Ressu siivoili kotonaan ja mietti viime päivien tapahtumia. Hän ei millään tajunnut, miksi oli suostunut Kaarlen ehdotukseen.

"Pystyt siihen kyllä!"

Ehkä siksi, että Kaarle oli puhunut niin kauniisti serkuntytöstään ja kertonut, että tämä olisi loistavaa seuraa Ressulle.
"Hän on hieman sinua nuorempi", Kaarle oli kertonut. "Mutta ei sitä uskoisi. Hän on aina käyttäytynyt ikäisiään kypsemmin."


Lyyti Kerttuli Broman

Tämä serkuntytär Lyyti Broman opiskeli kolmatta vuotta yliopistossa. Hänet nähneet sanoivat hänen olevan sievä ja hyväluontoinen, kohtelias ja hyvä keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta. Lyyti oli kuitenkin myös hyvä väittelemään eikä sallinut kenenkään pompotella itseään.


"Apua, apua, apua..."

Siksi Ressua pelotti aivan valtavasti tapaaminen Lyytin kanssa. Osaisiko hän muka puhua tällaisen yliopistomaailmassa elävän neitosen kanssa?


"Mukava siis.. öö tavata..."

Lyyti hymyili kohteliaasti Ressun saapuessa paikalle. Hänen hymynsä kuitenkin muuttui aavistuksen väkinäisemmäksi sen jälkeen, kun hän oli tutkinut Ressua katseellaan.
"Perhana, olisi pitänyt pestä naama", Ressu mietti, kun he siirtyivät ruokailemaan.


"Et ole siis syntyjäsi Kaunialalainen?"

"Mitä mieltä olet Länsi-Utopian tapahtumista? Oliko vaalien tulos oikea?" Lyyti aloitti keskustelun muina naisina tutkiessaan ruokalistaa.
Ressu yritti keksiä fiksua sanottavaa tai edes keinoa vaihtaa puheenaihetta. "Kyllä, kai?"


"Niin siis... joo..."

Lyyti huokaisi. "Et taida seurata aktiivisesti politiikkaa. Mitä sinä sitten harrastat?"
"No... Minulla on lemmikkikaktus, Jamppa. Hoidan sitä ja sen lisäksi pelaan shakkia yksin", Ressu kertoi.
"Ahaa", Lyyti sanoi kuivasti hymyillen.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Sen jälkeen ruoka saapui ja he istuivat pitkään hiljaisuudessa. Ressu yritti kuumeisesti keksiä jotain sanottavaa, mutta mikään ei tuntunut tarpeeksi fiksulta.
Tarjoilija tuli kysymään, ottaisivatko he jälkiruokaa, mutta Lyyti käännytti hänet pois.


"Hyvää yötä sitten."

"Olen pahoillani, että minun on mentävä näin aikaisin", Lyyti sanoi hetken kuluttua. "Oli ihan... mielenkiintoista."
Ei sanaakaan jatkosta. Ressu toivotti hyvät yöt ja ajoi yksin taksilla kotiin.

Ressu ei uskonut, että toisia treffejä tulisi ollenkaan. Lyyti oli fiksu nainen (vaikka hänellä olikin hupsu unelma ryhtyä supersankariksi), ja piti varmasti Ressua fiksummista miehistä. Paljon fiksummista.
Koskaan aiemmin Ressu ei ollut ajatellut, ettei olisi ollut jonkun naisen arvoinen.

Vieläkään ei ole varaa omaan autoon.

Nyt oli siis vain keskityttävä töihin, sillä potkut olivat olleet jo lähellä. Eräs sairaalan vakioasiakkaista, rouva Marina Valinen, oli puhunut Ressun puolesta johdolle, joka oli päättänyt antaa Ressulle toisen mahdollisuuden.
"Sillä pojalla on niin lempeä katse", rouva Valinen oli perustellut.


Yksin pelaaminen vaatii taitoa.

Shakin pelaaminen yksin oli kieltämättä ruvennut pitemmän päälle tylsäksi. Ja Ressu toivoikin, että saisi pian jonkun seurakseen pelaamaan.


"No mutta hei!"

Yllätys oli tietenkin suuri, kun Lyyti soitti seuraavalla viikolla.
"Olen pahoillani", hän sanoi. "Käyttäydyin todella tökerösti viimeksi. Tavataanko tällä viikolla uudestaan?"
Ressu oli yllättynyt. "Joo, totta kai."


Lyhyempi letti ja pikkuiset pulisongit.

Koska Ressu oli niin innoissaan uudesta tapaamisesta, hän päätti leikkauttaa hiuksensa. Uusi tyyli oli kieltämättä sopivampi lääkärille.


Kahvila Gamla Magister


"Niin siinä sitten kävi..."

He tapasivat seuraavana keskiviikkona Kaunialan vanhimmassa ja viihtyisimmässä kahvilassa. Lyyti selitti, että oli stressannut yhtä tenttiä, eikä oikein tajunnut mikä häneen oli mennyt. "Olethan sinä mukava ihminen", hän sanoi. "Liiankin mukava, kun et edes suuttunut käytöksestäni."


"Tuo oli kauneinta, mitä minulle on koskaan sanottu!"

Ressu hymyili ja kertoi sitten, että haluaisi Lyytin tulevan joskus pelaamaan shakkia kanssaan.
"Se olisi ihanaa!" Lyyti huudahti, ja he sopivat pelaavansa viikonloppuna.


"Alku aina hankalaa..."

Sitä ennen oli kuitenkin pelattava Laamat läjään -peliä. Ressu ei ollut koskaan ollut mikään laamamestari, mutta tällä kertaa hän osasikin koota kasaa varsin hyvin.


Jos katse voisi tappaa...

Ressu oli jo voittaa pelin, kunnes hän viimeisellä vuorollaan onnistui kaatamaan koko kasan. "Harmin paikka", hän totesi ja onnitteli sitten voittajaa.


Ressu pisti kaiken romanttisuutensa peliin.

"Olisi mukavaa tavata uudestaan, arvon neiti", hän sanoi ja oli itsekin yllättynyt rohkeudestaan ehdottaa sellaista.
"Totta kai, arvon herra", Lyyti hihitteli.


Tämä olisi pitänyt tehdä jo ensimmäisillä treffeillä!

Treffien lopuksi Ressu kaappasi Lyytin tiukkaan syleilyynsä ja suuteli tätä.
"Oih!" Lyyti huudahti ihmeissään. Tässä miehessä oli sitä jotain.

Viikonlopun shakkituokion jälkeen he eivät tavanneet vähään aikaan, sillä Lyytillä oli tenttikausi tuloillaan ja Ressunkin piti opastaa uusia työntekijöitä työnsä ohella.


"Lyyti on kommentoinut kuvaani!"

He kuitenkin pitivät yhteyttä Naamakirjan avulla (Lyyti opasti, miten tunnus luotiin ja miten sivua päivitettiin).


Varovasti, ettei tule haavoja sormiin...

Lyyti oli myös kertonut, miten Ressu saisi ruokavaliostaan terveellisemmän ja tasapainoisemman.
"Vihannekset ja hedelmät ovat tärkeä osa ruokavaliota", Lyyti oli sanonut ja antanut Ressulle pari helppoa reseptiä.

Mumskis, popsis, röyh...

Ressu kohautti hartioitaan. "Ruokaa ne ovat kasviksetkin", hän ajatteli ja lappoi jogurttia haarukalla suuhunsa minkä kerkesi.


"Lanttu sopii tähän hyvin!"

Hän kunnostautui ruokavalionsa kanssa ja seuraavan kerran, kun Lyyti tuli käymään, Ressu valmisti monipuolisen salaattiaterian.
"Tämähän on hyvää", Lyyti sanoi vähän turhankin yllättyneen kuuloisena.


"Meille!"

"Itse asiassa", Ressu aloitti, "halusin puhua... tulevaisuudestamme."
Lyyti oli yllättynyt. "Minulla on vielä vuosi koulua jäljellä."
"En ajatellut, että sinä eläisit päivä kerrallaan."
"Ei, en minä sitä... Mitä sitten halusit sanoa?"
"Olisi mukava, jos... tuota... tulisit asumaan tänne minun kanssani. Sitten kun koulusi loppuu."
"Tietenkin tulen", Lyyti sanoi hymyillen onnellisena.


"Ihan kuin se olisi ollut vasta eilen!"

Talvella he juhlivat ensi tapaamisensa vuosipäivää. Ressu oli varannut pöydän Kaunialan parhaasta ravintolasta.
"Miten saitkaan pöydän tänne! Luulin, että tänne olisi vuosien jonot!" Lyyti ihmetteli ääneen.
"Pomolla oli varaus, mutta hän ei päässytkään", Ressu selitteli.

"Yksi professori kertoi muuten hauskan jutun kärpäsistä."

Lyyti selitteli hermostuneen oloisena niitä näitä opiskeluistaan, mutta Ressu ei epäillyt mitään, sillä hän ei yleensäkään tajunnut Lyytin valtiotieteisiin liittyvistä puheista paljon mitään.

Sanattomana.

Sitten Lyytikään ei jaksanut enää odottaa. "Haluaisin kysyä sinulta yhtä asiaa, Ressu Ala-Tuuhela. Tuletko miehekseni?"
Ressu ei ollut uskoa korviaan.

Odottavan aika on pitkä...

"No, pidätkö siitä?" Lyyti kysyi naureskellen hermostuneesti ja yritti olla punastelematta.

"Olisipa äiti näkemässä!"

"Ky-ky-ky-kyllä!" Ressu hihkui niin kimeällä äänellä, että naapuripöydän mummolla oli mennä T-luu väärään kurkkuun. "Tahdon, tahdon, tahdon!"


"Pidetään sitten kesähäät!"

Ilta sujui erinomaisesti ja Ressu kutsui Lyytin yöksi luokseen.
"Tarkoittaako tämä, että otamme sinun sukunimesi?" Ressu oletti miettiessään kosinutta osapuolta.
"Ei, minä haluan ottaa sinun sukunimesi", Lyyti sanoi naurahtaen. "Minusta tulee varmasti maailman onnellisin rouva Ala-Tuuhela!"

---

Kuvanlaatu paranee koko ajan, hyvä minä! Ei ole oikein muuta sanottavaa :D

Ja jotain kommenttia olisi kiva lukea.