hän olikin iloinen, että sai muuta ajateltavaa.
Yllätys oli ollut suuri, kun tuntematon mies oli tullut Ala-Tuuheloiden ovelle.


"Hauska tutustua?"

"Minä olen Raimo Tyrnävaara", mies oli esittäytynyt. "Haluaisin pyytää palvelusta."
Ressu oli ollut kummissaan, mutta kehotti Raimoa jatkamaan.
"Asia on niin, että haluaisin mennä naimisiin Greta Goottilan kanssa, mutta hänen veljensä ei hyväksy minua langokseen", Raimo kertoi. "En ole tarpeeksi rikas enkä aatelistaustainen."
Ressu nyökkäsi. Tuo oli aivan Günther Goottilan tapaista.


"Se on niin epäreilua!"

"Olen kuullut, että olet rökittänyt hänet jo aiemmin", Raimo sanoi.
Ressu irvisti ja kohautti olkiaan. "No, enhän minä..."


"No, tuota, ehkä..."

"Alan olla epätoivoinen", Raimo huokasi. "Toivoisin niin, että voisit auttaa."
Ressu lupasi ajatella asiaa, sillä Raimon vilpitön rakkaus Gretaa kohtaan oli tehnyt häneen vaikutuksen.


"Hankkikaa huone! Tai siis..."

Fifi ja Mannakin suunnittelivat perheenlisäystä. Ressu, joka rakasti koiranpentuja, oli tietenkin innoissaan.


"Varuillanne konnat!"

Lyyti ylennettiin poliisipäälliköksi entisen pomon jäädessä eläkkeelle.
"Oli jo aikakin", Lyyti tuumi, sillä jatkuva kuntopyörän polkeminen ylennyksen toivossa oli alkanut kyllästyttää.


"Taas sinä?"

Seuraavana päivänä Ressu meni käymään Goottiloilla. Günther oli tietenkin tavalliseen tapaansa huonolla tuulella, eikä olisi jaksanut kuunnella Ressun tylsää pajatusta.
"Ei kiinnosta ukkeli", Günther sanoi harvinaisen kohteliaasti.


"Kyllä minä tiedän!"

"Tietenkin voin kertoa poliisille kaikista lahjuksista ja muista petoksista, joita olet harrastanut", Ressu sanoi muina miehinä. Güntherkin oli tietoinen Ressun vaimon urakehityksestä ja tiesi, että asia ei jäisi vain puheeksi.


Jos vain katse voisi tappaa...

"Häivy", Günther sanoi kylmästi. "Mene kotiisi ja jätä minut rauhaan."
Günther ei halunnut myöntää tappiotaan.


"Öö, hei.. komea poika?"

Aadan seuraavaksi uhriksi valikoitui muuan Anton Lorula. Anton oli vähintään yhtä paljon hormoniensa vallassa kuin Aada, joten juttu kulki hyvin.


Toinen muisk!

Eipä kulunut tuntiakaan, kun he olivat jo ensisuudelmansa suudelleet.


"Hihhihhii, kutittaa!"

"Enpä olisi uskonut, että sanoisin näin", Aada myönsi, "mutta haluan tavata uudestaan!"


"Se yliopisto, jossa olin, oli tietenkin tosi hyvä..."

Aadan lukio alkoi olla loppusuoralla, ja Lyyti keskusteli Aadan kanssa yliopistoista.
"Kunhan tiedät, mitä haluat", Lyyti sanoi. "Isä ja minä tuemme päätöstäsi."


Mikä tahansa kelpaa, kunhan aurinkoa riittää.

Aada täytti hakupapereita muutamiin yliopistoihin, joihin hän uskoi arvosanansa riittävän. Tietenkin häntä kiinnosti eniten yliopisto, joka sijaitsi surffareita houkuttelevalla merenrannalla...


"Ja sitten Kultakutri lensi ilmapallolla kuuhun."

Aada aikuistui niin vauhdilla, että Lyytiä hirvitti. "Onneksi minulla on vielä sinut", Lyyti sanoi M-P:lle, kun tämä oli nukahtanut iltasadun jälkeen.


Rikolliset, täältä tullaan!

Lyytille tuli kuitenkin muuta ajateltavaa, kun Kaunialan rauhaa vartioinut Ihme-Pirkko menehtyi työtehtävässään. "Siksi on tärkeää pitää laserpistooli ladattuna", Lyytiä muistutettiin.
Lyyti ei ollut uskoa tätä todeksi: vihdoinkin hänestä tulisi oikea supersankari: Terästitaaninainen!


"Jee, olen joku asianajaja!"

Myös Ressua ilahdutettiin ylennyksellä. Työ oli haastavampaa kuin koskaan, sillä Kaunialalaiset haastoivat toisiaan oikeuteen mistä tahansa pikku syystä, mutta palkka juoksi.


Mamman maitopoika.

Koiranpentuja syntyi lopulta neljä (kolme poikaa ja yksi tyttö). Kaikki pennut näyttivät suurin piirtein samanlaisilta, kukin oli lumivalkea. Manna oli tietenkin ylpeä jälkikasvustaan.


Terveisiä Hulabula-saarelta!

Ressu sai kortin Raimo Tyrnävaaralta. Tämä oli mennyt nyt naimisiin Gretansa kanssa, ja häät oli pidetty jossain etelässä. Raimo vannotti olevansa ikuisessa kiitollisuuden velassa.
Ressu oli iloinen, kun oli voinut olla avuksi.


"Uuh!"

Aada oli nyt valmistunut lukiosta, ja hän oli saanut myöntävän vastauksen muutamasta yliopistosta. Valinta oli tehty ja taksia odotellessaan hän jätti hyvästejä.

M-P:n kaveri osoittautui yllättävän pervoksi, kun Aada ja Anton kuhertelivat sohvalla viimeistä kertaa (ainakin toistaiseksi).


Yliopistoon käy hurmaajan tie.

Pian taksi tööttäsi pihalla. Aada huokaisi syvään ja asteli päättäväisesti kohti autoa. Yliopistossa sitä vasta olisi aikaa romantiikan tavoitteluun!


"Hmm... Mitäs sitä nyt toivoisi..."

Samana iltana oli Lyytin aika muuttua vanhukseksi.
"Toivon, että lasteni toiveet toteutuvat!" Hän toivoi, muttei tietenkään kertonut sitä ääneen.


Lyytin mummoisa tyyli.


Onnea, onnea!

"Onneksi olkoon!" Ressu sanoi. "Nyt saat alkaa viettää platinaisia vanhuuden päiviä!"


Ei eläkepäiviä näköpiirissä!

Lyyti muutti tyyliään hieman hillitymmäksi, vaikka olikin superein supersankari.
"Vanhus ennen kaikkea!" Hän sanoi.

Koiran pennut kasvoivat:


Pepi,

Pomo,

Panu


ja Pupette (joka on siis se ainoa tyttö)!


"Pidä huolta koiristamme!"

Kuusi aikuista koiraa oli kuitenkin liikaa, joten poliisisetä kutsuttiin hakemaan kasvaneet pennut uusiin koteihin annettaviksi.


Nuori aikuinen, ou jee!

Aada pääsi asumaan kampuksen pienimpään asuntolaan. Koska pääaineiden valinta oli tärkeää selkeästi vain hikareille, Aada aloitti elämänsä nuorena aikuisena etsimällä miehen.


Aada ja eräs kuumottava tapaus.

Kauaa ei tarvinnut etsiä, kun tontille saapasteli varsin hurjanoloinen nuori mies.
"Mikäs pääaine sinulla on?" Aada kyseli muina naisina. Tietenkin olisi kätevää, jos joku samaa pääainetta lukeva, salskea kaveri voisi auttaa häntä läksyjen kanssa...


Kohti ääretöntä - ja sen yli!

Lentämisen opettelu oli vienyt aikaa, mutta vihdoin Lyyti saattoi hyökätä roistojen kimppuun ilmasta käsin.
"Harmi vain, että kohta on aika siirtyä eläkkeelle", hän tuumi lentäessään rikospaikalle.


"Toivon... Toivon, ettei minulle tule yhtäkään finniä!"

Seuraavana iltana M-P päätti jättää lapsuuden leikit taakseen. "Täältä tullaan teiniys!" Hän hihkui ja mietti toivettaan.


Jotain tapahtuu...

Kasvupyrähdys tapahtui nopeutettuna, ja M-P kasvoi teiniksi.


Leukava nuorukainen.

M-P oli tullut ulkonäössä enemmän äitiinsä, mutta tavoite oli sama kuin isällä. Hän ei kuitenkaan kaivannut lakiuralle, vaan suurin tavoite oli yletä talousneroksi. Elämänkumppanikseen hän halusi hyväkuntoisen ja luovan henkilön, jolla ei ole muokattuja hiuksia.


"Minä lupaan... ei kun.. Minä takaan..."

Nyt oli kuitenkin erityisen tärkeää treenata retorisia taitoja, sillä koulussa valittiin juuri oppilaskunnan hallitusta. M-P oli päättänyt ryhtyä koulun presidentiksi, eikä se onnistuisi huonolla puheella. Uskottava kampaus oli myös tärkeä.


Lupauksia ja muunneltua totuutta.

M-P tiesi, että hänen pahin vastustajansa oli suunnitellut erinomaisen ja varmasti oppilaisiin vetoavan kampanjan, joten M-P:n omasta vaalikampanjasta oli paras tulla vielä parempi...


---


Yritin olla vielä keskittymättä vain lasten elämään, kun Ressukin on vielä kuvioissa, mutta seuraavissa osissa toisen sukupolven (lähinnä M-P:n) on varmaan jo aika siirtyä pääosaan.

M-P:stä tulee siis perijä, koska tavoite sopii paremmin (vaikka se onkin aika lahna). Ette saa siis äänestää, muahhaha. M-P:n lapsia pääsette sitten äänestämään ;)

Ensi osassa sitten Aadan yliopistoelämää, M-P yrittää koulun hallitukseen ja Ressu taistelee aikaa vastaan pyrkiessään lakiuran huipulle.

Goottilat eivät taida lähteä tarinastani kulumallakaan, mutta toivottavasti ei häiritse. Güntherin ei varmaan pitäisi häiritä enää...