Kauaa ei syötäisi kolmisin...

Muutaman kuukauden kuluttua Ressu ja Lyyti saattoivat kertoa tyttärelleen, että tämä saisi pikkusisaruksen.
"Ihan oikeasti? Tosi mahtavaa!" Aada sanoi innoissaan.


"Saat pian vauvan kuolaa päällesi!"

Syötyään hän ryntäsi huoneeseensa leikkimään nallensa kanssa ja kuvitteli, mitä kaikkea voisi leikkiä pikkuveljensä tai –siskonsa kanssa.
"Kohta en ole enää ainoa, joka sinulla leikkii herra Kuola", Aada puheli nallelleen.


Zzzz...

Hän näki useina yönä unia tulevasta perheenjäsenestä. Suurin osa unista oli onnellisia, mutta osassa vauva osoittautui kolmisilmäiseksi pedoksi, joka syöksi laavaa olohuoneen matolle ja järsi herra Kuolan pään poikki.
"Toivottavasti se olisi tyttö", hän mumisi puoliunessa.


"Näytänkö nyt poliitikolta?"

Ressu oli saanut tarpeekseen työttömyydestä. Lakiura kiinnosti häntä kovasti, mutta toistaiseksi työpaikkoja ei ollut vapaana. Niinpä hän otti vastaan sen ainoan paikan, joka oli tarjolla: harjoittelupaikan poliittiselta uralta.


"Letti kuriin, hyvä mies!"

Lyytin vatsanseutu kasvoi taas yllättävän nopeaan tahtiin. He eivät tälläkään kertaa halunneet tietää lapsen sukupuolta etukäteen.
"Poika se on! Tällä kertaa olen aivan varma!" Ressu arvaili innoissaan.


"Kuuleeko vauva, Aada kutsuu!"

Myös Aada halusi kertoa tärkeitä asioita vauvalle.
"En malta odottaa, että tulet!" Aada hihkui. ”Meillä on tosi kiva perhe! Ethän ole kolmisilmäinen?!"
Lyyti katsoi tytärtään kummissaan, muttei sanonut mitään.


"No, mitenkäs selittäisin..."

Näin äitiyslomalla Lyyti saattoi auttaa Aadaa läksyjen teossa.
"Kvanttiteoria? Siis.. eikös tuota opiskella vasta lukiossa..?" Lyyti tuumi. Yliopisto-opinnoista oli jo aikaa, eikä hän ollut edes lukenut fysiikan kursseja.


Ryystöä.

Tämän raskauden aikana Lyyti ei kaivannut keksejä. Nyt hän oli löytänyt Marja oy:n marjamehun, jota Ressu joutui kantamaan taloon päivittäin litratolkulla.
"Vauvan on parasta olla hyvä", Ressu mutisi, muttei ollut tietenkään tosissaan.


Musikaalinen vauva tilauksessa.

Pysyäkseen hyvässä kunnossa ja vauvan eloisana Lyyti tanssi päivittäin.
"TV:ssä sanottiin, että se on hyväksi", hän perusteli. Jamppakin näytti nauttivan musiikin kuuntelusta.


Inspiraatio peitosta.

Harjoittelu tuotti vihdoin tulosta, kun Aada sai ensimmäisen taulunsa myytyä. Se myytiin tosin naapurin Elma-mummulle, mutta myyty taulu on aina myyty taulu.
"Eiköhän tästä ura urkene!" Aada mietti tyytyväisenä.


"Kauniita unia!"

Oli vain viikkoja uuden vauvan syntymään, kun Lyyti alkoi miettiä edessä olevia haasteita.
"Vuoden päästä sinun pitää olla kauniimpi kuin Elisabeth Goottila", Lyyti sanoi hiljaa tyttärelleen.


"Olet hyvä tyyppi Aada!"

Aada ei itse jaksanut stressata asiasta. Hän oli tullut varhaiskypsyydessä äitiinsä, ja vietti aikaa itseään vanhempien (ja Lyytin sanoin epäilyttävien ja oudosti pukeutuvien) nuorten seurassa.


Varokaapa seinää, tytöt!

Aadalla oli kuitenkin niin hauskaa Kielon ja muiden vanhempien ystäviensä kanssa, ettei Lyyti voinut valittaa.
"Pääasia, että hänellä on ystäviä", Lyytin oli myönnettävä.


"Ai tästä me puhuimme fysiikan tunnilla..."

Kului muutama viikko, ja vauvan olisi pitänyt jo syntyä. Aada puhalteli ulkona saippuakuplia, Lyyti siivoili mitä mahansa kanssa jaksoi, ja Ressu teki pitkää päivää avustaen kaiken maailman poliitikon alkuja.


Tästä se lähtee!

Yhtäkkiä Lyyti huomasi, että vauva päätti tulla maailmaan.
"Apua!" Hän huudahti. "Se.. se tulee!"


"Sehän on vauva!"

Ja vain pienen hetken päästä Lyytin käsivarsilla makasi pikkuinen poikavauva. Aada oli iloinen pikkusisaruksesta, vaikka hänen toiveensa siskosta ei ollutkaan toteutunut.
"Jippii!" Hän hihkaisi vauvan nähdessään.


"Lepäiles nyt."

Yhdistelmänimet olivat muodissa, ja pikkuinen nimettiin Miro-Petteriksi. Miro tuli Lyytin isältä, ja Petteri Ressun sedältä, jonka kanssa hän oli ollut läheinen (noin kolmekymmentä vuotta sitten).


Iloinen pikkuvauveli.

Miro-Petteri muistutti erehdyttävästi Aadaa vauvana.
"Toivottavasti sinusta tulee yhtä komea kuin isästäsi!" Lyyti sanoi toiveikkaasti vauvaa hoitaessaan.


"Eli ei jälkiruokaa."

Kauneuskilpailut olivat Miro-Petteriä hoitaessa unohtua, mutta Lyyti yritti silti saada tytärtään edes jonkinlaiseen kuosiin. "Sinun pitäisi syödä terveellisemmin! Ja liikkua, ennen kaikkea liikkua."


"14, 15, 16..."

Aada tiesi sen itsekin, ja päätti viettää iltapäivän hyppynarua hypellen. Kunto nousi hitaanpuoleisesti, mutta pisteitä tuli kuitenkin jonkin verran.


"Miten äiti ei voi osata näin helppoja juttuja..."

Aika kului pelottavan nopeasti, ja kauneuskilpailut olivat jo ovella. Kilpailuja edeltävänä iltana Aada teki läksyjään ja yritti pitää ajatuksensa poissa kilpailusta.
"Minua ei voitto kiinnosta", hän pohdiskeli, "mutta haluaisin voittaa isän vuoksi."


"Muista: aina ei voi hävitä!"

Vaikka Ressu ei tiennyt kauneuskilpailuista oikeastaan mitään, hän halusi silti antaa Aadalle neuvoja.
"Tärkeintä ei ole voitto vaan se ettei häviä", hän sanoi filosofisesti.


Kauneus on katsojan silmissä.

Aadaa ei reilu kilpailu kiinnostanut, vaan hän käytti viime hetkensä sabotaasiin.
"HGGRSSBHHSLKKARFAAFFHH!" Hän hihhuloi yrittäen säikyttää Elisabethin pois paikalta.


Yleisöryntäys tuli järjestäjille yllätyksenä.

Elisabeth ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan. Hänen vuoronsa oli kävellä lavalla ensimmäisenä, ja yleisö antoi aplodeja Elisabethin tyylikkäälle askellukselle. Hän oli vedonlyöntitoimiston ennakkosuosikkeja.


"Hymyile, Aada, hymyile!"

Aada kulki lavalla kylmän rauhallisesti, vaikkei hänen nimensä keikkunutkaan suosikkilistoilla.
"Ei olisi ensimmäinen kerta, kun Ala-Tuuhela tulisi puun takaa ja voittaisi koko potin", Ressu oli sanonut lohdutukseksi.

Vielä muutaman tytön tepasteltua tuomaristo vetäytyi miettimään päätöstään. Jännitys oli käsin kosketeltavaa, ja pian yksi tuomareista nousi lavalle kertomaan tuloksen.
"Kaunialan tämän vuoden Miss Kaneli-sokeri on…"


Voittaja tuli kuin tuli puun takaa!

"Kiki Valkonen!"

Ala-Tuuhelat ja Goottilat tuijottivat suu auki lavalle noussutta voittajaa. Tuomaristo perusteli valintaansa Kikin muodikkaalla kampauksella ja suloisella hymyllä.


"Siis, mitä..."


"Eikö isä lahjonut tuomareita tarpeeksi?!"

Elisabeth ei tiennyt, pitäisikö hänen olla surun murtama vai raivoissaan. Günther joutui joka tapauksessa lupaamaan tyttärelleen kolme omaa ponia lohdutukseksi.


"Onnea sitten vaan!"

Aada otti häviönsä kypsemmin, muttei kuitenkaan viitsinyt onnitella voittajaa. Sitä varten isät oli keksitty.


"Hei söpöliini!"

Kilpailu unohdettiin nopeasti, ja sopi vain toivoa, että myös Goottilat olivat tyytyväisiä tilanteeseen. Ressulla riitti kuitenkin hommaa poikansa hoidossa.
"Isän kulta", Ressu leperteli Miro-Petterille, "toivottavasti Goottilat eivät käy sinunkin kimppuusi!"


"Irti pullosta, Miro-Petteri!"

Miro-Petteri oli ahne vauva ja olisi mielellään hotkaissut koko tuttipullon kerralla. Ruokaa oli saatava joka viides minuutti.
"Äläs nyt poika, niitä pulloja on kaappi pullollaan", Ressu toppuutteli lastaan.


"Vihdoinkin se tapahtuu!"

"Isä, isä!" Aada hihkaisi viikkoa ennen 10-vuotissyntymäpäiväänsä. "Äiti lupasi, että saan koiran synttärilahjaksi!"
"Ihan totta!?" Ressu sanoi, iloissaan hänkin.


"Tuokaa se vain tänne."

Ressu soitti saman tien eläintensuojeluyhdistykseen, sillä Lyyti oli kova muuttamaan mieltään.
"Joku pieni koiranpentu. Pieni, vaimoni ei halua isoa koiraa", Ressu kertoi kriteerejään yhdistyksen työntekijälle.


"Ensi synttäreillä haluan kyllä kännykän..."

"En minäkään voi uskoa", Aada juoruili jollekin teini-ikäiselle kaverilleen. "Koiranpentu on hienointa, mitä voi tapahtua!"


"Ota koppi!"

Koiranpentu saapui seuraavan viikon alussa. Se nimettiin mielikuvituksellisesti Fifiksi. Tietenkin vasta myöhemmin selvisi, että koirahan oli poika, mutta koska kaikki olivat ehtineet tottua nimeen, se sai pysyä.


"Viu väy vou!"

Fifi oli - kuten koiranpennut aina – syötävän suloinen. Ala-Tuuhelat saattoivat vain odotella, millainen otus siitä kasvaessaan tulisi.


Kohta huipulla!

Lyyti sai vuosien työn jälkeen ylennyksen karhuryhmään. Nyt hän olisi enää muutaman ylennyksen päässä unelmastaan.
"Onneksi olkoon, äiti", Aada sanoi, "en malta odottaa, että sinusta tulee oikea supersankari!"


"Ei kun tämä tassu!"

Vaikka Fifi oli vasta pentu, Ressu halusi opettaa sille joitain temppuja. Fifi oli kuitenkin luupäisin otus, mitä löytyy, joten opetukset eivät tahtoneet mennä perille.


Hyvältä näyttää...

Lyyti oli raskausaikana lukenut naistenlehtiä kyllästymiseen asti, ja oli saanut uuden harrastuksen: leipomisen. Eikä hän leiponut ihan mitä tahansa kakkuja, vaan hienoja sokerilla kuorrutettuja, kermatäytteisiä kaunistuksia.


Tämä on pahempaa kuin aamupahoinvoinnit...

Moni kakku päältä kaunis, sanotaan ja tällä kertaa se piti paikkansa. Kakut olivat sisältä kuin sontaa, ja Lyyti sai vatsan väänteitä joka kakusta.


Komea koira tosiaan.

Fifistä tuli iso koira. Hyvin iso ja kummallisen värinen. Hyvä koira se oli muuten, tai niin Ala-Tuuhelat ainakin aluksi ajattelivat. Lyytikään ei jaksanut valittaa koiran koosta.


"Kiltti Fifi..."

Fifi oli luonteeltaan kuin tuuliviiri. Välillä se oli kiltti kuin mikä ja välillä äksympi kuin Günther Goottila. Sisäsiistiksi Fifi ei meinannut oppia millään, ja matot, lasten lelut ja tuolit olivat paljon parempia järsittäviä kuin puruluut.


Millainen sydäntenmurskaaja Miro-Petteristä vielä tuleekaan?

Miro-Petteri päätti kasvaa taaperoksi. Hänen hiuksensa eivät olleet yhtä villiintyneet Aadan, mutta aavistuksen kihartuvat kuitenkin.


"Mistäs aloitetaan..."

Ressu halusi poikansa oppivan heti puhumaan ja opettikin poikaansa aamusta iltaan. Miro-Petteri oli Aadaa nopeampi oppimaan eikä koko ajan meinannut karata leikkimään ja oppikin siksi nopeasti.


"Vivi on kiva!"

Fifin kanssa leikkiminen oli Miro-Petterin mieleen, mutta koiraparka olisi mieluummin touhuillut omiaan pihalla.


Politiikka tekee hulluksi.

Ressu oli kuolettavan kyllästynyt olemaan poliitikkojen pompoteltavana ja olikin siksi enemmän kuin onnessaan, kun sai paikan asianajotoimistosta. Vihdoin ja viimein hänkin pääsi unelmauralleen!


"Jätä herra Kuola rauhaan!"

"Tuhma koira!" Aada joutui taas torumaan Fifiä, joka oli tullut pureskelemaan herra Kuolaa. Lapsen auktoriteetti ei kuitenkaan koiraa hetkauttanut. Mutta se ei ollut enää ongelma…


Oho!

…kun Aada kasvoi teiniksi! "Olipa jännä lapsuus", hän huokaisi.


Nyt sopisi osallistua kauneuskilpailuihin!

Tietenkin Aada kulutti ensimmäiset teinihetkensä kasvojaan ehostaen. Tyttönen sai romantiikkatavoitteen, joten oli tärkeää näyttää hyvältä.


Aadastakin oli nyt apua taaperon hoidossa.

"Menepä nukkumaan pikkuveli", Aada sanoi laskiessaan Miro-Petterin kehtoon myöhemmin illalla. Hänen oli mentävä itsekin ajoissa nukkumaan, sillä seuraavasta päivästä tulisi työntäyteinen koulun söpöimpiä poikia hurmatessa…

---


Taisi olla pisin osa tähän mennessä. Ja melko hajanainen, toivottavasti jaksoit silti lukea kokonaan :)

En viitsi vielä nimetä perijää (noista kahdesta valitsen, enempiä lapsia ei tule). Romantiikkatavoitteinen perijä ei houkuttele, toisaalta en tiedä, millainen ihmetys tuosta Miro-Petteristä kasvaa.

Ja jos muuten ihmettelet nimeä Miro-Petteri, sanotaan vaikka että olen kuunnellut Ylex tänään –lähetyksiä. Siellä tuo nimi on vilahdellut tuon tuosta :'D