Aiemmin tapahtunut:
Vanhempien juonittelu vaikeutti Peten ja Minervan suhdetta, joka päättyi katkeraan eroon. Peten oli vaikeaa päästä yli erosta ja hän ajautui huonoon seuraan ja tappelemaan.
Leo ihmettelee veljensä käytöstä. Pete kehottaa Leoa ottamaan teini-iästä kaiken irti, mutta Leo päättää jatkaa oppilaskuntatoimintaa ja hankkia elämän vasta yliopistossa.

Nyt lukio-opinnot ovat ohi ja yliopisto iloineen, suruineen ja kommelluksineen odottaa...

***



Ensimmäinen yliopistovuosi sujui Peten osalta suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Hänen arvosanansa pysyivät ennallaan tai jopa nousivat, vaikka hän ei edelleenkään kuluttanut kovin paljoa aikaa lukemiseen tai esseiden kirjoittamiseen.



Muutaman kurssin jälkeen hän huomasi, että osa opettajista oli helppo ylipuhua antamaan hyvä tai edes hyväksyttävä arvosana, vaikka esseet olisivat kirjoittamatta ja poissaoloja olisi enemmän kuin liikaa.



Yliopistolla oli tehty muutoksia sitten edellisen sukupolven opintojen. Nyt jokaiselle fuksille oli valittu tutoriksi vanhempi opiskelija, joka katsoi fuksin perään ja auttoi kurssivalinnoissa. Pete ei ollut järjestelystä mielissään, mutta hänen tutorinsa Emmi osoittautui ihan hyväksi tyypiksi.



Emmi oli selvästi tietoinen Peten harrastamasta opiskeluun liittyvästä huijauksesta. Hän paheksui asiaa, muttei kuitenkaan kommentoinut sitä mitenkään.



Pete pääsi siis harvinaisen helpolla, ja aika tuntui suorastaan lentävän. Kevät lukukausi oli pian ohi. Pete vietti suurimman osan kesälomastaan kampuksella, mutta hän myöntyi käymään kotona pikaisella reissulla.



Heti kun Leo seuraavana vuonna aloitti opintonsa Pete keksi, että he voisivat vuokrata oman kämpän ja perustaa osakunnan. Leo oli epäileväinen, mutta suostui kuitenkin Peten ehdotukseen. Myös veljesten serkut Tinon ja Harri osallistuivat osakunnan perustamiseen.



Talo, jonka he saivat vuokrattua, oli varsin kookas. Jokainen poika sai oman huoneen, ja alakerrassa oli keittiön lisäksi kaksi oleskelutilaa. Kylpyhuoneita oli tosin vain kaksi, mutta se ei vuokrapäätöstä hidastanut.
"Me emme ole mitään tyttöjä", he kommentoivat asiaa.



Vaikka Pete ei opiskeluista välittänytkään, yliopistoelämä oli muuten hänen mieleensä. Silloin tällöin hänet kuitenkin valtasi koti-ikävä, ja hän lukaisi lehdestä Kaunialan paikallisuutiset. Ikäväänsä hän ei tietenkään ääneen myöntänyt.



Oli kulunut muutama kuukausi Peten toista opiskeluvuotta, ja hän oli Leon ja Emmin kanssa käymässä kampuksen kaupalla. Emmin ja Leon jorinat jäivät ilman Peten huomiota, ja tämän katse harhaili pitkin kauppaa. Sitten Pete näki jotain, mitä hän jäi tuijottamaan.



”Kuka tuo tyttö on?” Pete sihahti, ja Emmi ja Leo kääntyivät katsomaan Peten osoittamaan suuntaan.
Emmi oli heti tilanteen tasalla. ”Tuo on Silja Jantunen. Hän on samalla vuositasolla Leon kanssa. Ystäväni on hänen tutorinsa. Hän kuulemma voitti lukioiden välisen kauneuskilpailun.”



”Sen kyllä huomaa”, Pete virnisti. Emmi selitti vielä jotain, mutta Pete tiesi, että Silja oli tyttö hänen makuunsa.
”Menen puhumaan hänelle”, Pete sanoi ja seurasi Siljaa kassalle.



”Hei”, Pete aloitti. ”Kuulin, että olet joku missi. Sen kyllä huomaa.”
”Aijaa”, Silja sanoi, eikä vaikuttanut tippaakaan kiinnostuneelta. Peteä se ei hämännyt.
”Lähtisitkö seuralaisekseni tiedekunnan juhliin ensi perjantaina?” Pete meni suoraan asiaan.



”Annas kun mietin”, Silja sanoi ja oli miettivinään. ”En todellakaan.”
”Mitä?” Pete oli tyrmistynyt.



”Kuulit aivan oikein”, Silja tiuskaisi, sillä hänellä oli jo hieman kiire. ”Jos ei ollut muuta, niin minä menen nyt. Hyvää päivän jatkoa!”
”Tulet katumaan vielä!” Pete huusi hänen peräänsä niin lujaa, että puoli asiakaskuntaa kääntyi katsomaan.



”Tyttöhän on ihan sekaisin”, Pete juoruili Leolle hetken päästä. ”Varmaan samaa sakkia kuin äidit.”
”Niinpä kai sitten”, Leo myönteli samalla, kun pidätteli naurua. Pete osasi ottaa asiat niin vakavasti!



Harri taasen oli onnistunut kosiskeluissaan. Puolimaratonin jälkeen Nella oli pyytänyt häntä ulos, ja pikkuhiljaa heidän suhteensa oli syventynyt. Nyt Nella ei voinut edes kuvitella, että oli joskus ollut Harria vastaan.



"Olet niin hassu", Nella puhui kuin pienelle lapselle, mutta Harri vain hymyili. "Siitä minä sinussa pidän."
"Etkö pyykkilautavatsasta tai valkoisesta hymystä?" Harri kysyi.



"Ovathan nekin kivoja", Nella myönsi. "Mutta jos et olisi hassu, ei niillä muilla ominaisuuksilla olisi merkitystä."
"Mukava kuulla", Harri naurahti.



"Ja on sinulla kivat silmätkin –" Nella aloitti lauseen, mutta Harri keskeytti hänet suudelmalla. Oi sitä nuoruuden onnea!



Pete tuntui ärsyyntyneen saamistaan rukkasista erityisen paljon, ja Leo yritti korjata tilanteen.
”Menisit nyt ulos hänen kanssaan”, Leo maanitteli Siljaa.
”En kuuna päivänä”, Silja sanoi tylysti.



Leo näytti maansa myyneeltä.
”Miksi haluat auttaa häntä?” Silja kysyi ihmeissään.
”Koska hän on veljeni”, Leo totesi ja kohautti olkiaan.
”Sitten saat unohtaa koko jutun. Jos olisit perustellut hyvin, olisin voinut harkita”, Silja sanoi hetkeäkään miettimättä, ja Leo hätkähti.



”Hän on mikä on”, Leo sanoi hieman alakuloisesti.
Silja pudisti päätään ihmeissään. ”Kyllä hänen pitäisi pitää huolta omista asioistaan. Ja sinun pitäisi luottaa hänen sen verran. Enkä aio lähteä ulos hänen kanssaan, vaikka hän olisi viimeinen mies maan päällä.”
Sitten Silja mietti jotain. ”Sinun kanssasi voisin lähteä ulos.”



Leo hätkähti uudelleen. ”A-anteeksi mitä?”
Silja hymähti ja tarttui määrätietoisesti Leon käsiin. ”Luulen, että meillä voisi olla hauskaa.”
Leo nielaisi. Hän ei ollut ollut kovinkaan paljon tekemisissä tyttöjen kanssa, eikä varsinkaan yhtä suorapuheisten ja päättäväisten kuin Silja.



Silja kumartui eteenpäin niin, että Leo saattoi haistaa hänen hajuvetensä.
”No, tuletko vai etkö?” Silja kysyi hiljaa.
Leo oli yhä hämmentynyt, mutta sai lopulta nyökättyä. ”Jo-joo.”



Seuraavana päivänä Leo ei maininnut sanaakaan suostuttelureissustaan. Hän ei aikonut myöskään kertoa sitä, että oli itse päätynyt lähtemään treffeille Siljan kanssa.
"Olet ihmeen hiljainen", Pete sanoi, kun Leo mietti tulevia treffejään.



"Mietin vain", Leo sanoi ja keksi nopeasti: "Mietin vain seuraavaa tenttikautta."
Pete katsoi veljeään kummastuneena, mutta näytti tyytyvän vastaukseen. "Tylsimys."
"Mitä?" Harri melkein huusi puhelimeensa heidän vieressään. "Ei siellä ollut sen väristä!"



"Serkkuparka", Pete sanoi, eikä vaivautunut madaltamaan ääntään. "Hän on seurustellut vasta pienen hetken ja on jo nyt naisen tossun alla."
"Niin kai", Leo virnisti. "Eikös puolisosta ole tapana etsiä vanhempien piirteitä. Tiedäthän sinä, millainen Anita-täti on..."



"Totta puhut, veliseni", Pete naurahti, ja hetken he nauroivat yhtä vapautuneesti kuin kymmenkesäisinä. Pitkään aikaan se ei ollut ollut mahdollista heidän etäännyttyään yläasteen alun jälkeen. Ehkä yliopisto muuttaisi asiaan.



Ihan heti heidän veljessuhteensa ei päässyt palautumaan entiselleen. Leo oli alkanut tapailla Siljaa ja salatakseen asian hän vältteli puhumista Peten kanssa. Petekään tehnyt asialle mitään.



"Veljesi ei taida olla kotona", Silja totesi, kun hän istui Leon kanssa Ala-Tuuheloiden takapihalla.
"Ei", Leo sanoi hajamielisesti ja leikitteli Siljan hiuksilla. "Hän meni kotiin auttamaan äitiämme."



"Te olette kummallisia veljeksiä", Silja ajatteli ääneen. Ja kun Leo katsoi häntä kummastuneena, hän jatkoi: "Ette saa puhuttua asioista. Tai ette ainakaan mistään vakavammasta. Ja sinä olet liian kiltti."



"Ei se ihan noin mene", Leo sanoi, mutta punasteli sen verran, ettei ollut kovin uskottava.
"Eikö?" Silja kysyi ja suukotti sitten Leoa pikaisesti. Leo naurahti.
"Tavallaan on ihan söpöä. Ja hyödyllistä ", Silja mietiskeli sitten.



"Muutenhan emme istuisi tässä", Silja selitti, koska Leo näytti kaipaavan selitystä. Sitten Silja halasi Leo tiukasti.
"Olemme tunteneet vasta vähän aikaa, mutta olet silti todella tärkeä minulle", Silja tunnusti ja Leo nyökkäsi.



Pete oli Leon ja Tinon kanssa grillaamassa, koska hänellä ei ollut parempaakaan tekemistä. Hän kertoi tapaamastaan mukavanoloisesta tytöstä.
"Ja sitten hänen poikaystävänsä tuli paikalle, ja arvaa vaan meinasinko mottaista häntä", Pete päätti tarinansa.



"Sinunkin pitäisi etsiä joku tyttö itsellesi", Pete sanoi Leolle, joka meinasi heti tukehtua yskänpastilliinsa. Taustalla Tino yritti pitää naamaansa peruslukemilla, sillä hän oli tietenkin tietoinen Leon salaisesta tyttöystävästä.
"Niin, tietenkin", Leo sai sanottua köhimisen lomasta.



"Vai poikiako sinä mieluummin katselet?" Pete kysyi uteliaasti, ja Leo tunsi punastuvansa.
"Ei, en nyt sentään", Leo vastasi. "Olen minä muutaman mukavan tytön tavannut, mutta kerään vielä rohkeutta."



"Sinä olet toivoton tapaus", Pete sanoi, kun Leo vielä yskiskeli ja punasteli kuin viimeistä päivää. Leo nyökkäili ja Tino naureskeli serkkunsa ahdingolle. Onneksi Pete oli tietämätön kaikesta!



Peteä ei sen jälkeen kiinnostanut Leon rakkauselämä. Leokin saattoi hengähtää, mutta hän joutui keksimään mitä ihmeellisempiä selityksiä oudoille poistumisilleen, kun hän oli treffeillä Siljan kanssa.



Leo vilkaisi vaivihkaa veljeään. Tämä vihelteli huolettomasti ja odotteli, että muut saisivat luettua läksynsä.
Hän on muuttunut niin paljon, Leo mietti. Hän tuntuu olevan koko ajan niin stressaantunut. Eikä hän ennen yrittänyt saada muita tottelemaan käskyjään.



Tai sitten käskyjen noudattamatta jättäminen ei vain ärsyttänyt häntä ennen niin paljon, Leo jatkoi mietiskelyään. Hän on niin impulsiivinen ja jotenkin väkinäinen. Tunnenko minä häntä enää?
Leo katsoi tutkivasti Peteä. Milloin hän oikein muuttui? Viime vuonna? Vai jo aiemmin? Vai olenko minä se, joka on muuttunut?



"Mitä nyt?" Pete kysyi yhtäkkiä. Hän oli kääntynyt katsomaan Leoa, joka yllättyi täysin.
"Ei mitään", Leo sanoi. "En sanonut yhtään mitään. Ei kukaan sanonut."
Pete näytti tyytyvän vastaukseen ja jatkoi viheltämistä.



Osaako hän nyt lukea ajatuksiakin? Vai onko hänellä kuudes aisti? Leo ihmetteli ja tuijotti kokeeksi Peten takaraivoa. Tämä ei kuitenkaan tuntenut huomaavan.



"Eikö tuo ole vähän lapsellista?" Harri kysyi Leolta. "Siis tuo salasuhde."
"Ehkä minä olen sitten lapsellinen", Leo sanoi kolhosti.



"En minä sitä noin tarkoittanut", Harri yritti sovitella. "Mutta olethan sinä itsekin muuttunut sen takia. Olet kireämpi. Ja hiiviskelet."
"Hyvästä syystä", Leo sanoi ja siirsi nappulansa syömään Harrin ratsun.



"Älä nyt viitsi", Harri huokaisi. "Ajattelisit koko asiaa. Aivan käsittämättömän typerää!"
"Puhutaanko jostain muusta?" Leo kysyi ennen kuin Harri pääsisi vauhtiin, ja tämä suostui ehdotukseen. Kyllähän Leo tiesi salailun olevan typerää, mutta minkä sille mahtoi?



Pete oli lähtenyt kevätlomalla ulkomaille, ja Leo saattoi kutsua Siljan turvallisesti käymään. Myös Tino oli tyttöystävänsä kanssa osakuntatalolla.



"Eikö Pete oikeasti vieläkään tiedä teistä?" Tino naurahti epäuskoisesti. Hän oli alusta saakka epäillyt Leon salailutaitoja.
"Ei ainakaan minun tietääkseni", Leo vastasi. "Kyllä hän olisi jotain sanonut."
”Miksi te oikein salailette?” Tinon tyttöystävä Gunnel kysyi.



”Koska Pete yritti ensiksi päästä Siljan pöksyihin”, Tino kertoi virnistäen, ja Silja loi häneen tuiman silmäyksen. ”Ja nyt Leo ei halua suututtaa veljeään.”
”Ahaa”, Gunnel sanoi oudoksuen.



”Mutta eihän Peten ja Siljan välillä siis ollut mitään?” Gunnel jatkoi. ”Miksi Pete sitten suuttuisi?”
Leo huokaisi. ”Et selvästikään tunne veljeäni.”



”Pete on aika arvaamaton tyyppi”, Leo jatkoi, kun Gunnel katsoi häntä kysyvästi.
”Miksi ihmeessä annat hänen määräillä elämääsi?” Gunnel kysyi.
”Minä, tuota”, Leo takelteli. ”Pääsemme helpommalla näin.”
Gunnel näytti edelleen epäilevältä, mutta vaihtoi suosiolla puheenaihetta.



Leo jatkoi elämäänsä valheessa.
"Ettekö voisi tehdä jotain muuta?" Pete kysyi varmaan sadannen kerran.
"Lukisit itsekin", Leo sanoi nostamatta katsettaan kirjastaan.



"En", Pete sanoi automaattisesti ja raapi olematonta partaansa.
"Pääsisit helpommalla", Leo totesi ohi mennen.
"Minulla on tiettyjä periaatteita", Pete selitteli, vaikka kukaan ei oikeastaan kuunnellut.
Sitten hän nousi ylös.



"Minne sinä nyt menet?" Leo kysyi, kun Pete käveli kohti ovea.
"En tiedä. Jonnekin", Pete vastasi kohauttaen olkiaan.



Miten ihmeessä Leo ja Emmi jaksavat kuluttaa kaiken aikansa lukemiseen, Pete ihmetteli. Tentit ovat niin helppoja, että niistä selviää lukematta. Ja jos ei, niin kurssin selvittämiseen löytyy aina joku muu keino...
Hän oli saapunut yhteen kampuksen kahviloista. Tenttiviikkoa edeltävänä iltana paikalla oli vain lopputöitään viimeisteleviä opiskelijoita ja muutamia muita lintsailijoita.



Katseltuaan hieman ympärilleen Pete huomasi nurkassa istuvan viehättävän tytön. Tyttö vilkuili ympärilleen jokseenkin ylimielisesti.
En ole nähnyt häntä koskaan ennen, Pete mietti. Ei se toisaalta ihme ollut, sillä kampuksella asui toista tuhatta opiskelijaa.



"Terve", Pete sanoi rehvakasti tytölle.
Tyttö loi Peteen pitkän, arvostelevan silmäyksen ennen kuin vastasi: "Terve vaan."
"Onkos kirjat jo luettu vai mikä saa sinut tänne tähän aikaan?" Pete kysyi sitten, koska ei keksinyt muutakaan puhuttavaa.



Sitten tyttö kertoi, että hän lukisi kokeisiin vasta aamulla. Hän oli odottanut ystäväänsä, joka oli ilmeisesti jättänyt tulematta ja nyt hänellä ei ollut mitään tekemistä.
Hetken päästä Pete huomasi, ettei heillä ollut mitään yhteistä puhuttavaa, mutta hän silti piti tytöstä.



Eikä hän oikeastaan sillä hetkellä halunnut juuri puhua mistään. Pete oli niin tyytyväinen tavattuaan tämän tytön, ettei edes viileä ilta tai kova penkki pilannut tunnelmaa.



Pitkästä aikaa hän tunsi jotain sen kaltaista. Hän oli tapaillut yliopiston aikana puolen tusinaa tyttöä, ja tuplamäärän kanssa hän oli muhinoinut bileissä, mutta kukaan ei ollut herättänyt suuria tunteita.



Palatessaan osakuntatalolle Pete huomasi, ettei ollut edes kysynyt tytön nimeä. Ei se ollut tuntunut tärkeältä. Hän kuitenkin päätti, että etsisi tytön käsiinsä heti aamulla.



Kaksi päivää myöhemmin oli mitä kaunein aamupäivä, ja Leo valmistautui lähtemään luennolle. Hän aikoi vielä syödä aamiaista ennen lähtöään. Kulkiessaan olohuoneen ohi hän kuuli omituista mekkalaa, mutta päätti olla välittämättä siitä.



"Tunnetko sen tytön?" Harri kysyi, kun Leo istuutui pöytään.
"Tytön?" Leo kysyi ja kohotti toista kulmaansa.
"Niin", Harri sanoi suu täynnä muroja. "Sen tytön, jonka kanssa Pete muhinoi olohuoneessa."



Leo katsoi serkkuaan yhä kummastuneempana. "Onko Petellä joku tyttö tuolla? Heistäkö se ääni tuli?"
"Jep", Harri sanoi tympääntyneesti. "Olen kuunnellut sitä koko sen ajan, kun olen ollut tässä. Hyvä, ettei ruokahalu mennyt."



"Sinä et siis tiedä, kuka se on", Leo totesi sekoitettuaan kahvinsa.
"En", Harri sanoi ja pudisti päätään. "Joku aika kaunis se oli. Tai siis ei Nellaan verrattuna. Ethän kerro hänelle..."



"Pete ei ole koskaan tuonut tyttöjä tänne", Leo mietti ääneen. "Ehkä tuosta kehittyy vielä jotain vakavampaa..."
"Likaavat vielä sohvan", Harri mutisi ja lappoi muroja suuhunsa.



Pete oli löytänyt salaperäisen tyttönsä, ja heidän välillään kipinöi samalla tavalla kuin tapaamishetkellä.
"Nimesi oli Sanelma, eikö niin?" Pete kysyi hengähdettyään vähän.



"On, on", Sanelma sanoi nauraen ja suuteli Peteä taas.
Sanelma oli niin erilainen kuin Peten aiemmat yliopistoheilat. Hän oli paitsi kauniimpi ja fiksumpi, mutta myös spontaanimpi ja rohkeampi.
Mutta ei hän silti vedä vertoja... Pete pudisti päätään kadottaakseen mielikuvan teini-ihastuksestaan. Minä olen päässyt yli hänestä!



"Oi olet ihana!" Sanelma huudahti suudelmien välissä, ja Peten ajatukset lakkasivat harhailemasta.
Meistä tulee Sanelman kanssa onnellisia, Pete vakuutti itselleen.


***

Tuota aiemmin tapahtunut -kohtaa pakko kommentoida: missä ihmeen koulussa on niin paljon oppilaskuntatoimintaa, että teini menettää kaiken vapaa-aikansa? :-----D

Kuten varmaan huomasitte, Leo pääsi salaseuran jäseneksi, mutten jaksanut lisätä sitä tarinaan. Leo oli muutenkin jotenkin keskiössä, mutta ehkä se on ihan reilua, kun Pete on varastanut show:n tätä ennen ja varsinkin sitten yliopiston jälkeen.

Tämän osan piti siis olla hieman pitempi, mutta puoliksi meni - taas kerran. Olen niin huono arvioimaan pituuksia :--D
Eli ensi osassa ollaan vielä yliopistossa. Se osa onkin jo suht valmis, eli ei pitäisi mennä kauaa sen kirjoittamiseen.

Toivottavasti osa tuntui kommentoinnin arvoiselta! Kaikki kommentit ja kritiikit kelpaavat. Ladattuja yms. saa kysellä ja mitä nyt mieleen tulee. :)
Mainostakaa vaikka omia tarinoitanne (tai jonkun muun tarinoita) tai uusia osia! Haluan mielelläni lukea hyviä tarinoita, joten jos tiedätte jonkin (jota ei linkkilistaltani vielä löydy) niin laittakaa kommenttiin! ;-)
 

***