Aiemmin tapahtunut:

Peten esikoistytär Paula sai vihdoin tunnustettua tunteensa Rikulle, ja lapsuudenystävistä tuli seurustelukumppaneita. Paula huomasi olevansa raskaana, ja asia kiristi isän ja tyttären välejä. Kaikki saatiin kuitenkin sovittua. Paula kuitenkin muutti Rikun kanssa äitinsä luo Franskaan, jossa parin lapsikin syntyi.

Pikku Siiri on nyt muutaman vuoden ikäinen, eikä tieto isovanhempien suhteesta ole vielä saavuttanut Franskaa...



***



Franska oli suuri valtio ja sen rajat ulottuivat lumisilta huipuilta aurinkoisille rannoille. Sanelma oli tietenkin valinnut asuinpaikakseen Lunavillan viininviljelyalueen, jossa pakkasasteita ei nähty koskaan.





Sanelma oli saman tien ostanut suuren talon, sillä Lunavillassa asunnot olivat huomattavan halpoja. Ei talo valtava ollut, mutta isompi kuin mitä yksi ihminen olisi tarvinnut.

Mutta sitten iso talo osoittautuikin hyväksi valinnaksi. Paula-tytär halusi muuttaa Sanelman luo poikaystävänsä kanssa.





Yksinäisyyteen kyllästynyt Sanelma suostui oitis, ja aiemmin hiljainen talo täyttyi pian vauvan itkusta ja naurusta, musiikista ja iloisesta puheensorinasta.

Ja niin kului muutama vuosi Lunavillassa.





Sanelma oli tunnollinen isoäiti. Hän oli lempeä ja kärsivällinen, mutta asetti Siirille tarkat rajat. Sanelma näytti ikäistään nuoremmalta, ja useimmat luulivat häntä Siirin äidiksi eivätkä isoäidiksi.





"Minä en pidä tästä!" Siiri vinkaisi huomatessaan, että oli joutumassa syöttötuoliin.

"Jos haluat ruokaa, niin saat istua siihen", Sanelma sanoi tiukasti.





Siiri myöntyi kuitenkin istumaan syöttötuoliin ja unohti vastaväitteensä saatuaan ruokansa.

"Mmm, hyvää", Sirii kehui maistellessaan tuoreista omenoista tehtyä sosetta.





"Kuvittele", Paula sanoi Rikulle samalla viikolla, "olemme asuneet täällä jo kolme vuotta!"

"Ei uskoisi", Riku naurahti.





Paula oli lukion jälkeen työskennellyt turistioppaana ja hän oli soittanut pianoa läheisessä baarissa. Riku oli yhä kirjoilla yliopistossa kansainvälisessä tiedekunnassa.





"Millaistakohan elämämme olisi, jos emme olisi muuttaneet tänne?" Paula mietiskeli.

Riku mietti hetken. "Tylsempää. Kylmempää."
Paula virnisti. "Hyvä vastaus!"





Franska oli melko vaikea kieli, ja se tuotti vaikeuksia Rikulle, joka ei ollut opiskellut sitä lainkaan ennen muuttoa. Yliopistossa hän oli pärjännyt pitkälti äidinkielellään ja tankero-franskalla, mutta opintojen jälkeen hän menisi töihin. Ja töissä olisi puhuttava franskaa.



Monimutkainen kielioppi ja kummallinen sanasto saivat Rikun turhautumaan tuon tuosta. Hän ei voinut tajuta miten Paula puhui franskaa niin luontevasti.





Riku mietti kauhuissaan elämäänsä kymmenen vuoden päästä, kun hän ei voisi käydä töissä tai poistua kotoa, koska hän ei puhuisi paikallisten kieltä.

Ajatus tuntui karmivalta, eikä ainakaan auttanut Rikua opiskeluissa.





Paula oli autuaan tietämätön Rikun turhautumisesta, sillä tämä ei tahtonut vaivata muita ongelmillaan. Riku näytti edistyvän opiskeluissaan, joten Paulalla oli aikaa harjoitella soittolistaansa. Hän osasi soittaa jo satoja ikivihreitä, joita baarin asiakkaat toivoivat illasta toiseen.





Soittolistaa oli kuitenkin laajennettava, sillä tämän tästä joku halusi kuulla laulun, josta Paula ei ollut kuullutkaan. Eipä työ käynyt ainakaan yksitoikkoiseksi.





Oli elokuun ilta. Paula oli juuri palannut työpaikaltaan tavallista aikaisemmin, sillä pianistia ei tarvittu karaoke-iltana. Hän oli kaapinut tähteitä lautaselleen ja istui nyt äitinsä kanssa keskustelemassa Siirin uusimmista saavutuksista.



"Hän tunnisti kaikki eläimet kuvakirjassa", Sanelma selosti ylpeästi.
Paula katsoi kuitenkin huolissaan Rikua, joka oli pitkään puhunut puhelimessa. Rikun ilme oli tuima ja hän puhui epätavallisen kiivaasti. Paula ei kuitenkaan saanut selville, mistä Riku puhui.



Sanelmakin hiljeni ja katsoi Rikua, ja Paulasta tuntui, että äiti tiesi tai vähintäänkin aavisti, mistä oli kyse. Lopulta Riku sulki puhelimen, huokaisi syvään ja istuutui pöydän ääreen.



"Kuka se oli?" Paula kysyi saman tien.
"Saku", Riku sanoi. Saku oli hänen veljensä. "Hän kertoi äidistä ... ja sinun isästäsi."

"Mitä heistä?" Paula kysyi kummastuneena. Sanelma oli edelleen vaiti.





"Että he ovat ... yhdessä, tai jotain", Riku tuhahti päätään pudistaen.
"Mitä?" Paula sai sanottua. "Miten niin yhdessä? Isähän on naimisissa Emmin kanssa ja —"

"Ilmeisesti hän aikoo erota ja palata yhteen nuoruuden rakkautensa kanssa", Riku selitti halveksuvaan sävyyn.
 




"Nuoruuden? Ovatko he joskus ..." Paula sai sanottua vain lauseen palasia. Hän oli kuin puulla päähän lyöty, ja Rikusta täytyi tuntua samalta.
"Ilmeisesti", Riku huokaisi. Hän ei ollut koskaan pitänyt Petestä, eikä hän voinut ymmärtää miten äiti oli voinut haksahtaa sellaiseen kiukkupussiin.





"Entä Emmi? Ja Hanna ja Rami ja Lassi?" Paula kysyi.
"Mitä minun veljeni siitä tietäisi?" Riku sihahti tarpeettoman ilkeästi. Vaivautumatta pyytämään anteeksi Riku nousi ja marssi yläkertaan.





"Anna hänen rauhoittua hieman ja mene sitten puhumaan hänelle", Sanelma sanoi hiljaa.
Paula nyökkäsi ja vilkaisi portaikkoa, johon Rikun oli kadonnut. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?



Riku istui mietteissään, kun Paula avasi makuuhuoneen oven. Rikun otsalla olevista rypyistä Paula tiesi, ettei Riku ollut vielä täysin leppynyt.
"Puhutaanko?" Paula kysyi, ja Riku nyökkäsi tuskin huomattavasti.



"Olihan se aika iso yllätys", Paula aloitti varovasti. "Eiköhän siihen totu?"
"Totu?" Riku kuiskasi. "Sinun isäsi saa tehdä kaikenlaista typerää, ja muiden vain odotetaan tottuvan?"

"En minä usko, että Minervaa pakotettiin mihinkään", Paula sanoi tuimasti.





Riku ei ollut huomaavinaankaan vasta-argumenttia. "Sinusta oli ihan ok, että Pete suuttui sinulle kun olit raskaana, mutta nyt kun hän ... tekee ties mitä, meidän on vain katsottava kiltisti vierestä?"
"Pitäisikö meidän vajota hänen tasolleen?" Paula katsoi Rikua haastavasti.



Riku katsoi Paulaa silmiin ja sanoi lopulta vain: "hyvää yötä."
Hän käveli Paulan ohi sängylle, potkaisi kenkänsä nurkkaan kovaäänisesti ja tunkeutui peiton alle.

Paula vilkaisi Rikua surullisesti. Oliko totta, että tyttäret hakeutuivat sellaisten miesten seuraan, jotka muistuttivat heidän isiään?



Sen jälkeen Paula ja Riku eivät puhuneet asiasta. Eivätkä oikein mistään muustakaan. Riku viihtyi omissa oloissaan ja muuttui vain vaisummaksi, kun sai kuulla äitinsä olevan raskaana.





Paulakin oli yllättynyt. Tuleva lapsihan olisi hänen puolisisaruksensa — ja niin myös Rikun!

Silti Paulasta tuntui, että Rikun masentuneisuus johtui muustakin.



Kuukaudet kuluivat. Pikku Helmi syntyi, ja Minerva kuoli. Riku otti asian hyvin raskaasti. Ennen hautajaisiin lähtöä purkautui turhautuneisuus kielimuurista, sopimatta jääneistä riidoista ja voimattomuudesta.





"En minä pyytänyt päästä tänne syrjäisimpään loukkoon kuuntelemaan kieltä, jota en ymmärrä", Riku kivahti, kun riita oli ilmiliekeissä.
"Mikset sitten sanonut mitään?" Paula sanoi itkuisesti.

"Koska muuttaminen tuntui olevan sinulle niin tärkeää!" Riku jatkoi rauhoittumatta.



"En minä halunnut sinua jättää, ja juttu tuntui aluksi hyvältä", Riku sanoi vihaisesti. "Mutta ei tämä ollutkaan lupaamasi paratiisi."
"Olisit sanonut jotain", Paula toisti uupuneesti. Hän oli yllättynyt. Oliko Riku todella ajatellut näin?



"No nyt tiedät", Riku tuhahti. "Jos nyt sallit, minun on menevä äitini hautajaisiin. Äitini, joka kuoli sinun isäsi takia."

Syytös sattui, mutta Paula puri huultaan eikä sanonut mitään.





Paulan oli aluksi ollut tarkoitus mennä hautajaisiin Rikun kanssa, mutta hän halusi antaa tälle tilaa ajatella. Rikun pitäisi saada muistella ja surra äitiään, ei siihen mitään perheriitoja kaivattu.



Se viikko tuntui pitkältä kuin nälkävuosi. Paula soitti isälleen suruvalittelunsa ja oli pahoillaan, ettei päässyt paikalle. Ja hän pyysi, että Pete suhtautuisi Rikuun ymmärtäväisesti.





Paula kuitenkin pelkäsi, ettei Riku enää tulisi takaisin, mutta tämä kuitenkin ilmestyi kotiinsa hautajaisten jälkeen. Riku oli yhä hiljainen, mutta vihaisempi kuin ennen hautajaisia. Siirikin tuntui kavahtavan isäänsä.





Riku oli taas teillä tietämättömillä, ja Paula makasi itkuisena sohvalla. Hän halusi puhua Rikulle, mutta hän pelkäsi, että keskustelu ajautuisi taas riitaan. Milloin minä olen alkanut pelätä riitoja?



Riitojen välttely oli enemmänkin Rikun tapa, mutta nyt Paulakin oli mieluummin hiljaa kuin puhui suunsa puhtaaksi. Eivät riidatkaan aina asioita korjanneet, mutta puhumattomuus toimi vielä huonommin.



Mietteissään Paula ei huomannut Sanelman saapuvan paikalle.

"Paula", Sanelma sanoi surullisesti huomatessaan tyttärensä poskille kuivuneet kyyneleet.
Paula niiskaisi, kun Sanelma istui viereiselle sohvalle.





"Mitä minä teen?" Paula kysyi. "Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeampi on ottaa asioita puheeksi."
"Minä ja isäsi olimme pitkään puhumatta", Sanelma muisteli turhan huolettomalla äänellä. "Ja puhuminen johti lopulta eroon."





"Luuletko, että meidän kannattaisi ... erota?" Paula nyyhkäisi.

"Ei tietenkään", Sanelma sanoi rohkaisevasti. "Minun ja isäsi liitto oli tuhoontuomittu jo ennen kuin se alkoikaan."



"Mikä minuun on mennyt?" Paula jatkoi. "Olen nykyään ihme pelkuri."

"Pelkäät menettäväsi jotain arvokasta", Sanelma sanoi hymyillen harvinaisen äidillisesti.

"Mutta haluan kaiken olevan niin kuin ennen", Paula huokaisi voipuneesti.





Riku oli jo kuukausia sitten jäänyt jälkeen opinnoissaan. Hän ei halunnut olla kotonaan, joten hän vietti aikansa baarissa istuen. Ja sitten Paula tuli illalla sinne töihin, Riku lähti aina kotiin.





Kun Riku ja Paula eivät saaneet välejään selvitettyä, Sanelma päätti vihdoin puuttua asiaan. Hän löysi Rikun helposti.
"Kauanko te aiotte jatkaa tätä?" Sanelma sanoi neutraalilla äänellä.

Riku säpsähti ja oli kaataa lasinsa nurin.





"Mitä?" Riku kysyi kuin ei olisi tiennyt, mistä oli kyse.

"Riku, et sinä voi jäädä tuleen makaamaan", Sanelma sanoi suorapuheiseen tyyliinsä. "Eihän se Paulan syy ollut, että..."

Riku nyökkäsi. Sanelmaa oli jotenkin helpompi kuunnella.



"Emme me tienneet, ettet sinä viihdy täällä", Sanelma sanoi.

"Kyllä minä viihdyn", Riku vastasi. "Minä vain ... en tiedä. En minä halua jättää Paulaa ja Siiriä. En vain sopeudu tänne. Vieläkään."

"Kielimuurin takia?" Sanelma arveli.



"Esimerkiksi", Riku vastasi. Hän alkoi hiljalleen tajuta, ettei ongelmien vatvominen auttanut mitään. "Auta minua."
"Totta kai", Sanelma sanoi. "Puhu ensin Paulan kanssa."



"Minun pitää mennä töihin nyt", Sanelma sanoi huomattuaan kellon lähestyvän uhkaavasti kahta. "Mene kotiin ja puhu Paulan kanssa."
"Joo", Riku sanoi automaattisesti ja jäi istumaan paikoilleen, kun Sanelma lähti.



Paula ei ollut kotona, kun Riku hetkeä myöhemmin lähti baarista. Odottaessaan Paulaa hän kävi suihkussa ja meni makoilemaan riippumattoon. Huomatessaan Paulan tulevan pihaan Riku huusi tälle, että halusi jutella.





Viedessään Siiriä sisälle Paula mietti, mistä Riku halusi puhua. Ei kai Riku halunnut erota? Vai olisiko se niin huono juttu, jos kaikki muuten jatkuisi tällaisena?
Nähdessään Paulan tulevan ulos Riku nousi ylös.





"Olen pahoillani", Riku sanoi. Hän oli yllättynyt siitä, miten hyvä olo anteeksipyynnöstä tuli.  "Olen pahoillani, että syytin sinua. Etten puhunut mistään."
"Oi", Paula sanoi. "Olisihan minun pitänyt jotain huomata."



"Olen miettinyt asioita", Riku sanoi (Paulan mielestä pahaenteisesti). "Minä tarvitsen apua franskan kanssa. En halua jättää teitä, mutta tänne on vain niin vaikea sopeutua."
"Kunpa olisin tajunnut aikaisemmin", Paula kuiskasi. "Mutta ei ole liian myöhäistä."



"Ei niin", Riku sanoi.

"Minä jo pelkäsin, että haluaisit erota", Paula myönsi.

"En nyt sentään", Riku hymähti. "En tajua, miten jaksoit katsoa minua näinkin pitkään."



Paulakin hymähti. "Ei muistella sitä enää. Sinun sopeuttamisesi tänne on nyt tärkeintä."

"Niin kai", Riku sanoi ja halasi Paulaa. Samalla hän päätti, ettei antaisi ongelmien kasaantua. Ja hän oppisi puhumaan franskaa niin, että häntä luultaisiin paljasjalkaiseksi franskalaiseksi!


***

Tulipas lyhyt osa :o

Noei voi mitään. (Ei kyllä ollut tarkoituskaan tehdä näistä ei-perijäosista pitkiä...) Toivottavasti juttu ei mennyt kuitenkaan liian nopeasti, vaan mukana pysyi.

Toisaalta, perusosatkin olisivat näin lyhyitä, ellei kaikkea "filleriä" tungettaisi sekaan, siis sellaista "Annukka kävi marjametsässä"-juttua, joka ei liity mitenkään muihin osan tapahtumiin. Eli hahmojen vähyydestä johtuu lyhyys. Ainakin osittain :)



Pitää ladata lisää noita räikeitä hiuksia. Tuossa olivat siis melkein kaikki, mitä löytyy. Rikulla nyt on samat hiukset koko ajan, mutta nuo ovat kivat :-----D



Tokasta Paula-osasta en tiedä. Siis sellainen varmasti tulee, mutten tiedä milloin tai mistä se kertoo. Mutta katsotaan, katsotaan.


Seuraava osa on sitten taas perusosa. Hanna pääsee pois yliopistosta ja sen sellaista. Paljon tapahtuu, mutten paljasta mitään :-----D

Osa on pitkälti suunniteltu. Kuvia tai kirjoitusta ei ole, mutta suunnittelutyö vie minulta eniten aikaa, joten... :---D



Kommenttia taas (kuten aina :-D). Kaikenlaisia kommentteja: lyhyitä, pitkiä, hölmöjä, analyyttisia, risuja, ruusuja, mikä vain tuntuu tarpeelliselta. Tarinan on tarkoitus kehittyä, joten kritiikkiä otetaan vastaan. Kunhan perustelutkin laitetaan mukaan ;---)




Ja extraksi kuva Siiristä lapsena:


Seuraavassa Paula-osassa on varmaan hypätty noin kymmenen vuotta tästä osasta :o (Eli Siiri näyttää tuollaiselta :-D)


***