Aiemmin tapahtunut:
Hannan vanhin tytär Robin ihastui yliopistossa Armas-nimiseen nuorukaiseen, ja pari alkoi seurustella. Armaksella riitti kuitenkin ihailijoita, ja Robin taistelikin miehestä Jenna-nimisen vaihto-oppilaan kanssa. Pian kuitenkin selvisi, että Armas piti kumpaakin naista pilkkanaan ja peuhasi useiden tyttöjen kanssa yhtä aikaa. Robin ja Jenna paljastivat Armaksen ja nolasivat tämän koko kampuksen edessä. Tytöistä tuli erottamattomat.

Myöhemmin Robin kuitenkin huomasi olevansa raskaana, ja lapsi olisi tietenkin Armaksen. Miten kävisi opintojen? Mitä Armas sanoisi?


***

Robinin opiskelujen keskeytyminen, ja varsinkin sen syy, tuli Hannalle suurena yllätyksenä.
"Raskaana?" hän sanoi epäuskoisena. Mutta ei hän voinut moittia. Kaksi hänen kolmesta lapsestaan oli vahinkoja, Robin mukaan lukien.



"Niin on päässyt käymään", Robin tokaisi. Hanna ihaili tytön itsevarmuutta ja toivoi, ettei se ollut vain kulissia.
"Ja keskeytit opintosi", Hanna totesi. "Haluatko muuttaa takaisin kotiin?"
"Ehkä aluksi", Robin sanoi. "Mutta lapsen syntymään on vielä puolisen vuotta. Minulla on vielä muuta tehtävää."



Robin oli ihmeissään siitä, ettei ollut tajunnut raskauttaan aiemmin. Ei hänellä tosin ollut ollut syytä epäillä – hän ei ollut juurikaan voinut pahoin, eikä hän ollut urheillut kesällä, joten isontunut maha oli tuntunut luonnolliselta jutulta.



Mutta miksi sen oli oltava Armaksen lapsi? Robin pohti samaa kysymystä yhä uudestaan. Vaikka hänen välinsä Armakseen olivat lievästi ilmaistuna tulehtuneet, Robin aikoi kertoa miehelle totuuden.



"No mikäs se sinun tärkeä asiasi oli?" Armas kysyi halveksuntaa tihkuvalla äänellä.
Robin ei ollut halunnut kertoa asiaansa puhelimessa ja hän oli joutunut suostuttelemaan Armasta pitkän tovin ennen kuin tämä oli suostunut tapaamaan hänet.



Robin ei aikonut jaaritella. "Minä olen raskaana."
Armaksen kasvoille piirtyi outo ilme; se oli sekoitus epäuskoa, raivoa ja hitunen iloa. "Miten niin olet? Ja mitä se minua liikuttaa?"



"Eikö tästä mahasta muka huomaa?" Robin puuskahti. "Ja se on tietenkin sinun lapsesi, joten asia kuuluu sinulle aika olennaisesti."
"Voihan se olla jonkun muunkin", Armas mutisi.



"Toisin kuin eräille, minulle riittää yksi kumppani kerrallaan", Robin sanoi terävästi. "Halusin vain olla rehellinen."
"Haluatko sinä rahaa? Vai mitä?" Armas kysyi. Hän oli niin pöllämystynyt, ettei muistanut vihoitella.  "Minä lähden vaihto-oppilaaksi koko vuodeksi. En ehdi käymään töissä ja elättämään vauvaa."



"Saatan tarvita", Robin sanoi olkiaan kohauttaen. "Mutta enemmän haluan, että tapaat lasta. Sitten kun tulet takaisin. Tai vaikka lomalla."
"Joo", Armas mumisi. "Ilmoittele sitten kuulumisia."
 


Ennen lähtöään Armas ehti käymään Robinin kanssa yhdessä ultraäänessä, jossa selvisi, että lapsi oli täysin terve ja raskaus kaikin puolin normaali. Robin oli yllättynyt siitä, ettei Armas vaatinut isyystestiä. Tämän asemassa Robin olisi itse varmasti tehnyt niin. Hän oli kuitenkin kiitollinen siitä, että Armas luotti hänen sanaansa.



Kun isäasia oli hoidettu, Robin alkoi miettiä asumisratkaisuja. Vaikka lapsuuden kodissa asuminen olisi ollut helpompaa, Robin halusi asua omillaan.
Hän mietti sopivia ratkaisuja Jennan kanssa, jolla olikin muutama sana sanottavana.



"Totta kai minä autan sinua!" Jenna sanoi päättäväisesti. "Olen jo nuorempana tehnyt sankaritekoja, joten tämä sujuu leikiten. Minä muutan sinun kanssasi ja autan sinua lapsen hoidossa ja missä vain!"
"Mutta etkö halua opiskella loppuun?" Robin kysyi, vaikka olikin kiitollinen ystävänsä tarjouksesta.



"Ei opiskelu minua niin paljoa kiinnosta", Jenna julisti.
"Mutta entä perheesi? Eivätkö he odota sinua takaisin? Mitä he sanovat?" Robin kysyi, ja sai Jennan tuhahtamaan.
"Pah ja pöh", Jenna sanoi. "Sinä olet minun perheeni!"



Jenna onnistui puhumaan Robinin ympäri, ja yhdessä saivat vuokrattua ihan mukavan kokoisen talon, jossa oli tilaa molemmille naisille ja tulevalle vauvalle.
Niin kiinteistövälittäjä kuin useat muut tahot luulivat heitä pariskunnaksi. Jenna ja Robin eivät siitä pahastuneet, mutta korjasivat harhaluulot oitis. Oliko niin vaikea ymmärtää, että he olivat vain hyviä ystäviä?



Naisten rahat eivät olisi vuokranmaksun jälkeen riittäneet kuin pariin pölyiseen patjaan, mutta Hanna lupasi kustantaa sisustuksen.
Kummallakaan naisella ei ollut tutkintoa, joten töiden saaminen oli vaikeaa. Lopulta Jenna onnistui hankkimaan työn erään kaupan kassalta.



Robinin tilanne oli vielä hankalampi. Tukevasti raskaana olevaa naista ei halunnut palkata kukaan, vaikka Robin olisi mielellään tehnyt töitä vielä muutaman kuukauden.



Viimeisimmät raskauskuukaudet kuluivat mitä ihmeellisimpiä työpaikkailmoituksia tutkiessa. Haku ei tuottanut tulosta, mutta sitten olikin jo synnytyksen aika. Vauva alkoi tehdä tuloaan täsmällisesti lasketun ajan mukaan.



Synnytys oli pitkä ja vaikea, mutta lopulta pieni tyttövauva saatiin maailmaan. Robin halusi nimetä tyttärensä Maijaksi, eikä Armaksella ollut mitään nimeä vastaan. Pitkän synnytyksen jälkeen Maija joutui tarkkailuun muutamaksi ylimääräiseksi päiväksi, mutta mitään ongelmia ei ilmennyt.



"Tui tui", Robin leperteli ainokaiselleen, kun tämä oli turvallisesti omassa huoneessaan. Maija ei tietenkään vastannut, ja silmätkin tutkailivat kummissaan ympäristöään.



Ensimmäiset puoli vuotta sujuivat hyvin, vaikka rahatilanne ei kaksinen ollutkaan. Robin oli yllättävän äidillinen ja lempeä, ja Maija oli varsin helppo lapsi.



Sitten Robin alkoi kuitenkin kyllästyä. Hän oli omaksunut äidin roolin hyvin, mutta hän oli silti nuori ja kaipasi juhlia ja muita rientoja ja erityisesti elämän sähköistävää romantiikkaa.



"Etkö sinä voisi katsoa Maijan perään, niin pääsisin vähän juhlimaan?" Robin kysyi Jennalta, kun he olivat katsomassa televisiota.
"En minä jaksa", Jenna huokaisi. "Työpäivät ovat niin raskaita."



"Etkö voisi pyytää äitiäsi lapsenhoitajaksi?" hän jatkoi.
"Ja mitä sanon hänelle? 'Katsotko lapseni perään, kun menen bilettämään?' Tuskin!" Robin puuskahti. "Eikä äiti ole mikään innokas mummo."



Robinin tietämättä Jenna kertoi Hannalle, että tämän tytär oli tylsistynyt.
"Harrasta jotain Maijan kanssa", Hanna ehdotti soittaessaan Robinille. "Tapaat muitakin äitejä ja ehkä joku heistä on samoissa mietteissä kuin sinä."



Idea ei innostanut Robinia, mutta hän päätti kuitenkin tarkastaa paikallisen mammayhdistyksen harrastustarjonnan. Kymmenien toinen toistaan tylsempien vaihtoehtojen jälkeen hän löysi kokkauskerhon, jossa tehtäisiin ruokaa vauvoille ja äideille.



Kerhoa pidettiin läheisen yläasteen kotitalousluokassa. Robinin saapuessa luokkatilaan paikalla oli vain jokunen äiti ja lapsi, mutta se ei tuntunut pirteää kerhonvetäjää huolettavan.



Robin ja Maija käskettiin keittiöön numero kaksi, jossa oli jo ennestään porukkaa. Ensimmäisen kerran ruoka tehtäisiin parityönä.
"Hei", Robin tervehti pariaan, joka oli kurssin ainoa miespuolinen osallistuja.



"Hei, minä olen Tuukka ja tässä on Eveliina", mies sanoi reippaasti ja nyökkäsi kohti suloista tytöntylleröä.
"Minä olen Robin ja tämä on tyttäreni Maija", Robin esittäytyi. Mies oli komea ja vaikutti mukavalta.



Robin ja Tuukka tulivat hyvin juttuun ja he keskustelivat taukoamatta koko sen ajan, jonka he leipoivat pikkupullia.
"Nytkö ne ovat jo valmiita?" Tuukka kysyi, kun munakello ilmoitti pullien paistuneen tarpeeksi.



Maistiaisten jälkeen oli aika lähteä kotiin.
"Näemme sitten ensi viikolla", Robin sanoi varovasti. Hän ei halunnut kuulostaa tyrkyltä.
"Takuulla", Tuukka virnisti.



Kotona Robin oli omissa maailmoissaan. Tuukka oli niin ihmeellinen! Hauskan näköinen ja hauska, eikä ilmeisesti varattu. Ainakaan miehellä ei ollut sormusta, eikä tämä maininnut puolisoa. Mutta ehkä Robinin pitäisi keskittyä tyttäreensä, ei miehiin.



Viikko tuntui ikuisuudelta, sillä Robin ei malttanut odottaa seuraavaa kokkauskertaa.
Ehkä voisin ehdottaa Tuukalle tapaamista kerhon ulkopuolella? Robin mietti kerhoa edeltävänä iltana. Voisimme mennä lasten kanssa leikkipuistoon tai muuta viatonta. Ehkäpä...



Robin ei saanut pyydettyä Tuukkaa ulos, mutta heillä oli huippuhauskaa kokkauskerhossa. Vaikka he olivat tavanneet vain muutaman kerran, Robinista tuntui, että he olivat tunteneet jo ikuisuuden.



Kokkauskerhosta tuli Robinin elämän keskipiste ja hän harjoitteli reseptejä kotonakin, jotta voisi loistaa Tuukan edessä.
Kunpa olisi jo torstai, Robin haaveili jo torstai-iltana kokkauskerhon jälkeen.



Robin näki unta Tuukasta. Aluksi he olivat kokkaustunnilla, mutta yhtäkkiä maisema vaihtui ja he olivat romanttisessa ravintolassa. Tuukka polvistui kesken aterian kosimaan Robinia, joka suostui saman tien.



Seuraavaksi he olivat jo vannomassa vihkivalojaan. Robin oli pukeutunut upeaan pukuun ja Tuukka oli komeampi kuin koskaan. Eveliinan ja Maijan ilon kiljahdukset tekivät hetkestä täydellisen.



Robin ei ollut puhunut Jennalle Tuukasta, mutta ei siinä turhaan oltu parhaita ystäviä. Jenna katsoi kämppäkaveriaan tietäväisesti. "Kukas se mies on?"
"Mistä sinä puhut?" Robin sanoi viattomasti, mutta hänen punastumisensa kertoi kaiken.
"Enpä mistään", Jenna hymähti. Hän tiesi, että Robin kertoisi, kun aika olisi sopiva.



Seuraavalla kokkauskerralla Robin oli paikalla hyvissä ajoin. Hän oli laittautunut, muttei epäilyttävän paljoa. Huulikiiltoa oli sopivasti ja kaula-aukko oli antava, muttei kuitenkaan törkeä. Paikalla oli kuitenkin lapsia.



Keittiössä numero kaksi ei kuitenkaan ollut Tuukkaa. Eveliina kylläkin, seuranaan joku ... nainen.
"Eikö Tuukka ole täällä?" Robin kysyi ja toivoi, etteivät epätoivo ja pettymys kuultaneet hänen äänessään.



"Ah", nainen sanoi huomatessaan Robinin. "Mieheni estyi tulemasta tänään. Itse en niinkään välitä kokkaamisesta, mutta Tuukka välttämättä halusi, että Eveliina pääsee kerhoon."
Hänen miehensä?! Robin katsoi naista järkytyksensekainen ilme kasvoillaan.



Ilmeisesti hän näytti oudolta, kun nainen kysyi: "Onko kaikki kunnossa? Näytät pahoinvoivalta."
"Ei minua mikään vaivaa", Robin sanoi tekopirteästi. "Mitäs kokkailemme tänään?"



Tuukan vaimo, nimeltään Jutta, ei ollut kaksinen kokki. Hän ei myöskään ollut puhelias, joten suurin osa ajasta oltiin hiljaisuudessa. Tilannetta ei parantanut lainkaan se, että Robin mietti lakkaamatta, mitä Tuukka näki sellaisessa tylsimyksessä.



Seuraavaa kokkauskertaa Robin ei odottanut niin innolla. Oliko hänellä mitään mahdollisuuksia, jos Tuukka kerran oli naimisissa? Ja turhaahan sitä oli unelmoida, kun unelma ei kuitenkaan toteutuisi.



"Et sitten tullut viime kerralla", Robin totesi.
"Niin, minä olin sairaana", Tuukka sanoi pahoillaan. "Sain kuitenkin ylipuhuttua vaimoni tuomaan Eveliinan tänne."
"En tiennyt, että olet naimisisa", Robin sanoi mahdollisimman neutraalisti.



"Enkö ole maininnut?" Tuukka kysyi ihmeissään. "En ole tosiaan pitänyt sormustani, koska se on ollut pienennettävänä. Nythän se on kuin uusi."
"Et ole maininnut", Robin sanoi.



"Voin varmaan uskoutua sinulle", Tuukka sanoi vakavana ja madalsi ääntään. Robin oli saman tien valppaana. "Meillä ei ole viime aikoina mennyt kovin hyvin. Minulla ja Jutalla siis. Hän on ehdottanut eroa, mutta haluaisin vielä jatkaa."



Sitten Robin sanoi jotain, mikä tuntui pahemmalta kuin mikään. "Toivon tosiaan, että saatte liittonne pelastettua."
"Kiitos", Tuukka sanoi. "Tiesin, että voin luottaa sinuun. Olet oikea tosiystävä."



Nuo sanat olivat kuin myrkkyä, mutta Robin hymyili rohkaisevasti. Miten hän olikaan ollut niin hölmö ja luullut ihastumisen olleen molemmin puolista?



Eräänä torstaina kotiin palatessaan Robin kuuli Jennan tympääntyneen äänen olohuoneesta. "Meillä on vieras."
Kukahan se on? Robin mietti.



"Hei", Armas sanoi ja katsoi Robinia arasti. Sitten tämä katsoi Jennaa, joka huokaisi syvään ja nyökkäsi.
"Hei", Robin vastasi. Armas ei ollut käynyt vierailulla pitkään aikaan, ja nyt hän vaikutti oudolta.



"Mitä nyt?" Robin kuiskasi Jennalle.
"Hänellä on asiaa", Jenna kuiskasi takaisin inhoten.
"Mennäänkö ulos puhumaan?" Armas ehdotti.
"Vaikka", Robin sanoi kummastuneena.



"Mitä tämä nyt on?" Robin kysyi, kun he olivat takapihalla.
"Minä olen miettinyt asioita", Armas sanoi. "Kun meillä on nyt lapsikin."
"Jatka", Robin kehotti.



"Maailmani on täysin muuttunut", Armas selitti. "Ja tajusin, että todella rakastan sinua. Sen jälkeen kun kuulin lapsestamme, en ole ajatellutkaan muita naisia. Enkä haluakaan. Haluaisin palata yhteen, mennä naimisiin ja hankkia Maijalle pikkusisaruksia."



Robin tuijotti Armasta pöllämystyneenä.
"Etkö pidä ajatuksesta?" Armas kysyi.
"Ei kun", Robin sanoi huoahtaen. "Tämä tuli vain aika äkkiä, Armas. Minun täytyy todella miettiä tätä."



"Ymmärrän", Armas sanoi. "Soita minulle, kun olet päättänyt."
Sitten Armas lähti.
"Että tuo mies kehtaa!" Jenna puuskahti. "Sanoit onneksi suorat sanat ja ajoit hänet tiehensä!"



"Itse asiassa lupasin miettiä asiaa", Robin tunnusti.
"Mitä!" Jenna huudahti. "Kaiken sen jälkeen?! Oletko sekaisin? Ja eikö sinulla ollut joku toinen?"
"Ei siitä tullut mitään", Robin sanoi apeasti.



Sinä yönä Robin ei saanut unta. Pitäisikö minun ottaa Armas takaisin elämääni? Muunakin kuin lapseni isänä… Hän oli törkeä, kun aikanaan seurustelimme, mutta hän vaikuttaa muuttuneen.



Robin käänsi kylkeä. Mutta olen yhä ihastunut Tuukkaan. Pystynkö ihastumaan Armakseen, kun sydämeni kaipaa toisaalle? Ehkä minun ei tarvitse valita kumpaakaan näistä miehistä? Entä jos en ole vielä tavannutkaan elämäni miestä?



Hän alkoi ajatella siskoaan. Ehkä voisin soittaa Roosalle. Hän ja hänen horoskooppinsa voisivat kertoa minulle, mitä minun pitäisi tehdä. Tai sitten puhun vain Jennan kanssa. Tosin tiedän, mitä mieltä hän on Armaksesta…



Lopulta Robin sai nukuttua muutaman levottoman tunnin. Hän soitti Roosalle, mutta tämä ei osannut juurikaan auttaa.
"En ole tavannut kumpaakaan niistä miehistä", Roosa sanoi. "En halua päättää, kun en ole täysin perillä asioista."
 


Jenna oli edelleen hyvin jyrkkä mielipiteidensä kanssa. "En tajua, miksi edes harkitset Armaksen ottamista takaisin. Etkö muista miten hän kohteli sinua? Miten hän kohteli meitä?"
"Hän on muuttunut", Robin selitti.



"En usko", Jenna tuhahti. "Mitä minun pitäisi sanoa, että tajuaisit? Se mies on läpimätä!"
"Jos sinä sanot niin", Robin sanoi, mutta päätti kuitenkin harkita asiaa itsekseen.



Kokkauskerhossa oli tauko kevätloman vuoksi, joten Robin ehti hyvin miettimään mahdollista yhteistä tulevaisuuttaan Armaksen kanssa. Armas antoi hänen miettiä asioita rauhassa, eikä tuppautunut katsomaan tytärtään.



Lopulta Robin kirjoitti lapulle hyvät ja huonot puolet yhteenpaluusta, ja tulos oli selkeä. Oli aika kertoa se Armaksellekin.



"Olen miettinyt", Robin sanoi seuraavana päivänä.
Sitten hän piti tauon, ja Armas lopulta kysyi: "No?"
"En halua aloittaa suhdetta kanssasi uudestaan", Robin sai sanottua.



"Ai", Armas sanoi, ja hänen äänensä oli yhtäkkiä konemaisempi. "Tapaan kuitenkin Maijaa samalla tavoin kuin aiemmin."
"Niin", Robin sanoi. "Mietin asiaa todella tarkkaan."
"Hyvä on", Armas tokaisi. He vaihtoivat vielä muutaman sanan Maijasta.



Seuraavalla viikolla oli kokkauskerhon viimeinen tapaaminen. Sen kunniaksi järjestettiin picnic, jonne kaikki saivat tuoda jotain itse tekemäänsä.
"Jään todella kaipaamaan tätä kerhoa", Tuukka sanoi.



"Niin minäkin", Robin myönsi. "Oletteko saaneet välinne kuntoon?"
"Minä ja Jutta?" Tuukka kysyi. "Me olemme päättäneet erota."



"Oi, sepä kurjaa. Olen pahoillani", Robin sanoi ja toivoi kuulostavansa siltä.
"Meitä ei vain tarkoitettu yhteen", Tuukka sanoi olkiaan kohauttaen. "Ei puhuta siitä nyt."



"Ei puhuta", Robin toisti. "Mutta jos tarvitset ystävää, niin voit aina puhua minulle. Muista se."
Tuukka katsoi Robinia hymyillen ja nyökkäsi.



***



Jätin lopun tylsästi suht avoimeksi (sen suhteen, että päätyvätkö Robin ja Tuukka yhteen vai eivät), koska en ole varma haluanko niitä sittenkään yhteen. Loin Tuukan Robinin tulevaksi puolisoksi, mutta en ole kuitenkaan ihan varma.

Osassa on joitakin epäloogisuuksia, mutta ei voi mitään. Huomasin asiat vasta kuvattuani, eikä inspannut kuvata uudestaan.

Löysin muuten Jennallekin miesehdokkaan, joka tulee näkymään sitten myöhemmissä osissa. Ja varmaan siinä toisessa Robin-osassa.

Seuraavassa osassa ollaan taas Romeon tarinan parissa, ja miekkonen palaa kotiin. Mutta miten perheen elämä onkaan sillä aikaa muuttunut?



***