"Niin, muuten..."

"Oletko hakenut yliopistoihin?" Vilja kyseli esikoiseltaan.
"Kyllähän sinä tiedät, etten halua kuin Simkaupungin akatemiaan", Kerttuli sanoi varmaan sadannen kerran.


Mitä se äiti taas höpisee?

"Varmuuden vuoksi", Vilja sanoi. "Hae varmuuden vuoksi muuallekin."
"Kai minä sitten teen niin", Kerttuli myöntyi. Äiti osasi sitten olla itsepäinen!


Taas pelailemassa.

Aika kului kuin siivillä. M-P menestyi työssään ja Viljankin ura oli nousussa. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan niin hyvin.
"Eikö meidän pitäisi kertoa lapsille?" Vilja kysyi mieheltään.


"Kerrotaan heille, kun hetki on oikea."

"Niin, heillekin pitäisi varmaan kertoa", M-P totesi.
Ala-Tuuheloiden kotitalo oli imenyt omaisuuden, mutta se ei silti ollut asumiskelpoinen. Ressun aikoinaan ostama tontti oli soinen, ja talo saattaisi upota mättäisiin muutamassa vuodessa. Homevaurioista puhumattakaan.


Miksi kaiken pitää olla niin hankalaa?

"Mikä ihme isää vaivasi, kun hän ei tarkistuttanut tonttia kunnolla ensin?" M-P kyseli toistuvasti.
"Älä puhu pahaa kuolleista", Vilja torui. "Eikä asialle voi enää mitään."


Uusi yritys.

Lapset olivat vielä autuaan tietämättömiä tulevista muutoksista. Kerttuli yritti taas lähestyä vastakkaista sukupuolta.
"Niin, se leffa on aivan loistava!" Eräs Kaapo-niminen poika kommentoi. Hän oli Kerttulin rinnakkaisluokalla.


"Sori, mutta ei..."

"Aivan, tuota", Kerttuli sanoi ja oli aivan hämillään, "lähtisitkö.. hmm.. treffeille?"
Kaapo naurahti. "Ei, olet ihan kiva kaveri. Mutta en pidä sinusta sillä tavalla. En usko, että siitä tulisi mitään."
"Ei kai sitten..."


"Etkö ymmärrä? Tyttöbakteerit ja..."

Artturi taas oli kovasti tyttöjen suosiossa, vaikka nuori olikin.
"Onhan hän todella söpö!" Eräskin tyttö kommentoi.
"Ja Artturi kertoo tooosiii hyviä vitsejä", joku toinen kehui.


Elo sujuu rauhaisasti...

Elämä jatkui mukavasti, ja eräänä iltana vanhemmat päättivät kertoa suuren uutisen. Kaikki olivat kerääntyneet pöydän ääreen kuuntelemaan.


Kröhöm...

"Niin kuulkaas lapset", M-P sanoi ja odotti, että kaikki kuuntelivat. "Asia on nyt niin, että meidän pitää muuttaa."
"Mitä?!" Lapset kiljahtivat yhteen ääneen.


"Eikö sitä asiaa voi korjata? Remontti?"

He kuitenkin kuuntelivat rauhassa, kun M-P kertoi muuton syyt ja lopulta nyökkäilivät ymmärtäväisinä.
"Ei kai sitten muukaan auta", Kerttuli sanoi.


"Kuulostaa.. hienolta!"

Vilja ja M-P kertoivat yhdessä talosta lähistöllä, jota he olivat käyneet katsomassa. Se oli pienempi, mutta vähintään yhtä viihtyisä.
"Kyllä me siellä viihdymme!" M-P sanoi.


Tässä sitten pitäisi asua!

Uusi talo oli varsin komea, ja se oli uskollinen vanhalle Kaunialaiselle arkkitehtuurille, jota mukaillen vanhakin talo oli rakennettu.


Kunhan voi golfata, niin kaikki on hyvin.

Talon sisustaminen oli vielä pahasti vaiheessa, mutta M-P viihtyi joka tapauksessa paremmin pihalla. Puttailu oli aivan yhtä hauskaa tälläkin tontilla.


Mitenköhän tänne on kalaa päätynyt?

Sen lisäksi M-P:tä kiinnosti lampi, joka oli jopa suurempi kuin entisessä kodissa.


Komea kala ensisaaliiksi!

Ja tulihan sieltä kalaakin!
"Nyt ovat kyllä pojat töissä kateellisia", M-P hekotteli nostaessaan ahventa lammesta.


Krooh.. Pyyhh...

Muuttohässäkkä otti Viljan voimille.
"Jos olisin tiennyt tämän olevan näin työlästä, olisin opetellut hengittämään homeilmaa", hän huokaisi uupuneena.


"Nyt olisi sitten pappakoiran vuoro..."

Kauaa ei ehditty uutta taloa asuttaa, kun kuolema tuli jo keräämään satoaan. Laakeri-koira sai lähteä Viikatemiehen matkaan.


"Kuinka paljon sinua jännittää?"

"Sinähän lähdet yliopistoon jo ensi viikolla", Elena tajusi eräänä päivänä. "Aika rientää!"
"Niinpä, pelottaa ihan", Kerttuli totesi. Tuntui hurjalta asua muiden opiskelijoiden kanssa oman perheen sijasta.


"Opiskelu on tyhmille."

Artturi ei jaksanut innostua sisartensa yliopistohössötyksestä.
"Elämässä on muutakin kuin opiskelu", hän totesi kuin mikäkin asiantuntija ja jatkoi läksyjensä lukemista.


Viimeistä kertaa saman pöydän ääressä.

Oli Kerttulin viimeinen ilta kotona. Vilja oli valmistanut juhla-aterian, ja koko perhe oli kokoontunut juhlistamaan Kerttulin yliopistoon lähtöä.


Malja tulevaisuudelle.

"Eiköhän nosteta malja?" M-P ehdotti. "Voisit sanoa muutaman sanan", hän sanoi Kerttulille, joka oli yllättynyt.


"Toivottavasti kaikki menee hyvin!"

"Hyville yliopistoajoille!" Hän vain hihkaisi lyhyesti ja siemaisi lasistaan. M-P pudisti hymyilleen päätään. Mitäköhän tuostakin tytöstä tulisi?


Tästä se lähtee!

Ainakin ihan sievä nuori nainen. Kerttuli päätti pysyä uskollisena tyylilleen, tosin uudet vaatteet saivat mennä vaihtoon...


Tenttejä odotellessa...

Tietenkin poikaystävän hankkiminen oli viimeistään nyt ajankohtaista, mutta Kerttuli halusi rauhassa tutustua opinto-ohjelmaansa.
"Onhan tässä neljä vuotta aikaa."


"Heippa äiti!"

Kotiuduttuaan päivän verran Kerttuli soitti äidilleen.
"Hyvinhän täällä menee", hän kertoi. "En ole käynyt vielä luennoilla, mutta opintosuunnitelma vaikuttaa lupaavalta. Ja asuntolan tyypit ovat mukavia."


"Pitkästä aikaa!"

"Hauska kuulla", Vilja sanoi. "Ethän sitten tee mitään tyhmää..."
Kerttuli saattoi vain huokaista. Että äidit saattoivat olla ylihuolehtivaisia!


Uudet pikkuiset!

Vilja kertoi vielä koiranpennuista, jotka Mimmu oli pyöräyttänyt.
"Toinen nimettiin Lunaksi mumminsa mukaan", Vilja kertoi. Artturi oli saanut päättää toisen pennun nimen, ja se oli nimetty Lakuksi.


Elämäntavoite toteutettu!

M-P:llä oli Viljalle iloinen yllätys.
"Mitä? Sait ylennyksen?!" Vilja kiljahti, mutta M-P painoi kätensä hänen suulleen.
"Ei kerrota vielä lapsille!"


Juhlistakaamme ylennystä!

"Aina sinä haluat pitää kaiken heiltä salassa", Vilja moitti leikkisästi.
"Kerron kyllä heille", M-P lupasi. "Mutta ensin haluan viedä sinut syömään. Lapset voivat vaikka tilata pizzan."


Ykköset ylle sitten!

"Kuulostaa hyvältä", Vilja sanoi. "Minulla onkin vapaailta huomenna."
"Huomenna siis", M-P toisti. Nyt piti vain varata pöytä jostain hienosta ravintolasta.


Jotain tapahtuu...

Kaikenlaista tapahtui sinä iltana kotosalla. Ensiksikin Artturi kasvaa rykäisi teini-ikään.


Teini!

Eihän poitsusta mitään hirviötä muuttunut, mikä on hyväkin, sillä arpakuutio valitsi Artturille romantiikkatavoitteen.


Valmista!

Vähän uusia vaatteita, päivitys kampaukseen ja hurmuri on valmis! Jos Artturi oli lapsena ollut tyttöjen mieleen, saattoi vain arvailla, mitä mieltä hänestä nyt oltiin.


"Voi Miro-Petteri..."

M-P ja Vilja olivat saaneet pöydän loistavalta paikalta. Tätä iltaa ei pilaisi mikään!
"Emme ole käyneet kahdestaan missään pitkiin aikoihin", Vilja huokaisi.


Niin romanttista!

"Nyt kun lapset ovat jo isoja, ehdimme käydä vaikka missä", M-P vakuutteli vaimolleen. "Käydään vaikka joka viikko ulkona syömässä. Tai joka päivä!"


Hummeria joka aterialla?

"Ei kai nyt sentään", Vilja naurahti, vaikka ajatus kieltämättä houkutteli.

Ilta kului muistellessa kaikkia ilonhetkiä, joita he olivat elämänsä aikana kohdanneet. Kaikki koulun vaaleista opiskeluvuosiin ja lasten syntymiin käytiin läpi.
 

"Tullaan toistekin."

Loppuillasta taksia odotellessa M-P tanssitti Viljaa. "Haluatko varmasti jo nyt kotiin?"
"Minua väsyttää jo", Vilja sanoi hymyillen.


"Annas kun pyyhin unihiekat silmistäsi..."

"Ei kai sinua liikaa väsytä", M-P kysyi pilkettä silmäkulmassaan.
"Tietäen, mitä sinulla on mielessäsi, niin ei", Vilja virnisti, ja samassa taksi saapuikin paikalle.


"Täällä ei ole mitään hyvää..."

Samaan aikaan Ressu rellesti talossa, minkä ehti. Jääkaapin sisältöä hän tarkisteli useampaan kertaan.


Lamppu uhmaa painovoimaa.

Lapset yrittivät olla välittämättä siitä, että lamput leijailivat Ressun ansiosta.
"Ollaan vaan kuin ei huomattaisi, niin ehkä se jättää meidät rauhaan", Elena kuiskasi Artturille.


"Ukki??!?"

Elenan kimppuun kuitenkin ukki karkasi. Säikäytettyään hänet Ressu katosi taas hetkeksi.


Jokin on nyt pielessä...

Kaikesta huolimatta Elena ei jaksanut ajatella ukin hullutteluja. Hänellä oli tärkeämpääkin tekemistä. Klemetti saisi nyt ansionsa mukaan!


"Näin sitä palloa heitetään lapsukaiset!"

Klemetti oli jo valmistunut aika päiviä sitten, mutta kävi kuitenkin valmentamassa koululla joinakin päivinä. Ja juuri sellaisena päivänä Elena käytti tilaisuutta hyväkseen...


"Hei?"

"Hei, Klemetti", Elena sanoi muina naisina, ja Klemetti kääntyi katsomaan, kuka häntä rohkeni puhutella.
"Enkö minä ole -"


Yllätyshyökkäys!!

Sen enempää Klemetti ei ehtinyt sanoa, kun Elena kietoi kätensä hänen ympärilleen ja suuteli häntä. Klemetti oli tyrmistynyt!


"No, tuohan oli... Siis..."

Suudelma ei ollut ehkä kaikkein romanttisin, mutta Klemetin ilme oli kieltämättä näkemisen arvoinen.
"No huh, tuota", Klemetti yritti sanoa jotain.


Tyylikäs poistuminen.

"Näkemisiin vaan sitten", Elena sanoi ivallisesti ja käveli ulos taakseen katsomatta.
Tällä kertaa se oli Klemetti, joka sai jäädä tuijottamaan suu auki.


"Kukas olet komea poika? Heh heh..."


"Oliskos neidillä puhelinnumeroa?"

Artturi tuijotteli itseään peilistä hyvin tyytyväisen näköisenä.
"Tätä näkyä kelpaa tuijotellakin", hän virnisti.


"En minä kauas mene, isä!"

Samalla viikolla Elena jätti perheensä lähteäkseen yliopistoelämän iloihin.
"Onnea vaan sitten sinullekin", M-P sanoi ja yritti olla itkemättä.


"Äläkä sitten leiki tyttöjen tunteilla!"

"Minä hankin vielä enemmän stipendejä kuin sinä", Artturi uhosi sisarelleen, joka oli menossa yliopistoon neljän stipendin voimin.
"Älä sinä hurmuripoika yritä", Elena naurahti.


Yliopistoelämä alkaa!

Sitten sitä oltiinkin jo yliopistolla. Elena alkoi lukemaan pääaineenaan taidetta, sillä se valmensi hyvin kokin uraa varten.


Hieman siistimpi kampaus.

Vanha hiustyyli sai lähteä. Oltiinhan nyt sentään yliopistossa eikä jossain Kaunialan yksityiskoulussa!


"Niin, ja tiesitkö muuten, että..."

Isosisko tietenkin kertoi kaikenlaisia faktoja professoreista ja lehtoreista.
"Lehtori Kaljula pitää lemmikkirupikonnia huoneessaan", Kerttuli kertoi.
"Eikä! Ei ole totta", Elena kieltäytyi uskomasta.


"Hihii..."

Koska punapäät olivat erityisesti Artturin mieleen, oli hänen ensimmäinen tyttöystävänsä tietenkin punakutrinen Raisa-tyttö, joka opiskeli samalla luokalla kuin Artturi.


"Miten sinä tuon teit?"

"Seurusteletko sinä tämän Raisan kanssa?" Vilja kyseli pojaltaan.
"No jotain nyt vähän hengaillaan", Artturi mutisi vastaukseksi. Ei kai äidille tarvinnut ihan kaikkea kertoa.


Muisk!

Seurustelivat he tai ei, Raisalla ja Artturilla oli hauskaa yhdessä. Jonkin ajan kuluttua Raisa kuitenkin siirtyi toisen pojan kainaloon ja Artturi sai jäädä ihmettelemään.


"Oi, Artturi, sinä..."

Raisa unohtui nopeasti, eikä Artturille yksi tyttö olisi muutenkaan riittänyt.
Naapurin Katariina kutsui Artturin kylään heti kun tämä ei enää hengaillut Raisan kanssa.


Moisk!

Ja tietenkin Katariinalla oli taka-ajatuksia! Kukapa se sopisi paremmin ensisuudelman antajaksi kuin Artturi?


"Niin, Va Dinci oli todella nero!"

Toisaalla Elena oli tutustunut lähemmin kurssitoveriinsa Arhippaan. Arhippa tunsi hyvin taidehistorian, ja hänen kanssaan oli helppo keskustella perspektiiveistä ja kultaisesta leikkauksesta.


"Olet sinäkin aika söpö... Hih hih..."

Arhippa ei ollut mikään kampuksen komistus, mutta muuten hän oli kelpo kaveri, jolle oli helppo jutella.


Tässä sitä luetaan tentteihin.

Vaikka Arhipan kanssa oli mukava lukea tentteihin ja keskustella, Elena ei suunnitellut ryhtyvänsä vakavampaan suhteeseen tämän kanssa.
"Ei Arhippa vain ole sillä tavalla minun tyyppiäni", Elena selvensi suhdeasiaa. Kai se Klemetti vieläkin viipyili hänen ajatuksissaan.


"Sinä sanot noin joka tytölle, eikö vain?"

Katariinan kautta Artturi oli tutustunut tämän isosiskoon Kiiraan. Nuorempaa siskoa ei Artturin seura enää kiinnostanut, mutta Kiira viihtyi hänen seurassaan hyvin.


"Hihhih, tuo kutittaa!"

Kiira viihtyikin Ala-Tuuheloilla varsin hyvin.
"Olisikohan Kiira se oikea meidän Artturille?" Vilja kyseli mieheltään, kun Kiira oli taas käymässä.


"Voisin istua tässä koko päivän!"

"Eivät ne tuossa iässä mitään oikeaa löydä", M-P totesi. "He ovat aivan liian nuoria sellaiseen."
Vilja katsoi miestään merkitsevästi. "Unohdatkohan nyt jotain?"


"Olisi pitänyt aloittaa ajoissa...."

M-P:n selitellessään puheitaan vaimolleen Kerttuli opiskeli tenttejä varten. Hänellä oli seuraavana päivänä kaksi tenttiä, ja koealuetta oli lukematta vielä monta sataa sivua.


"Luitko sinäkin tenttiä varten?"

Tuntien uurastuksen jälkeen, kun kello oli kolme yöllä, Kerttuli sai kirjansa luettua ja päätti syödä vielä jotain ennen kolmen tunnin unta. Ruokalassa oli toinenkin yökukkuja.


"Olipa eri hauska juttu!"

Vaikka kello oli paljon, keskustelu sujui ja pian he olivat jutelleet huomaamattaan jo pari tuntia.
"Miten tämä aika rientää", Kerttuli yllättyi.
"Jopas. Minun on mentävä. Oli mukava jutella."


Olipas hän mukava tyyppi...

"Niin oli", Kerttuli sanoi, ja huomasi hetken kuluttua, ettei nuori mies ollut kertonut nimeään. Kerttuli ei voinut silti olla hymyilemättä. "Minusta tuntuu, että me tapaamme vielä..."

***

Perijä-äänestys:
Vihdoinkin! Nyt, kun kaikki lapsoset ovat saaneet tavoitteet, niin on aika päättää kuka heistä palaa yliopiston jälkeen isän ja äidin luo. Tässä vielä perustietoja ja kuvat ehdokkaistamme:


Ehdokas 1: Kerttuli

M-P:n ja Viljan esikoinen, isältä perittyjä silmiä lukuunottamatta tullut äitiinsä. Kerttulilla on siis tietotavoite, ja suurin haave on päästä rikollisneroksi. Luonnepisteitä on seuraavanlaisesti: 7-6-9-6-1 ja horoskooppi on siten skorpioni. Unelmakumppani olisi ruskeahiuksinen siivoamisessa kunnostautunut sim, blondeja hän taas ei voi sietää. Kerttuli on erityisen innostunut urheilusta.



Ehdokas 2: Elena

Keskimmäinen lapsi, joka muistuttaa eniten isäänsä. Hiukset ovat kuitenkin mustat kuten äidillä. Elena on valinnut tiekseen nautintojen etsimisen ja haaveena on päästä julkkiskokiksi. Luonne on 7-8-6-6-7 ja horoskoopiksi muodostuu oinas. Elenaa miellyttävät simit, joilla on muokatut hiukset ja koruja. Hyvät ruuanlaittajat taas kuvottavat. Elena harrastaisi mieluiten kuntoilua.



Ehdokas 3: Artturi

Perheen kuopus, jolla on isänsä silmät, mutta äitinsä ihonväri ja hiukset. Artturi tavoittelee elämässään romantiikkaa, ja hänen suurin unelmansa on pelehtiä 20 eri simin kanssa. Luonnepisteitä on siunattu 7-6-9-6-1 ja horoskooppi on siis skorpioni. Artturin mieleen ovat punatukkaiset simit, jotka käyttävät jonkin sortin maskia. Uimapukua päällään pitävät simit taas kuvottavat. Artturi haluaa harrastaa urheilua.


***

^Äänestelkääs sitten. Jos tulee tasapeli, niin valitsen vain itse mieluisamman ehdokkaan niistä kahdesta (muahaha), enkä järjestä mitään uutta äänestystä tai pidennä aikaa. Katson tuloksen sunnuntaina 7. kesäkuuta, eli sen hetkinen tulos on sitten se lopullinen. Toivottavasti äänestysaikaa on tarpeeksi :)

En lopeta "hävinneillä" pelaamista saman tien ;) Ainakin pelaan yliopiston kaikkien osalta ja mahdollisesti tulee sitten osia perijälinjan ulkopuolelta :)

Minulla oli aluksi suosikki (jota en kerro >:3), mutta nyt pelattuani en tiedä yhtään kenen haluan voittavan :D

En pelaa (Ala-Tuuheloilla) ennen kuin äänestys on päättynyt, eli seuraavaa osaa saatte odotella jonkin aikaa. >:3

Eli vanha talo sai potkut >:D Se oli niin jumittaja ettei mitään rajaa. Poistin sitten familyfundsilla perheen varoja ihan tuntuvasti, eli pienemmästä tontista ei tullut rahallista hyötyä. Uusi talo on sisustukseltaan vanhan kaltainen (minulla on maalaisidyllivaihde päällä), mutta sisustelen taloa uudenlaiseksi pikku hiljaa. :)
Ja kerrottakoon, että olen tehnyt tuon talon yhden Modissa ladattavana olevan talon pohjalta. Muutoksia tietenkin on :) Olin laiskalla päällä ja se talo oli juuri oikeanlainen. :3

LC-sääntöjä rikotaan nyt pahemman kerran, koska Elenan ja Klemetin välejä ei tuollaisiksi saisi ilman teiniraskaus-hackia. (Klemettihän on siis oikeasti aikuinen sim :D) Mutta säännöthän on tehty rikottaviksi, eiks jeh? :D
Ja miten Elena törmää vain simeihin, joilla on oudot nimet? Ensin Klemetti ja nyt Arhippa.. Mitähän seuraavaksi?

Ressun haamu on hullu : D Sitä paitsi lähetin Ressun ja Lyytin haudat hautausmaalle, joka on yhteisötontti, ja yhtäkkiä haudat ovat taas Ala-Tuuheloiden tontilla! : D Niistä ei pääse eroon...
Ressu piinaa vielä 10. sukupolveakin 8DD

***