Aiemmin tapahtunut:
Romeo ja Robin aloittivat yliopiston. Opintojen alkua synkensi Emmin kuolema.
Robin treffaili Armasta, joka ystävystyi vaihto-oppilas-Jennan kanssa. Romeo tapasi kaksi mukavaa tyttöä. Lopulta hän lähti ulos Saara-nimisen taitelijan kanssa.
Samaan aikaan kotitontilla Helmi teki yllätysvierailun isänsä luo, mutta Pete ei reagoinut tyttärensä läsnäoloon.

Huom:
Roosahan lähti vaihto-oppilaaksi LC Iloliemeen, ja Jenna tuli tilalle.
Osan alussa on talvi 2109–2110 ja lopussa kevät 2111 ;)


***



Ala-Tuuheloiden bileistä oli kulunut kaksi kuukautta. Samalla oli Romeon ja Saaran ensimmäinen kuukausipäivä.
"Minä kyllä laskisin sen vasta lauantaille", Saara sanoi.



"Mitä silloin tapahtui?" Romeo kysyi.
"Esittelin sinut kavereilleni", Saara selitti. "Silloin kutsuin sinua ensimmäisen kerran poikaystäväkseni. Mistä sinä sitten aloitit laskemisen?"



"Hmm... Ehkä sinun laskutapasi on ihan hyvä", Romeo sanoi vältellen. Hänen kasvonsa olivat punaiset kuin ylikypsä tomaatti.
Saara katsoi poikaystäväänsä tietäväisesti. "Joten juhlimme siis lauantaina."
"Jep", Romeo sanoi.



Robin seurusteli yhä Armaksen kanssa. Kuukausipäiviä oli ollut ja mennyt, mutta Robin ei laskenut sellaisia. Hän oli viime aikoina panostanut laatuaikaan. Jenna Iloliemi -episodin jälkeen Robin ei halunnut ottaa mitään riskejä. Armas ei saisi haluta ketään muuta kuin hänet.



"Voisit tulla huomenna yöksi luokseni", Robin sirkutti ja räpsytti ripsiään kutsuvasti.
Armas oli häkeltynyt. "Kai se sopii."
"Hienoa", Robin huokaisi. "Muut asuntolan tytöt ovat huomenna muualla yötä, joten voin ottaa sinut mukaan suihkuun..."



Armas virnisti ja kohotti toista kulmaansa. Robinin käytös hämmensi häntä, mutta hän ei pannut sitä pahakseen. "Vai suihkuun? Sanotko, että olen likainen?"
"Voi Armas, olet niin likainen", Robin huoahti nauraen ja suukotti poikaystäväänsä.



Jos Robin törmäsi Jennaan muulloin kun Armaksen seurassa, hän ei kyennyt pysymään vaiti.
"Pysy sinä koukkunokka kaukana minun poikaystävästäni!" Robin kiivaili.
"Pah!" Jenna sanoi. "Aivan kuin Armas olisi tosissaan tuollaisen lissun kanssa!"



"Vai lissun!" Robin kiivastui entistä enemmän. "Katsoisit peiliin, lortto!"
"Sinulla on aika suuret luulot itsestäsi", Jenna sanoi säälivästi naurahtaen. "Kuulisit miten Armas puhuu sinusta..."



"Sinä valehtelet!" Robin huudahti. "Armas rakastaa minua enemmän kuin ketään muuta! Eikä hän edes rakasta muita kuin minua!"
"Voi voi", Jenna sanoi. "Kunpa tuo olisikin totta. Tai odotas, en minä tietenkään niin toivo..."
"Leipäläpi umpeen senkin lumppu!" Robin sihahti. Sellaisia heidän kohtaamisensa aina olivat.



Kevät tuli ja lumi suli. Ei sillä, että kampuksella olisi lunta ollutkaan.
Saara oli tullut yöksi Romeon luoksi. Ruokala oli siihen aikaan illasta täynnä, joten Romeo ja Saara olivat vetäytyneet ensiksi mainitun huoneeseen odottamaan vuoroaan.



"Olisi niin paljon helpompaa asua omassa kämpässä", Romeo mietti.
"Onhan niitä vapaana", Saara sanoi. "Keskustassa ihan hyvällä paikalla."
"Ei minulla ole varaa vuokraan", Romeo voivotteli.



"Säästetään sitten", Saara ehdotti.
"Ai me vai?" Romeo kysyi. "Yhdessä?"
"Niin", Saara sanoi tomerasti. "Emme me saa rahoja kasaan vielä kuukausiin, mutta emmeköhän me ole silloin valmiita muuttamaan yhteen."



"Vai niin", Romeo sanoi. Hän ei oikein tiennyt, mitä mieltä oli ideasta. "Sopiihan tuo."
"Hienoa!" Saara hihkaisi, eikä antanut Romeon puhua enää mitään.



Kesäloma oli juuri päättynyt, ja Romeo oli aloittanut viimeisen opiskeluvuotensa. Hän oli kuluttanut kesälomansa tehden töitä. Rahaa alkoi olla säästössä jo riittämiin, ja pian hän muuttaisi Saaran kanssa omaan asuntoon.



Romeon oli kuitenkin asuttava vielä hetki asuntolassa. Ja se tarkoitti keskusteluja Robinin kanssa.
"En tajua sitä ämmää!" Robin tilitti.
"Sinun pitäisi puhua tästä Armaksen kanssa", Romeo sanoi kärsivän kuuloisesti.



"En halua rasittaa Armasta tällaisilla asioilla", Robin perusteli.
"Minuako sitten pitää?" Romeo puuskahti.
Robin kuitenkin palasi alkuperäiseen puheenaiheeseen: "Keksitkö jonkun sopivan juorun, jota voimme alkaa levittää öklö-Jennasta?"



Pian olikin jo marraskuu. Se ei ollut ainoa asia, joka sai Robinin huonolle tuulelle. Hän joutui kirjoittamaan esitelmänsä uudestaan (lehtori ei ollut pitänyt "luovista vastauksista") ja joutui jopa etsimään uuden aiheen. Siksi hän tallusteli kirjastoon.



Yläkerrassa hän näki tutun hahmon ja tiesi saman tien, mihin purkaa tuohtumuksensa.
"Kuulepas kurppanaama!" Robin huudahti, ja Jenna kääntyi katsomaan häntä.



"Ole hiljempaa!" Jenna sihahti.
"Ihan kuin minä sinua tottelisi–" Robin aloitti, mutta Jenna läimäisi kätensä hänen suulleen.
"Ihan totta", Jenna kuiskasi ja osoitti alas.



Alakerrassa Armas istui sohvalla jutellen jonkun nätin tytön kanssa. Jenna laski kätensä Robinin suulta, ja tämä puuskahti: "Armas puhuu jonkun kanssa. Entä sitten?"
"'Entä sitten'? Katsopa nyt", Jenna kuiskasi ja nyökkäsi Armasta kohti.



Armas muhinoi seuralaisensa kanssa kuin viimeistä päivää. Hän ei tiennyt, että häntä tarkkailtiin.
"Armas", Robin henkäisi järkyttyneenä.



Hän ja Jenna tuijottivat muhinoivaa Armasta murheellisina.
Armaksen piti rakastaa vain minua, Robin ajatteli.
Armaksen piti rakastaa vain minua, Jenna ajatteli.



"Nyt minun täytyy mennä sanomaan hänelle pari tarkkaan valittua sanaa!" Jenna julisti hetken päästä.
"Ei", Robin sanoi. Hän katsoi Jennaa päättäväisesti. Hän oli juuri tajunnut, että Jenna ei ollut enää hänen kilpailijansa, vaan kohtalotoveri.



Sitten hän kumartui Jennan puoleen. "Kuuntele. Näin me teemme..."
Alakerrassa Armas kuherteli autuaan tietämättömänä yläkerran tapahtumista.



"Kuule, mitä sinä suunnittelet tekeväsi yliopiston jälkeen?" Saara kysyi.
"Hmm", Romeo alkoi miettiä. "Kai minusta tulee äidinkielenopettaja."
"Kai? Eikö sinulla ole unelmia?" Saara puuskahti. "Tai voit tietenkin unelmoida opettajanurasta, mutta ole varma siitä!"



"No, kai minä sitten olen", Romeo sanoi ja tajusi, että oli tehnyt sen taas.
"Romeo!" Saara huudahti. "Etkö sinä todella unelmoi mistään?"
"Kyllä", Romeo vakuutti. "Unelmoin tekeväni piste-ennätyksen Terminaattorimursu vitosessa. Se on tietokonepeli..."



Saara katsoi Romeota silmiin. "Lupaa minulle, että alat unelmoida kunnolla. Suuria unelmia!"
"Yritän parhaani", Romeo sanoi tottelevaisesti. Hän epäili, oliko unelmointi todella niin tärkeää. Eiväthän kaikki unelmat kuitenkaan toteutuneet!



Kevätlukukausi oli alkanut. Vaikka Saara ja Romeo asuivatkin nyt omassa huoneistossaan, he söivät usein aamiaista vanhassa asuntolassaan.
"Onko ollut kivaa asua yhdessä?" Robin kysyi.
"Joo", Romeo sanoi. "Vaikka on siinä haittansakin."



"Anteeksi nyt vaan!" Saara tuhahti.
"Ymmärsit väärin", Romeo selitteli. "Tarkoitin sitä, että tiskit on hoidettava itse. Ja vessakin pitää puhdistaa... Oli helpompaa, kun joku muu huolehti niistä."



"Siinähän harjoittelette naimisissa olemista", Robin töksäytti.
Romeo alkoi kakistella, ja Saara tuijotteli lautastaan punastuneena.
"No ei kai me nyt", Romeo toppuutteli. "Naimisissa? Eikö tuo ole jo vähän aikaista."



"Kannattaa sitä tulevaisuutta miettiä", Robin perusteli, eikä suostunut katumaan möläytystään.
Romeo jatkoi puhetta muista aiheista samalla, kun Saara katseli mietteliäänä lautastaan.



Keskustelusta kului kuukauden päivät. Romeo ja Robin pelasivat flipperiä asuntolan aulassa. Romeo oli tarvinnut sisareltaan neuvoja naisasioissaan, ja Robin oli enemmän kuin halukas auttamaan.
"Saara on jotenkin vaitonainen", Romeo valitteli. "Aivan kuin hänen mieltään painaisi jokin. Ehkä on vain se aika kuukaudesta..?"



"Pöh ja pah!" Robin tuhahti. "Oletko muka oikeasti noin sokea?"
"No kerro minulle, jos asia on niin itsestään selvä", Romeo sanoi tuohtuneena.
"Saara haluaisi sinun kosivan häntä", Robin paljasti.



"Ihan totta?" Romeo kysyi punastuen. "Oletko varma?"
"Hän itse sanoi niin", Robin kertoi. "Hän vain odottaa sinun tajuavan sen itse, mutta sinä olet toivoton."
"Pitäisikö minun sitten kosia?" Romeo mietti.



"Siitä saat päättää ihan itse", Robin ilmoitti.
"Kumma ajatus", Romeo puhui enemmän itselleen kuin Robinille. "Hassua."
"Miten vain", Robin sanoi kohottaen katseensa kattoon.



Myöhemmmin Romeo meni keilaamaan kaveriporukkansa kanssa. Kavereita oli aina kiva nähdä, mutta nyt hänellä oli heille oikeaa asiaa. Hän halusi miehisiä neuvoja pulmaansa.



Aluksi kavereita piti tietenkin pehmitellä haastavia aiheita varten. Oli pelattava pari kierrosta ja juotava muutama rentouttava juoma. Keilauksen suhteen Romeo ei ollut aivan iskussa, sillä hän mietti, miten esittäisi asiansa.



Lopulta hän istuutui erään ystävänsä kanssa penkille katsomaan, kun muut vuorostaan keilasivat.
"Mitä halusitkaan kysyä?" ystävä kysyi.
"Tiedäthän tyttöystäväni Saaran?" Romeo aloitti. Ystävä nyökkäsi.



"Hän haluaisi kuulemma mennä kihloihin", Romeo huoahti.
"Ja asia ahdistaa sinua?" ystävä johdatteli. "Jos kihlaus ei kuulosta hyvältä, älä tee sitä."
"Ei kun kyllä se tavallaan kuulostaa", Romeo sanoi. "Pidän Saarasta. Rakastan häntä. En vain tiedä, onko vielä aika."



"Jos aiot joskus mennä hänen kanssaan kihloihin", ystävä mietti, "miksi nyt ei olisi sopiva aika?"
"No niin", Romeo myönsi. Sitten hän teki päätöksensä.



Robin ja Jenna tekivät suunnitelmiaan, mutta samalla Robin piti yllä kulissia. Hän oli seurustelevinaan Armaksen kanssa, sillä hän ei tahtonut tämän tajuavan mitään.
"Kokeitako mietit?" Armas kysyi.



"Anteeksi?" Robin oli miettinyt suunnitelmaa, eikä ollut kuullut kysymystä.
"Olet ollut poissaoleva viime aikoina", Armas huomautti. "Ei kai se ole mitään vakavaa?"
"Ei", Robin sanoi ja hymyili viattomasti. "Ei laisinkaan!"



Viikonloppuna Romeo kävi kaupungilla. Hän vieraili useissa kultasepänliikkeissä vertailemassa sormuksia ja hintoja. Vihdoin hän löysi sopivan kihlasormuksen, johon hän käytti ison siivun säästöistään.



Hän oli jo viikkoja sitten sopinut treffeistä Saaran kanssa. He olivat menossa syömään ja samalla kuuntelemaan erästä bändiä. Romeo suunnitteli, että ravintolan jälkeen hän veisi Saaran läheiseen puistoon, jossa hän voisi polvistua esittämään suuren kysymyksen.



"En ole nähnyt Kolmea Neilikkaa pitkään aikaan", Saara muisteli.
"No sittenhän oli hyvä, että tulimme", Romeo sanoi pala kurkussaan. Häntä jännitti, vaikka Saara todennäköisesti vastaisikin myöntävästi. Ehkä sormus ei olisi hyvä? Tai ajoitus huono?



Ilta sujui kuitenkin hyvin. Ruoka oli herkullista, ja Kolme Neilikkaa vireessä. Esiintyjät ottivat vastaan toiveita, ja Saarakin sai lempikappaleensa soittolistalle. Kaikki näytti täydelliseltä. Romeo oli kerännyt itsevarmuutta. Hän hypisteli taskussaan möllöttävää sormusrasiaa.



Kolmen Neilikan solisti Ilari Alamaa lauloi yhtyeen suurinta hittiä, kun Romeo ja Saara lopettelivat ateriaansa.
"Tilaisimmeko jälkiruokaa?" Saara kysyi.



"Kyllä se sopii", Romeo vastasi automaattisesti.
"Kaksi nektariinitorttua, kiitos", Saara sanoi tarjoilijalle, joka rustasi tilauksen muistikirjaansa.



Romeo ei ollut varautunut jälkiruokaan. Entä jos syöminen kestäisi kauan? Entä jos Saara haluaisi mennä suoraan kotiin? Voisihan Romeo esittää kysymyksensä myöhemminkin...
"Kuule Romeo", Saara sanoi herättäen Romeon ajatuksistaan.



"Hmm?" Romeo mumisi.
"Romeo", Saara sanoi ja asetti nyrkkinsä pöydälle. Sitten hän avasi nyrkkinsä. Avoimella kämmenellä lepäsi pieni kiiltävä esine – sormus! "Romeo, tuletko miehekseni?"



"Minä, tuota..." Romeo oli lievästi ilmaistuna yllättynyt.
"Voi ei", Saara sanoi apeana. "Minun ei olisi pitänyt..."
"Ei! Kyllä! Minä sanon kyllä!" Romeo kiljahti. "Totta kai minä tulen."



"Oi", Saara sanoi ja punastui hieman. "Ihanaa."
"Niin", Romeo myötäili. Hän ei viitsinyt kertoa omasta sormuksestaan, vaan tilasi lasilliset kuohujuomaa nektariinitorttujen kyytipojaksi.



Lukukauden loppu oli jo lähellä, joten kampuksella juhlittiin lähes joka ilta. Robin oli eräissä juhlissa Armaksen kanssa. Paikalla olivat kampuksen suosituimmat opiskelijat sekä ahkerimmat juoruilijat, kuten oli tarkoituskin.



Robin ja Armas tanssivat muiden juhlijoiden seurassa. Kaiuttimista raikui Kati Päärynän uusin renkutus, joka sai joka toisen juhlijan itkemään ilosta ja loput voimaan pahoin.



Kertosäe oli juuri soimassa kolmatta kertaa, kun musiikki yhtäkkiä vaimeni ja katosi. Kaiuttimet särähtivät ja niistä alkoi kuulua puhetta. Monet tunnistivat puhujan Jennaksi, joka oli huomaamatta vallannut DJ-kopin.



"Kuulkaa kaikki!" Jenna kiljahti, ja muut kuuntelivat. "Joukossamme katala ketku, joka huijaa huvikseen meitä tyttöjä! Tuo ketku on Armas Kaalimaa!"
Hän ohjasi valokeilan Armakseen, joka oli nolostunut.



"Ette usko vai?" Jenna kysyi. Hän teki muutamia säätöjä, ja seinälle heijastui valokuva. Kuva Armaksesta jonkun tytön kanssa. Kuvaa seurasi toinen, ja kolmas... Jokaisessa kuvassa oli Armas ja eri tyttö.



Väkijoukko alkoi mutista ja haukkua Armasta; häntä osoiteltiin ja katsottiin inhoavasti. "Eikä siinä vielä kaikki, senkin limanuljaska!" Robin kivahti. "Koulun lehti julkaisee huomenna ekstranumeron, jossa on nämä kuvat ja viisi aukeamaa muita noloja kuvia sinusta!"



"Ja sinä kun luulit, että ne alastonkuvat tulisivat vain omaan käyttööni", Robin jatkoi ja hihitti ilkeästi.
Armas oli tyrmistynyt. Hän ei sanonut mitään, vaan poistui paikalta juosten. Sen koommin hän ei tapaillut useita tyttöjä samaan aikaan.



Armaksen nolaamisen jälkeen Robinista ja Jennasta tuli erottamattomat.
"En tajua, miten saatoin sanoa lissuksi!" Jenna voivotteli.
"Ääh, minä taidan olla vähän lissu", Robin myönsi. "Mutta niin olet sinäkin, Jenna!"



Jenna tirskahti. "Niinpä olen!"
"Nyt mikään ei voi tulla väliimme!" Robin vakuutti, ja Jenna nyökkäsi.
"Olemme parhaita ystäviä", Jenna sanoi.



"Aina ja ikuisesti", Robin jatkoi. Sitten he juorusivat koko illan kurssitovereistaan ennen kuin palasivat asuntoloilleen nukkumaan.



Loppu lukuvuosi kului hektisesti. Saara oli saanut suostuteltua Romeon pitämään häät jo samana kesänä. Päivämääräkin oli lyöty lukkoon. Avioliiton satamaan astuttaisiin 25.7.2111.



Saara oli innokas järjestelemään asioita. Hän halusi pitää melko suuret häät, mutta aikataulu toi omat haasteensa. Saara oli ostanut kaikki kaupasta löytyneet häälehdet, ja mietti kuumeisesti millaisen puvun hankkisi.



"Luin, että punainen on nyt in", Jenna kertoi. Hän ja Robin olivat makutuomareina selaamassa Saaran lehtiä.
"Eikö se ole vähän outo väri häihin?" Saara mietti. "Vaaleansininen? Keltainen?"



"Äiti taisi mennä naimisiin keltaisessa mekossa", Robin kertoi muistellen näkemiään valokuvia. "Hän oli upea."
"Minusta sinulle sopisi turkoosi", Jenna sanoi Saaralle, joka nyökkäili hyväksyvästi.
"Minun pitää miettiä", Saara sanoi.



"Ensi viikonloppuna!" Robin huudahti ja läimäisi pöytää. "Ensi viikonloppuna menemme kaupungille kiertämään kaikki pukuliikkeet."
"Hyvä on", Saara sanoi iloisesti.



Tytöt jatkoivat puhelua ja kikattelivat häälehtien hupsuille ideoille.
Romeo katsoi kolmikkoa ovensuusta. Hän ei voinut olla hymyilemättä, vaikka ajatus häistä tuntuikin hassulta ja jopa pelottavalta. Juhliin oli vain muutama kuukausi. Asiaan varmaan tottuisi. Niinhän?


***

Armas on aika kuuro ja sokea. Ei koskaan huomaa, jos sitä katsotaan jossain (=kirjastossa)... Ja jotenkin idiootti, mutta kai sekin on voinut tyttöihin vedota... :--D

Ja kampuksen asunnoissa taitaa olla aika törkeät vuokrat XD

Olette varmaan huomanneet, että simini eivät pukeudu valkoisiin morsiuspukuihin. Ainakaan perijät tai heidän puolisonsa. Siksi on oleellista miettiä puvun väriä ;)

Toivottavasti osa ei ollut liian sekava. Jouduin tekemään isoja muokkauksia sen jälkeen, kun osa oli jo melkein valmis. Siirtelin kohtauksia ja muokkailin niitä. Edellisen tapaan tämäkin oli eräänlainen "väliosa" arkisemmista tapahtumista ennen dramaattisempia juttuja...

Seuraavassa osassa ollaankin taas kotitontilla tekemässä hääjärjestelyjä. En ole suunnitellut jokaista kohtausta, mutta luulen että osasta saattaa tulla lyhyehkö. Tai ei ainakaan mikään satakuvainen jätti. Mutta uskon, että saan sen suht nopeasti valmiiksi. Tai saan sitten, kun olen saanut muutettua ;D

Jos jaksatte, niin laittakaa kommenttia! :)
Kyselkää ladatuista, jos jokin kiinnostaa. Siivosin hiuskansioni, ja nyt kampaukset ovat siistissä järjestyksessä. Eli hiuksia koskeviin kysymyksiin osaan vastata (tästä osasta eteenpäin).
 

***